Arkea

 Naapurikylään on viitisen kilometriä. Sen voisi aivan hyvin kävellä tai pyöräillä, mutta on pari estettä. Ostosten kantaminen ei kiinnosta, ja pyöräileminen näillä kapeilla teillä ei kiinnosta senkään vertaa, on henkikulta minulle sentään rakas. Sitä paitsi pikku linjuri lähtee ja tulee ihan kotipiazzalle. Maskit on kaikilla, mutta rokotuspassia ei kukaan kysele. Aikataulut ja hinta ovat samat kuin ennen.

Mutta minun kantapaikka alakylässä on kiinni, eikä lapun lappua, mistä  selviäisi, milloin taas voisin juoda aamucapuccinon näköalatasanteella.

No, onneksi oman piazzan kahvila avasi remontin jälkeen ovensa, mutta lehtiä ei ole luettavaksi, minä kun tykkään paperiversion uutisista.

Toisaalta, tuon uuden tabletin kautta voin seurata livenä saapasmaan, Suomen ja La Palman tapahtumia ja Areenan kautta kaikkea mielenkiintoista. 

JOS vain Dna pitäisi lupauksensa. Nimittäin, ei toimi puhelin eikä mokkula. Olen nyt ihan jälkikasvuni laitteiden varassa. Huomanna aion taas ilahduttaa Dnan palvelua. Lupasivat niin pyhästi kaiken toimivan, mutta kun ei toimi niin ei. Finnair ja Dna muuttaisivat hiukseni harmaiksi, jos ne eivät sitä jo olisi.

Ilonaihe on sen sijaan oliivitilanne, sillä paikoin puihin on tulossa hyvä sato. Taidan päästä taas yhteen lempuuhistani täällä Sabinan oliivimaisemissa. 

Ylihuomenna linjuroin taas naapurikylän perjantainamarkkinoille. 

Heinä(kuun) hypistelyjä

Tänään piskuisen kotikaupunkini pääkadulla (n 300 m pitkä/lyhyt) oli paljon hypisteltävää. Torilla saattoi mm seurata taitavat kädet tekemässä perinteistä lautanauhaa, jota kuulemma aikoinaan morsiamet tekivät sulhasilleen hevosten suitsiksi! Kopoti kopoti.

Tiltaltissa hypistelin diskettilehtiöitä. Onneksi en vielä ollut heittänyt roskiin huushollistani löytyneitä vanhoja diskettejä. Vien ne Tiltalttiin mieluummin kuin roskikseen. Tästä lähtien vien kaikki ylimääräiset 'löydökset' ensin Tiltalttiin, ja vasta jos heillä ei tavaralle ole uusiokäyttöä, suuntaan roskikselle.

Tiltaltista hypistelin kassalle asti myös tämän riipuksen, joka on tuunattu vanhoista aurinkolaseista. Vahinko ettei kuvassa näy linssiin tuunattua sydäntä. Mahdottoman hyvä synttärilahja - tuonne noin - aurinkoon.

Kipan (kirjakauppa-posti) ylätasanteella hypistelin Goodis-kaupan antia. Puoti on kaupunkimme uusimpia tulokkaita, ja minulla oli semmoinen ennakkoluulo, että puodissa myytäisiin vain karkkeja, mutta mitä vielä. Sisältä löytyi karkkia totta kait, mutta myös kaikenlaista herkkua Italiasta, Ranskasta ja koti-Suomesta! Ostin mukaani lakritsiteetä! Poiketkaa ihmeessä. (Tässä vaiheessa vannon kautta kiven ja kannon, etten saa mitään bonusta mainostaessani kotikaupunkini pikku putiikkeja. Mutta kun minä haluaisin, ettei kaikki kaupanteko keskittyisi suuriin marketteihin. Varsinkin tuo Tiltaltti saa minut aina haltiotuneeseen hymyyn, sillä kannatan luovaa kierrätystä!)

Väkeä oli liikkeellä ennätysmäärä, olihan sää mitä mainioin. Kunnon kesähelle!

Ihme ja kumma ettei kukaan ollut vilvoittelemassa keskusaukion suihkulähteessä! Muistan erään pikkuisen Johannan, joka kupsahti lähteeseen kävellessään reunuksella. Vuosia, vuosia sitten!

Kaupallisen hypistelun jälkeen pääsin hypistelemään entisten työkavereitteni puutarhan ihanuuksia. Kiitoksia E ja O!

