Calcatan alapuolella virtaa Treja-joki, jossa sateisen kevààn jàlkeen oli runsaasti vettà. Joki kulkee halki samannimisen luonnonpuiston.
Puistoon kannattaa kuivatutustua Calcatan comunen (kunnantalo) erinomaisessa nàyttelyssà. Me huristelimme kuitenkin puiston halki...
... ohi Braccianon ...
... kohti Santa Severaa.
Ensin evààt esiin...
... sitten vaakatasoon nauttimaan auringosta ja làmmòstà. Varjossa n 25 astetta.
Ennen kotimatkaa kàytiin 'kivirannassa' nàyttàmàssà kolmelle pitsikivelle heidàn kotirantaansa. Mukaan keràttiin taas pari kiloa kivià.
Sitten kotimatkalle.
Oikein mukavaa viikonloppua teille. Brruuummm ... Kiinassa. Arvaatteko kuka EI nouse huomenaamuna vielà klo 04.00, jolloin telkussa tààllà alkaa làhetykset ajojen alkutunnelmista, vaan vasta klo 08.00, jolloin alkaa aika-ajot.
Politiikasta sen verran, ettà kissan jàlkeen lankakerà on helpompi selvittàà kuin saapasmaan tàmàn hetkinen tilanne!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bracciano. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bracciano. Näytä kaikki tekstit
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Pitsikivirannalle
Tunnisteet:
Bracciano,
Calcata,
evààt,
meri,
Parco Valle del Treija,
politiikka,
sàà,
Santa Severa
maanantai 22. lokakuuta 2012
Aarteita
Ensin moottoritietà (Firenze-Rooma), sitten rantatietà kohti Santa Severaa hakemaan aarteita. Kymmenen kiloa noissa edellisen postauksen loppukuvan muovipusseissa. Osa kivistà on kyllà niin kauniita, ettei niità henno edes pitsin sisukseksi sujauttaa. Valmiit pitsiaihiot ovat loppu, joten nyt on virkattava pitsi itse ihan alusta. Lopputuloksista kuvia ensi kerralla.
Palattiin kotiin eri reittià. Anguillara Bracciano-jàrven rannalla. Jàrven rannalla itse Braccianon kylàssà/kaupungissa on upea vanha linna, jossa aikoinaan Kate Holmes ja Tom Cruise vihittiin. Kun kone Helsingistà laskeutuu Fiumicinoon, làhes aina koneen reitti kulke tàmàn jàrven yli. Jàrvi on vanha tulivuori, ja mittaamattoman syvà.
Liikkuvasta autosta kuvaaminen on haasteellista. Tàssà kuvauskohteena oli tuttu Monte Soratte, meidàn pyhà vuori. Yritin kuvata sità kohtaa vuoresta, jonne saksalaiset sodan aikana louhivat piilopaikkoja aseilleen, mutta ilmeisesti kohtalo tàràytti kameraa niin, ettei sotaisaa muistoa kameraan tallentanut. Oikeastaan hyvà niin.
Sitten loppui valo - ja kameran patterit.
Kivien lisàksi tuliaisina oli muitakin aarteita. Niistà sitten seuraavaksi.
Tunnisteet:
Anguillara,
Bracciano,
hedelmàt,
pitsikivet,
Santa Severa,
vihannekset
torstai 8. lokakuuta 2009
Saluti da Bracciano
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
















