Hyvää mieltä

Ei, en ollut moottoriajoneuvoja ostelemassa, mutta leveä hymy nousi kyllä kasvoilleni näitä teiden (entisiä) hurmureita katsellessani. 

Tänne oli asiaa. Ensin salongin puolelle ...

... sitten puotiin ...

... Eijan puotiin. Jaksan aina ihailla hänen mielikuvituksensa lentoa, miten saada uutta elämää vanhoille tavaroille. Kierrätystä parhaimmillaan.

Pihan pikkupuoti ulkoa ja sisältä...

Lasten tarvikkeet tarjoavat erilaisen kasvualustan herneille...

... tai kukille!

Pehmeää valoa ...

... tai sitten piikkilangasta väkerretty romurinsessan ristalliruunu!

Kotimatkalla vielä hihittelin kierrätyksen luovuudelle. Suosittelen matkaa Multialle,  salonkiin, pajaan tai puotiin.

Hamsterin eloa

Koronaa täytyy kiittää esimerkiksi siitä, että kellarin toinen häkkivarasto on nyt melkein tyhjä. Saapasmaasta omaehtoisessa karanteenissa ollut jälkikasvu kantoi alhaalta säkin/laatikon kerrallaan minun eteeni ja kysyi: mitäs näille tehdään? Ja hupsista - vain vähän alas unohdetusta omaisuudesta oli omistamisen arvoista. Olin muutaman kerran toimittanut tavaraa vietäväksi Viroon, mutta nyt viejät olivat eivät enää voineet asiaa hoitaa, korona piti heidät ikäihmisinä kotona. Mutta onneksi ...

... Multialla on tuo sininen ovi! Ovi kierrätyskeskukseen. Sinne olen nyt vienyt Viroon tarkoittamani tavarat. Hyvin ne ovat kelvanneet, enkä mitään sinne viemääni ole yhtään kaivannut. Oikeastaan en edes muista, mitä sinne olen kuskannut. Nurkkiin keräämiäni aarteita myin Keuruun kirppis-Vilikkassa ihan hyvällä tuloksella, enkä niitäkään tavaroita kaipaa. Tavara-Hamsteri alkaa tulla järkiinsä.

Vakiolukijani ovat - ehkä - ihmetelleet sitä, etten ole pahemmin formuloinut. Vaikka Kimi-serkun ajoja sivusilmällä edelleen seuraan, täten ilmoitan, etteivät vormulat enää kauheasti kiinnosta. En ole jaksanut Bottaksesta kiinnostua, anteeksi vain. Johtopäätös: veri on vettä sakeampaa. Tiedän erään taputtavan salaa käsiään. Asian lopuksi: En sure  Ferrarin tilaa. Itse ovat asiansa sotkeneet. Finito!

Finito ei sen sijaan ole luonnossa rymyäminen. Eilinen valokuva metsästä ei suostu tähän postaukseen, joten olkoon tämä aikaisemmin ottamani kuva esimerkkinä saaliista. Kantarelliaika jatkuu, vaikkakin eilen alkoi olla jo laatu hieman kulahtanutta. Kantarelli on siitä ovela sieni, että se lymyää sammalikossa, eikä koskaan yksin, ja niinpä viime aikaiset sateet saavat osan sieniryppäistä jo löpsähtämään. 

Varsinaisesti olen siirtynyt puolukka-aikaan. Olen nyt kokeillut laittaa siivotut marjat yöksi ensin pakkaseen, koska ne survoutuvat sulaneena paremmin. Luonnon pakkanen ei vielä siinä hommassa ole ollut apuna. Survotut puolukat säilyy hyvin jääkaapissa. Puolukkasurvos on taivaallista jälkiruokaa.

Eilen osuin myös uuteen mustatorvisienipaikkaan. Kun yhden kuusikon reunassa tarkistin näkökenttääni, niin siinähän niitä kumpparini kupeessa odotteli. Nyt ne ovat jo kuivuneet ja odottelevat murskattuna mausteeksi eri ruokiin pääsemistä. Uusi paikka on tallennettu mieleni karttaan.

Viime vuonna tähän aikaan tattikausi oli parhaimmillaan. Ei tänä vuonna. Olen nyt toista vuotta pitänyt saalis-päiväkirjaa. Siitä lisää seuraavalla kerralla.

