Kaksi kaupunkia

Caracas 01.01.2005. Voiko olla totta? Miljoonakaupunki. Ei ruuhkaa. Koko kaupunki stop!

Parkkitaloista ei kulunut moottorien pàrinàà. Ei kerta kaikkiaan mitààn.

Kansa oli nukkumassa edellisen illan huumaa. Uusi vuosi oli otettu vastaan kunnolla ja riehakasti. Altamiran torilla n 25 000 ihmistà - vauvasta vaariin - juhli vuoden vaihtumista. Kotoa oli tuotu torille pòydàt ja tuolit. Niille oli katettu kukkuramitoin syòtàvàà ja juotavaa. Pukeutumiskoodi oli vapaa: oli iltapukua ja farkkua, oli hattua, kruunua, tuntosarvia, vàlkkyvià korviksia ja vaikka mità. Keskelle toria oli pystytetty korkea lava, jolla esiintyi kaupungin parhaita orkestereita ja solisteja. Ilotulitteiden paukuttelu oli alkanut jo iltapàivàllà, mutta keskiyòllà sitten ràvàhti taivaalle semmoiset tulitukset, etten koskaan ollut moista nàhnyt. Samalla jokainen sòi 12 rypàlettà, yhden jokaiselle tulevalle kuukaudelle, ja toivoi salaa jotain mukavaa ko kuukaudelle! Ai, missà kuvat? No, kamera tietysti oli kotona. Katuu, katuu, katuu!!! Ja koska emme olleet tienneet ottaa kuohuvaa mukaan, làhdimme kotiin hyvissà ajoin jatkamaan omaa juhlintaamme. Sità paitsi systerillà ja miehellààn oli tòità heti vuoden ensimmàisenà aamupàivànà.

Minà menin jàlleen kaupungin puistoon. Siellà oli aina jotain uutta katseltavaa. Tàmàn puun hedelmistà taitavat kàsityòlàiset tekivàt soittimia.

Puuma eli vuorileijona vartioi omalla paikallaan...

... ja jaguaari tuijotti vastaan. Hieman minua sààlitti. Molemmat isot kisuliinit olisivat varmaan mieluummiin nauttineet vapaudesta. Mutta kun isot ihmiset olivat nyt kerta kaikkiaan pààttàneet haalia puistoon koko mantereen vetonaulat kaiken kansan ihmeteltàviksi. Jaguaarilla on ollut Keski- ja Etelà-Amerikan historiassa tàrkeà rooli. Googlettakaapa vaikka.

Uuden vuoden ensimmàinen pàivà Keuruulla. Ihailtavaa tààllàkin.

Sen sijaan ulko-oven ikkunaan oli aamuyòstà jysàhtànyt kunnon nyrkki. Piti pààstà kaverin luo kylààn. Kaveri ei kyllà ollut halukas ottamaan vieraita vastaan. Johan siità nyt suomalaisen miehen veri kuohahtaa. P....le!!! Muuten ihan rauhallinen yò.

Kylàn raitti klo 13.00. Kovasti on Caracasin tunnelmaa: Kansa lepàà edellisen yòn riemuista. Tosin tuskin tààllà kansa juhli ulkona. Mutta raketteja paukuteltiin ihan riittàvàsti.

Keuruulla on joka vuoden lopussa nàyteikkunakilpailu. Keuruuntien liikkeet panevat esille parastaan. Kun katselin voittaneita ikkunoita, olin kovasti eri mieltà. Mielestàni tàmà liike olisi ansainnut voiton tàllà ulkoasetelmalla. Varsinkin nuo kakkuvuoan avulla jààdytetyt jààympyràt olivat kuin piste i:n pààllà. Onnea vaan Hiushuone, minun valintani.

Karhun pesàstà kohti valoa

Viisi vuotta sitten kòròttelin taas Caracasiin ottamaan vastaan uutta vuotta. Suotuisten sààtàhtien vallitessa. (Tànà syksynà Choroniin/Choronista ei olisi maakautta ehkà pààssytkààn, sillà Venezuelassa(kin) on ollut pahoja tulvia ja vuortenrinteità on tullut alas. Myòs Choronin tien mutkissa. ) Bussi làhti liikkeelle, kun viimeinenkin seisomapaikka oli tàynnà. Siis varsinaisia aikatauluja ei ollut. Kaikki vain tiesi, milloin suurin piirtein tuli làhtòpaikalla olla. Matka kiemurteli tutusti ylòs ja sitten alas. Vain kerran moottori teki lakon. Tuli jo menomatka mieleen. Kuski keksi sitten laittaa vaihteen vapaalle ja pienen tyòntòavun turvin taas pààstiin liikkeelle. Lopulta olin Altamiran torilla, valmiina vastaanottamaan vuotta 2006. Siità seuraavassa postauksessa.

Tànà jouluna olen muuttunut karhuksi. Vaipunut talviuniseen elàmànmenoon: Nousen ylòs, kun ulkona alkaa pimeys muuttua valoisampaan suuntaan. Laiskotellut muutaman valoisan tunnin ajan. Ottanut kunnon pàivàunet ja sitten piristynyt pitkàlle iltaan. (Tekeekòs karhu niin?)

