Vuoden vaihtuessa

Suosikkimaisemani, Tarhia, on saanut jää-ja lumipeitteen. Parin päivän ajan on matka kylille lyhentynyt jonkin verran. Pakkanen paukkui maanantaina kunnolla, pohjoisessa jo yli -30, Keuruullakin reippaat  -20 astetta. Viime yönä sitten satoi VETTÄ. Saas nähdä, millainen jäätilanne tänään on.

Viime päivät olen herkutellut. Seija-systeri toi pakastamiaan herkkutattisuikaleita. (Kuvassa ei siis ole läskiviipaleita kinkusta!) En koskaan aikaisemmin ollutkaan käyttänyt pakastettuja tatteja, joten ei kun kokeilemaan. Kuumalle pannulle voi-öljyseosta ja siihen muhimaan valkosipuli- ja salotisipulisilppua. Sitten jäiset sienet, tilkka kermaa, suolaa, pippuria ja tilliä.

Joukkoon fusillit al dente ja häivähdys pecorinojuustoraastetta. Buon appetito! Ihastuin jäiseen raaka-aineeseen.

Suomalaisempaa jouluruokaakin on kulunut. Sen kertoo vaaka! Hui kauhistus. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa.

Eilen kyläreissulla kuulin tuttua helinää: tilhet olivat tulleet marja-apajille. Niillä on geeneissään jotain saapasmaalaista, sillä niitä oli valtava lauma. Yhtä aikaa en kuvaan saanut kaikkia, sillä niillä oli hurja tohina päällä.

***
Tänään lasketaan Keuruun varuskunnassa lippu viimeistä kertaa. Historian havinaa.

***
Toivotan kaikille rauhallista vuoden vaihtumista ja monipuolista tulevaa uutta vuotta 2015.

Hyvää uuden alkua

Kaunein joulu ikinä. Eikä kirpakka pakkanen haitannut yhtään. Ulosmeno oli vain pukeutumiskysymys. No, nyt sitten sataa VETTÄ. Ihan kuin joskus maaliskuussa. Jäätie yli Tarhian on niin ruman puhuva, että tassuttelen suosiolla oikeata tietä pitkin kylille. En edes halunut ottaa kuvia, sillä haluan muistaa vain tuon kauniin valkean maiseman.

Saapasmaassa uudenvuodenaattona, oikeastaan heti vuoden vaihteen jälkeen, löytyy ruokapöydästä EHDOTTOMASTI linssejä, lenticchie - rahan tuojia. Mitä enemmän saa linssejä lautaselleen, sitä enemmän uusi vuosi tuo vaurautta! Minä laitoin Omenamintun kirjasta linssikeittoa (hieman mukaillen) ja kutsuin pikkuisen siskon miehensä kanssa vaurauden äärelle. Saapasmaassa linssit ovat keitetty lisä cotechinoille, sianlihamakkaroille ja/ tai zamponeille, samalla makkaramassalla täytetyille sianSORKILLE. Googlaamalla noilla sanoilla löydätte monenmoisia kuvia näistä herkuista. Sorkista en tiedä, mutta tuo linssikeitto sai meiltä täydet pisteet.

Äsken he sitten lähtivät kohti uusia seikkailuja. Hyvää ja turvallista matkaa ja ennen kaikkea turvallista eloa ja oloa siellä uudessa kotimaassa.

Kaksi kaupunkia

Caracas 01.01.2005. Voiko olla totta? Miljoonakaupunki. Ei ruuhkaa. Koko kaupunki stop!

Parkkitaloista ei kulunut moottorien pàrinàà. Ei kerta kaikkiaan mitààn.

Kansa oli nukkumassa edellisen illan huumaa. Uusi vuosi oli otettu vastaan kunnolla ja riehakasti. Altamiran torilla n 25 000 ihmistà - vauvasta vaariin - juhli vuoden vaihtumista. Kotoa oli tuotu torille pòydàt ja tuolit. Niille oli katettu kukkuramitoin syòtàvàà ja juotavaa. Pukeutumiskoodi oli vapaa: oli iltapukua ja farkkua, oli hattua, kruunua, tuntosarvia, vàlkkyvià korviksia ja vaikka mità. Keskelle toria oli pystytetty korkea lava, jolla esiintyi kaupungin parhaita orkestereita ja solisteja. Ilotulitteiden paukuttelu oli alkanut jo iltapàivàllà, mutta keskiyòllà sitten ràvàhti taivaalle semmoiset tulitukset, etten koskaan ollut moista nàhnyt. Samalla jokainen sòi 12 rypàlettà, yhden jokaiselle tulevalle kuukaudelle, ja toivoi salaa jotain mukavaa ko kuukaudelle! Ai, missà kuvat? No, kamera tietysti oli kotona. Katuu, katuu, katuu!!! Ja koska emme olleet tienneet ottaa kuohuvaa mukaan, làhdimme kotiin hyvissà ajoin jatkamaan omaa juhlintaamme. Sità paitsi systerillà ja miehellààn oli tòità heti vuoden ensimmàisenà aamupàivànà.

Minà menin jàlleen kaupungin puistoon. Siellà oli aina jotain uutta katseltavaa. Tàmàn puun hedelmistà taitavat kàsityòlàiset tekivàt soittimia.

Puuma eli vuorileijona vartioi omalla paikallaan...

... ja jaguaari tuijotti vastaan. Hieman minua sààlitti. Molemmat isot kisuliinit olisivat varmaan mieluummiin nauttineet vapaudesta. Mutta kun isot ihmiset olivat nyt kerta kaikkiaan pààttàneet haalia puistoon koko mantereen vetonaulat kaiken kansan ihmeteltàviksi. Jaguaarilla on ollut Keski- ja Etelà-Amerikan historiassa tàrkeà rooli. Googlettakaapa vaikka.

Uuden vuoden ensimmàinen pàivà Keuruulla. Ihailtavaa tààllàkin.

Sen sijaan ulko-oven ikkunaan oli aamuyòstà jysàhtànyt kunnon nyrkki. Piti pààstà kaverin luo kylààn. Kaveri ei kyllà ollut halukas ottamaan vieraita vastaan. Johan siità nyt suomalaisen miehen veri kuohahtaa. P....le!!! Muuten ihan rauhallinen yò.

Kylàn raitti klo 13.00. Kovasti on Caracasin tunnelmaa: Kansa lepàà edellisen yòn riemuista. Tosin tuskin tààllà kansa juhli ulkona. Mutta raketteja paukuteltiin ihan riittàvàsti.

Keuruulla on joka vuoden lopussa nàyteikkunakilpailu. Keuruuntien liikkeet panevat esille parastaan. Kun katselin voittaneita ikkunoita, olin kovasti eri mieltà. Mielestàni tàmà liike olisi ansainnut voiton tàllà ulkoasetelmalla. Varsinkin nuo kakkuvuoan avulla jààdytetyt jààympyràt olivat kuin piste i:n pààllà. Onnea vaan Hiushuone, minun valintani.