Täytteeksi

Joko se talvi meni? Tammikuun piti kunnon pakkasia, mitä nyt pari viimeistä päivää taivaalta on tippunut silkkaa  vettä. Tarhian yli aurattu jäätie kyllä kestää, mutta se on liukasta ja röpelöistä. Matka-aika kylille sitä kulkien pitenee, vaikka on oikomista varten tehty. Parempi kiertää tien kautta. Mutta mitä laittaa jalkaansa? Loskasukset? Loskalumikengät? Autoa en hanki - ainakaan vielä. Puolitoista vuotta ilman autoa täällä kotimaassa on vahvistanut paitsi lompakkoa myös sitä totuutta, että ilman autoa pärjää melkoisen hyvin. Mitä nyt sieni- ja marja-aikaan polte oli kova. Mutta onhan pyörä keksitty. Kunhan nuo loskat teiden poskista on aurattu pois, kylillekin pääsee taas polkien - tai kävellen.

Silti kaihoten katselen välillä tätäkin kuvaa Kaunottaresta. Missähän se nyt kulkee? Vai onko se siirretty kokonaan keräilijän kokoelmiin?

Toissapäivänä saatiin nauttia tinttien hypähtelystä pihapensaissa. Tämmöisen nostalgisen korttitalon löysin kirppikseltä. Lapsuudessa kierrätettiin kaikki joulukortit ja niistä tehtiin erilaisia rasioita.

Lopuksi kuva eräästä talosta sinne kauas. Huhtikuu lähenee...

Heinä(kuun) hypistelyjä

Tänään piskuisen kotikaupunkini pääkadulla (n 300 m pitkä/lyhyt) oli paljon hypisteltävää. Torilla saattoi mm seurata taitavat kädet tekemässä perinteistä lautanauhaa, jota kuulemma aikoinaan morsiamet tekivät sulhasilleen hevosten suitsiksi! Kopoti kopoti.

Tiltaltissa hypistelin diskettilehtiöitä. Onneksi en vielä ollut heittänyt roskiin huushollistani löytyneitä vanhoja diskettejä. Vien ne Tiltalttiin mieluummin kuin roskikseen. Tästä lähtien vien kaikki ylimääräiset 'löydökset' ensin Tiltalttiin, ja vasta jos heillä ei tavaralle ole uusiokäyttöä, suuntaan roskikselle.

Tiltaltista hypistelin kassalle asti myös tämän riipuksen, joka on tuunattu vanhoista aurinkolaseista. Vahinko ettei kuvassa näy linssiin tuunattua sydäntä. Mahdottoman hyvä synttärilahja - tuonne noin - aurinkoon.

Kipan (kirjakauppa-posti) ylätasanteella hypistelin Goodis-kaupan antia. Puoti on kaupunkimme uusimpia tulokkaita, ja minulla oli semmoinen ennakkoluulo, että puodissa myytäisiin vain karkkeja, mutta mitä vielä. Sisältä löytyi karkkia totta kait, mutta myös kaikenlaista herkkua Italiasta, Ranskasta ja koti-Suomesta! Ostin mukaani lakritsiteetä! Poiketkaa ihmeessä. (Tässä vaiheessa vannon kautta kiven ja kannon, etten saa mitään bonusta mainostaessani kotikaupunkini pikku putiikkeja. Mutta kun minä haluaisin, ettei kaikki kaupanteko keskittyisi suuriin marketteihin. Varsinkin tuo Tiltaltti saa minut aina haltiotuneeseen hymyyn, sillä kannatan luovaa kierrätystä!)

Väkeä oli liikkeellä ennätysmäärä, olihan sää mitä mainioin. Kunnon kesähelle!

Ihme ja kumma ettei kukaan ollut vilvoittelemassa keskusaukion suihkulähteessä! Muistan erään pikkuisen Johannan, joka kupsahti lähteeseen kävellessään reunuksella. Vuosia, vuosia sitten!

Kaupallisen hypistelun jälkeen pääsin hypistelemään entisten työkavereitteni puutarhan ihanuuksia. Kiitoksia E ja O!

Kotimatkalla en enää ainoastaan hypistellyt vaan pistelin poskeeni kesän ensimmäiset ahomansikat. Mieleeni tulvivat lapsuuden kesät ja valtavat määrät herkullisia ahomansikoita. Ja koko kesän paistoi aurinko!!!