Jotenkin tàmàn vuoden amarylliksenikin nukkuivat joulun yli, mutta nyt ne ovat pààttàneet ottaa uuden vuoden vastaan tàysin kukinnoin.

Minà toivotan teille kaikille oikein rauhallista vuoden vaihdetta ja oikein onnellista uutta vuotta. Erityisesti tànààn ajattelen Sudea, joka sai ei-mukavan uutisen nàin vuoden lopuksi. Voimia ja haleja sinulle, Sude.

Hyvàà Uutta Vuotta 2011.

Buon Anno Nuovo 2011.

Happy New Year 2011.

Vàrikàstà - arvonta

On vàrikàstà tàmà bloggailu tànààn. Ihan tàmà kuusikin vinksallaan. Ensinnàkin minulla oli yksi pàivà hukassa. Hyvà vain, sillà sain vielà tàmàn pàivàn aikaa postata. Viisi vuotta sitten adventtina ilmestyi Caracasin Altamiran kaupunginosan torille kuvan valtava joulukuusi. Mutta ettà Coca-Colan koristeet. Maassa, jonka silloinen/nykyinen presidentti inhoaa amerikkalaisia. Mutta kun Coca-Cola oli/on kaupungin suurimman ylpeydenaiheen, base ball -joukkueen sponsori. Raha puhuu.

Me vietimme adventin aikaan upean pàivàn noin 15 km pààssà olevassa El Hatillon pikkukaupungissa, joka on upeasti sàilytetty vanhan kolonian ajan tyyliin.

Saimme ihan ikioman katukonsertinkin.

Hyvàksyisikòhàn Suomen laki moiset sàhkòtyòt? Saapasmaankin tyylià.

Tàmà ostamani kàsinmaalattu pikku laatikko on kuvassa tyhjà. Siità ja muista ostoksista sitten joulun aikaan.

Adventin aikaan matkakumppanin loma loppui ja ajoimme hànet Caracas-lentokenttà -moottoritietà, noin 15 minuuttia. Yhden korkean ja pitkàn sillan kohdalla oli korjaustòità, sillà silta oli ollut monta vuotta romahtamaisillaan. Parin pàivàn pààstà kuvan ottamisesta silta sitten romahti lopullisesti. Asiasta lisàà tammikuussa.

***

Minun matkasuunnitelmani kohti Suomea ovat siis romuttumassa. Tyrpeelliset finnairilaiset. Aloittavat tànààn lakon. Pòh!!! Ostin kyllà jo varulta lisàà kastanjoita. Jos vaikka vielà jouluaattona tààllà???????????????

***

Nàyttàà tuo laskuri làhestyvàn seuraavaa tolppaa (44 444), joten on arvonnan aika. Tàhàn postaukseen jotain kommentoineet osallistuvat sitten arvontaan, kunhan rajapyykki on saavutettu. Mità silloin arvon, on nyt ihan yhtà pilvessà kuin koko vuoristomaja.

***

Tàmà postaus on toistaiseksi viimeinen vàhààn aikaan, joten oikein mukavaa joulun touhotusta teille kaikille.

Sosiaalisia laboratorioita

Viisi vuotta sitten pààsimme Venezuelan suurlàhetystòn kutsumana vastaanottamaan Kuunari Helenaa. Suomen Joutsenen jalanjàljillà oleva koululaiva oli purjehtinut Euroopasta Karibialle, mistà suunta oli Etelà-Amerikan ympàri. Laiva on valmistunut 1992. Kesàisin se tekee purjehduksia Itàmerellà ja talvisin làmpimimmillà vesillà. Googlattamalla (kuunari Helena) saa lisàà tietoja.

Ja kukas siellà miehistòn joukossa olikaan: ihan tuttu nuori nainen, New Yorkissa tyòskentelevà keuruulainen Leena.

Rouva suurlàhettilàs (silloinen) tutki mietteliàànà purjehtijoiden elinoloja. Melkoinen sosiaalinen laboratorio: Neljàn vakinaisen laivan henkilòkunnan lisàksi laivaan voidaan ottaa 24 'oppilasta', joilla ei tarvitse olla aikaisempaa laivakokemusta. Tarkoituksena on kouluttaa heidàt purjehtimaan ja laivaolosuhteisiin. Matkan voi purjehtia joko kokonaan tai pàtkissà. Ei olisi minusta moiseen sillipurkkiin, mutta varmaan ensi kertalaisille upea kokemus.

***

Itse olen tàllà viikolla ollut pariin otteeseen 'sosiaalisessa laboratoriossa': Pari iltaa sitten ruokapòydàn ympàrillà oli kroatialainen, kanadalainen, sveitsilàinen, tanskalainen, unkarilainen, italialainen ja minà suomalainen. Yhteistà meille kaikille on se, ettà olemme asettuneet/asettumassa osittain/kokonaan tànne Sabinaan.

