Hamsterin eloa

Koronaa täytyy kiittää esimerkiksi siitä, että kellarin toinen häkkivarasto on nyt melkein tyhjä. Saapasmaasta omaehtoisessa karanteenissa ollut jälkikasvu kantoi alhaalta säkin/laatikon kerrallaan minun eteeni ja kysyi: mitäs näille tehdään? Ja hupsista - vain vähän alas unohdetusta omaisuudesta oli omistamisen arvoista. Olin muutaman kerran toimittanut tavaraa vietäväksi Viroon, mutta nyt viejät olivat eivät enää voineet asiaa hoitaa, korona piti heidät ikäihmisinä kotona. Mutta onneksi ...

... Multialla on tuo sininen ovi! Ovi kierrätyskeskukseen. Sinne olen nyt vienyt Viroon tarkoittamani tavarat. Hyvin ne ovat kelvanneet, enkä mitään sinne viemääni ole yhtään kaivannut. Oikeastaan en edes muista, mitä sinne olen kuskannut. Nurkkiin keräämiäni aarteita myin Keuruun kirppis-Vilikkassa ihan hyvällä tuloksella, enkä niitäkään tavaroita kaipaa. Tavara-Hamsteri alkaa tulla järkiinsä.

Vakiolukijani ovat - ehkä - ihmetelleet sitä, etten ole pahemmin formuloinut. Vaikka Kimi-serkun ajoja sivusilmällä edelleen seuraan, täten ilmoitan, etteivät vormulat enää kauheasti kiinnosta. En ole jaksanut Bottaksesta kiinnostua, anteeksi vain. Johtopäätös: veri on vettä sakeampaa. Tiedän erään taputtavan salaa käsiään. Asian lopuksi: En sure  Ferrarin tilaa. Itse ovat asiansa sotkeneet. Finito!

Finito ei sen sijaan ole luonnossa rymyäminen. Eilinen valokuva metsästä ei suostu tähän postaukseen, joten olkoon tämä aikaisemmin ottamani kuva esimerkkinä saaliista. Kantarelliaika jatkuu, vaikkakin eilen alkoi olla jo laatu hieman kulahtanutta. Kantarelli on siitä ovela sieni, että se lymyää sammalikossa, eikä koskaan yksin, ja niinpä viime aikaiset sateet saavat osan sieniryppäistä jo löpsähtämään. 

Varsinaisesti olen siirtynyt puolukka-aikaan. Olen nyt kokeillut laittaa siivotut marjat yöksi ensin pakkaseen, koska ne survoutuvat sulaneena paremmin. Luonnon pakkanen ei vielä siinä hommassa ole ollut apuna. Survotut puolukat säilyy hyvin jääkaapissa. Puolukkasurvos on taivaallista jälkiruokaa.

Eilen osuin myös uuteen mustatorvisienipaikkaan. Kun yhden kuusikon reunassa tarkistin näkökenttääni, niin siinähän niitä kumpparini kupeessa odotteli. Nyt ne ovat jo kuivuneet ja odottelevat murskattuna mausteeksi eri ruokiin pääsemistä. Uusi paikka on tallennettu mieleni karttaan.

Viime vuonna tähän aikaan tattikausi oli parhaimmillaan. Ei tänä vuonna. Olen nyt toista vuotta pitänyt saalis-päiväkirjaa. Siitä lisää seuraavalla kerralla.