tiistai 1. syyskuuta 2020

Minä en ole hirvi

Minä en ole hirvi, EN EN EN! Mitenkähän ne NELJÄ hirvikärpästä, jotka tänään luuli MINUA hirveksi, saisi uskomaan asian. Tai ei enää mitään pysty luulemaan, koska minä nirhin ne inhoten. Taas jää yksi hyvä puolukkamaa odottelemaan pakkasia. Minä en ainakaan sinne nyt mene.

Multian luontopolulla oleva Riikka Helmisen peltihirveä hirvikärpäset tuskin häiritsevät.  Teoksen nimi Olpa onni, ettei törmätty toivottavasti suojelee kaikkia näin syyshämärissä autoilevia. 


Korona vilkkuu. Toivottavasti se toimii. En ole vielä sitä ladannut, koska elän ihan omassa kuplassani rymyten pitkin metsiä. Kaupuassa tietysti täytyy piipahtaa, koska ihan kaikkea ei metsäkään tarjoa, mutta tämä kuva herättää kyllä haikeutta: Fiumicinon lentokentän juna vei minut useina viime vuosina syyskuun loppupuolella kohti Sabinaa. Aika yksitoikkoinen ajanjakso odottaa verrattuna aikaan ennen koronaa. 
 

Tietysti voi muistella menneitä netin kautta. Viisi vuotta sitten pakkailimme laukkuja kohti Montalbanon maisemia. Nythän sekin TV-sarja loppuu kokonaan, koska nuorta Montalbanoa näytellyt Riondino on jo 40-vuotias, eikä kuulemma kokenut enää olevansa osaan sopiva. Ja sitä paitsi Aikuinen Montalbanokin on uransa lopussa. Camilleri nimittäin kirjoitti viimeisen Montalbanonsa jo vuosia ennen kuolemaansa ja testamenttasi sen näytettäväksi vasta postuumina. No, aina voi lukea ja katsoa dvd:tä.

Entinen kollegani Risto Kahila löytää kyllä tekemistä. Tämä upea teos kuvaa korona-aikaa, ja sen voi nähdä tämän vuoden Keuruu-Multia-Petäjäveden kansalaisopiston ohjelman kansikuvana. Taiteellinen perhe on löytänyt monenlaisia ilmaisutapoja. 

Tässä Tuulalle ja Ristolle kiitoskukat mieluisasta hetkestä.


6 kommenttia:

  1. Ei ne ole kivoja kamuja nuo hirvikärpäset. Täällä harvoin kohtaan.
    Ei kyllä näe komeita auringonkukkiakaan. Hiljaiseloa on, mutta hyvin on syksy alkanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirvikärpäset ovat täällä lisääntyneet vuosi vuodelta, niin kuin hirvetkin. YÖÖÖKKK! Niihin ei tuo hyttyskarkotin toimi, kait. En ole kyllä kokeillut. Tänään menin puolukkajahtiin vanhalle, hirvistä vapaalle paikalle. Auringonkukat ovat kaupasta, toinen kimppu menossa tänä syksynä. Odotettavissa oleva hiljaiselo mietityttää...

      Poista
  2. En lähde minäkään hirvikärpästen syötäväksi. Lapin mäkäräisetkin ovat melkeimpä kivempiä, niiltä on ainakin helpompi suojautua.
    Ompa mielenkiintoinen tuo edellisen postauksen taidepolku. Voi kun olisi oma auto niin hurauttaisin katsomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainoa suojautumistapa hirvikärpäsiä ajatellen on pysyä pois semmoisista paikoista, joissa hirvia liikkuu. Turvallisimmat paikat lienee kauppojen pakkaslaarit. Tuo polku on jo tyhjä, sillä se on vain kesänäyttely. Odotellaan ensi kesää.

      Poista
  3. Tunnistan hirvikärpäsen surahduksen missä tahansa, milloin tahansa, omituisin paikka oli puutarhamyymälä pääkaupunkiseudulla, lähellä oli kyllä metsää. Iih, ei auta vaalea takki, luulevat kai valkoiseksi poroksi. Toisaalta paarma puri keskellä Hakaniemen toria, joten taidan olla ötökkämagneetti ja vielä allerginen.
    Omat auringonkukat eivät ole vielä ehtineet kovin kukkia, mutta täällä on onneksi peltoja, joista saa kerätä kimpun ihan ilmatteeksi.
    helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sinullakin noita ällö-ystäviä ollut. Yksi hirvis yritti kovasti päästä silmääni, kolme muuta kaivautui hiuksiini. Onneksi ei Suomen luonnossa tarvitse pelätä krokotiiliä, silmälasikäärmettä, tappaja-skorpionia tms. Minä en tänä kesänä kasvattanut parvekkeella mitään siemenestä, eikä alkukesästä ollut kaupoissa auringonkukantaimia, joten nyt korjataan satoa kaupan hullultä. Tuommoinen kukkapelto saisi minut ihan hepuliin!

      Poista