Kotimatkalla en enää ainoastaan hypistellyt vaan pistelin poskeeni kesän ensimmäiset ahomansikat. Mieleeni tulvivat lapsuuden kesät ja valtavat määrät herkullisia ahomansikoita. Ja koko kesän paistoi aurinko!!!

Lisàà mercatolta

Tàmàn signoran olette nàhneet jo joskus aikaisemmin, mutta koska hàn tervehtii minua joka pàivà matkalla cappuccinolle tai linjurille, meistà on tullut tuttuja.

Hieman lisàà kuvia perjantain mercatolta. Kun olen tarpeeksi penkonut aarrepòytàà, piipahdan làheiselle lehtikioskille ostamaan pàivàn lehden ja lataamaan puhelinaikaa, jos tarpeen.

Sitten Giorgiolle. Harmahtava rakennus taustalla on Poggio Mirteton pààkirkko, kylki kyljessà kaupungintalon kanssa (lymyilee tuon tulppaanipuun takana).

Giorgion vieressà on toinen kylàn 'herkkukaupoista'. Lue ns rikkaamman vàen tarpeisiin, lue kalliimmalla hinnalla. Minà kàytàn ihan toista kauppaa, josta saa hyvàà tavaraa tavallisen ihmisen hintoihin.

Tàmàn hetken muotia: ballerinat.

Mummeli tutkii rintsikkatarjontaa, oma pappeli makutuomarina. Onnistuiskohan Suomessa tàmmòinen yhteistyò?

Kenkàkaupan vieressà on kauppa, jossa on kaikkea, mità ei ihan vàlttàmàttà tarvitse...

... silti... Minun piti saada tàmmòinen vempain. Arvaatteko, mità ilman en voi elàà?

Tàssà muutamia kuvia aarrepòydàn annista. Tàmà liina on taas yksi jàttiliina, 160 cm halkaisijaltaan. Sitten muutamia yksityiskohtia pienempien liinojen kirjonnasta.

Tàmà ei ole (ollut) pòytàliina, vaan osa jàttityynyliinasta. Niistà olen irroitellut nuo kirjontaosat odottelemaan jatkojalostusta. Jàlkikasvu kysyi taas kerran, ettà mihin minà joudun kaikkien noitten aarteiden kanssa. Mutta hamsteri on aina hamsteri. Sità paitsi kesàn kirppikset odottavat Jyvàskylàn Sepànaukiolla. Myòs Huutonet on juolahtanut mieleen, mutten vielà ole ihan herànnyt siihen asiaan.

Myyntituloilla voisin hankkia (taas) uuden silitysraudan, minà kun olen oikea rautojen tuholainen. Mitàhàn minà olen oikein tàllàkin silitellyt? Saiskohan sità enàà millààn konstilla edes hieman puhtaammaksi?

Tàssà oli kuva aarteesta, joka minua odotti perjantaina postiluukussa, mutta jotenkin sain sen tuhottua, enkà viitsinyt enàà aloittaa koko hommaa alusta. Mutta ainahan on seuraava postaus.

Eilinen iltapàivà sujui tiiviisti telkkarin ààressà. Vettel voitti. Hurraa!!! Sen sijaan Ferrarin talliin satoi taas kaatamalla. No, jospas ne lisàmiljoonat, jotka Alonson jatkosopimus vuoteen 2016 tallille espanjalaiselta pankilta tuo, auttavat hieman autojen kehittelemisessà. Minulla on ihan semmoinen olo, kun suomalaisilla jààkiekkofaneilla: vahingonilo on makea ilo, vaikkakin kovin epàurheilijamainen.

Pitsiliinat torille

Viime perjantaina lòysin naapurikylàn torilta taas paljon ihanaa. Pesin, silitin, mutta kuva ei kyllà anna oikeutta liinojen kauneudelle. Tàmà liina on halkaisijaltaan 1 m...

... ja tàmà samoin. Vasemmassa ylàkulmassa on hieman tuunattavaa...

... Tàmà kaunotar on halkaisijaltaan kokonaista 160 cm. Siità pienià yksityiskohtia...

Jàlkikasvu kysyi taas:

- Mità sinà noilla kaikilla liinoilla aiot tehdà?

Vastasin:

- Tulevana kesànà aion mennà Jyvàskylàn Sepànaukion kirpparille myymààn ne. Mitàs sanotte? Mità noista voisi pyytàà? Eihàn niistà koskaan saa sità hintaa, mità pitàisi, jos laskisi tyòlle hinnan, mutta ainakin nàmà ovat kàsin tehtyjà.