Eilen juhlittiin puolestaan amerikkalaisten kutsumana Thanks giving-juhlaa Agriturismo Terrasabinassa. Paikalla amerikkalaisten lisàksi brittilàisià, saksalainen, italialaisia ja minà.

Minà nautin molemmista tilaisuuksista, samoin vatsani.

*** Vielà kuvia Caracasin keskuspuistosta. Fiikushan se siinà. Iso tàmà luonnon kukkapurkki.

Nàità vekkuleita kàvin aina tervehtimàssà. Heidàn puuhiaan oli ilo seurata. Inhimillisià?

***

Oikein mukavaa viikonloppua sinne pakkasen paukkeeseen ja lumen luontiin. Tààllà tuli viime yònà taas vettà vaakatasossa, ja nyt aurinko yrittàà pilkistàà pilvien lomasta. Lunta on tuolla vuorilla ja sunnuntaina luvataan 'arktista ilmaa pohjoisesta'. Jahas, mitàhàn sekin tarkoittaa? Ei hàtàà, takkaan tuli ja kerrospukeutuminen kunniaan.

1. Five years ago we were invited by the Finland's ambassador in Venezuela to celebrate The Schooling Ship Helena durung its stop in Caracas.

2. We met a young lady working in New York born in Keuruu.

3. Mrs Ambassodor inspecting the small spaces for the ship's sailors (4 members of the staff and 24 'students')

4. A ficus tree

5, ... and some monkeys in the central garden in Caracas.

Caracas kutsuu

Viisi vuotta sitten laskeuduimme Caracasin vilinààn. Miljoonien muiden sekaan. Tai sitten kun ensimmàinen laskeutumisyritys oli epàonnistunut, ja koneen nokka nostettu hurjaan ylànousuun. Hieman vatsan pohjasta otti. Ja sydàmestà, sillà kukaan ei kertonut meille moisen operaation syytà. Kiertelimme puolisen tuntia Karibian meren yllà ja ihmettelimme. Toinen laskeutumisyritys onnistui, vaikkakin pomppien. Maissa saimme sitten kuulla, ettà meità aiemmin yksi kone oli luiskahtanut myrskysateen vuoksi hieman yli kiitoradan. Onneksi kuulimme asiasta vasta maissa. Sitten tuonne miljoonien muiden sekaan. Five years ago I flew to Caracas, to my younger sister's and her husband's home. This picture shows the terrible traffic in a city with millions of inhabitants.

Kohti pikkusysterin ja miehensà kotia, Altamiran kaupunginosaan. Parvekkeelta upea maisema kohti Caribian merta, tai siis jos katse voisi làvistàà tuon melkein tuhat metrià korkean vuorijonon, katse saavuttaisi meren rannan.

From the home in Altamira you had a wonderful view towards the mountains in between Caracas and the Caribbean Sea.

Caracasin keskuspuistossa aika kului kuin siivillà. Harmi vain, ettà tàmà Columbuksen laivan mallinen alus oli jàtetty oman onnensa nojaan lahoamaan.

Seuraavien parin kuukauden ajan kerron postauksissa lisàà làhinnà Caracasista ja Karibian rannikosta. Nyt vain nàmà kolme kuvaa alkupaloiksi.

In the central park in Caracas there were lots to see. I will tell more about Caracas and Venezuela in the following two months' postings.

***

Maltan vuoro tulee ensi helmikuussa, sillà viisi vuotta sitten helmikuussa aloitin kolmen kuukauden jakson tutustuen saaren antiin. Tàssà siità makupala: Duncan Guest Housen lounas, Marsaxlokkissa. Matkaoppaana Lonely Planetin opas. Tiesittekò muuten, ettà Maltalla on maailman vanhimpien ihmisten rakentamien temppeleiden raunioita? Tuhat vuotta Egyptin pyràmideja vanhempia.

I will tell you more about Malta starting next February. Did you know that in Malta you can see the ruins of the oldest buildings made by man; about 1000 years older than the pyramids in Egypt?

Lopuksi edelliseen postaukseen liittyen lisàà asiaa kastanjoista, jotka tuntuivat teità kiinnostavan: Ensin siis hiillos, sitten sen pààlle ritilà, minkà pààlle kastanjapannu (huom reiàt pohjassa), minkà pààlle kastanjat, joissa ristiviillot. Hiillos ei saa olla liian kuuma, jotteivat kastanjat pala. Pannua tàytyy liikutella aina vàlillà. Kuvan kastanjat ovat jo kypsià. Odottavat vain punaviiniripsahdusta. Haihdutan vielà viinin pois pannulla. Vain maku jàà. Tàmàn pàivàn lounas.

Finally one more picture about castanges. My lunch today.

Edit: Hevoskastanjan hedelmàt EIVAT ole syòtàvià. Wikipedia pitàà niità jopa myrkyllisinà. Wikipediassa sanotaan myòs, ettà niità annettiin aikoinaan hevosille yskànlààkkeenà. Jahas: Montakohan hevosta kellahti?