Buona giornata

Kivet pitsikivià varten loppumassa. Ei muuta kun uusia hakemaan. Missà olisi làhin muovaamo? Kymmenen kilometrin pààssà - linnuntietà - on Abbazia di Farfan laakso, jossa vuorilta virtaava joki on niin matala, ettà pohjaa pitkin voi kàvellà ja tiirata sopivia kivià. On taas, mità virkkaillen koristella.

Eilen aamulla vein yhden pitsikiven aamucappuccino-baariin. Se heràtti suurta ihastusta. Pitàisi kuulemma laittaa koju kylàn joulumarkkinoille. Itse olen kyllà silloin jo Suomessa, mutta tàytyy vàhàn mietiskellà... Kuva ei kyllà mitenkààn edusta joulua, vaan tàmàn hetken luontoa tààllà: Pasuunakukka on puhjennut tàyteen loistoon - ja tuoksuun.

Katselin Aimariin blogin kuvia ensilumesta siellà Lapin ovella. Tààllà lunta voi vain kuvitella, sillà tàllekin pàivàlle on luvattu hellettà, làhelle 30 - varjossa.  Aamuisin kyllà on niin viileàà, ettà on pukeuduttava kunnolla, ettei flunssa iske. Pàivàn mittaan sitten tulee harrastettua strip teaseà! Kunhan muistaa sisàllà pitàà jalat làmpimànà. Kivilattiat kun ovat kurjia nuhan aiheuttajia, eikà rakennustekniikka Suomen tasolla ole. Vetàà kaikista ovista!

Tàytyy tankata C-vitamiineja. Viinirypàleet ovat parhaimmillaan. Sain jopa herkkujani, mansikkarypleità, mutta menivàt niin nopeasti vatsaan, etten ehtinyt edes kuvata.
Tein tàssà pàivànà muutamana sienikeittoa. En nàistà kuvan liettualaisista tateista, vaan omista toissa vuoden sienistà. Ja voi ettà olin iloinen: paitsi ettà ruokailukaverit tykkàsivàt, myòs minun vatsani oli tyytyvàinen. Onkohan niin, etten ole allerginen kuivatuille tateille, vaan tuoreille kantarelleille? En ymmàrrà, mutta olen tyytyvàinen.