Lopuksi kuva meidàn kylàn maanantaitorilta. Ei ihan Sepànaukion tori, eikà edes naapurikylàn perjantaitori, mutta yrittànyttà ei laiteta.

***

Huomenna mennààn Isoon Kylààn àànestàmààn. Laitanpa jotain vihreàà pààllekin...

Toripäivää

Perjantaina naapurissa on toripäivä. Kansaa kerääntyy koko Sabiinan alueelta. Ja vähän kauempaakin. Autoja tule joka mutkasta solkenaan. Sieltä sun täältä. Sinne sun tänne. Mutta onneksi on tyylikkäitä poliiseja valvomassa liikennettä. Useimmiten poliisit kyllä juttelevat keskenään tai tuttujen kanssa ja liikenne matelee siinä sivussa. En ole nähnyt yhtään kolaria, mikä tässä kusiaispesässä on ihmeiden ihme. Sitä minä vain jaksan ihmetellä, miten noilla korkkareilla juostaan rosmoja kiinni. Eivätkä sakottamisetkaan niin haudan vakavia taida olla. Ystäväni perhe oli saanut piazzalla parkkisakot, mutta ei huolta. Kunhan sakkolappu saapuu Suomen kotiin, jos saapuu, katsotaan, mitäs sitten. Tuleeko korkkarikenkäpoliisitar rahoja perimään?

Seija-systeri taitaisi mielellään istua tämän papperoisen vieressä vääntämässä koreja yms.

Tai ihmettelemässä tätä näkyä. Tuommoisiahan on paljon Roomassa, mutta ovat nyt kotiutuneet täänne periferiaan. No, junathan kulkevat Rooma-Poggio Mirteto -väliä tuhka tiheään. Piankos sitä pääsee toripäivän osingoille. Kovin vähän roposia astiaan oli vain tullut.

Hamsterin taivas. Pitsitavaroiden kirppispöytä.

Tässä osa saalista makkarin lattialla. Eilistä saalistako? Ei sentään. Vaan toripäivien saalista täällä olon ajalta. Osa aarteista on viety Suomeen. Eilen löysin neljä pientä liinaa. Arvaattekos, mitä näitä aarteita kerätään?

Lopuksi vielä maisemakuva Poggio Mirteton vanhasta kaupunginosasta. Ensimmäisen kerran aikakirjoissa Podio de Mirtetis (Poggio Mirteto, Myrttikukkula) mainittiin vuonna 1341, mutta alueella on asutusta ollut paljon aikaisemmin, onhan iso kylä (Rooma) vain n 50 kilometrin päässä. Seuraavaksi postaan vuoristokylän historiallisia maisemia. Aurinko nimittäin paistaa. On hyvä valo kuvata.

Tap, tap Kimille! Ei sinun taitojasi kuljettajana Ferrari osannut arvostaa. Tosin nyt talli kehuu omistautumistasi ajamiselle ja lojaalisuuttasi, mutta samalla kylmyyttäsi vierastetaan. Sinä kun et ole suuna päänä pölöttämässä mitä sylki suuhun tuo, etkä syytä muita omista mokistasi. Sinä olet suomalainen. Minä ainaskin kunnioitan sinua. Mielestäni olet paras kuski. Nytkin pääset huomenna lähtemään viidenneltä paikalta, vaikka tilanne on se mitä on. Kyllähän tämä homma oli selvää siitä asti, kun espanjainen sponsori astui kuvaan: Alonso pitää saada tallille. Ensi vuosi tulee olemaan tosi mielenkiintoinen! Mitä sitten päätätkin, Kimi, ajat kuitenkin lujaa. Formulaa tai rallia. Ugh, olen puhunut!

Maanantaiaamu Monday morning

Aamu alkoi parsan parissa. Sain eilen Ravennan seudun ihanuuksia. Nuput hoyrytin erikseen. Seuraavaksi rapeat varsipalat ja lopuista tein keittopohjaa. Osan pakastin ja osasta nautimme ruokakaverin kanssa, alkaen tasta illasta. First thing in this morning was to work these wonderful asparagus from Ravenna. I love them. Sitten katsomaan, joskos posti olisi auki. Joskus on, joskus ei. And then to check, is the post office is open or not.

Ja olihan ovi kutsuvasti auki, tai siis oven puolikas. Eika ristinsielua asiakkaana. Ei koskaan ole ollut tallainen onnenpotku, etta paase heti luukulle. Keskimaarainen odotteluaika on puolisen tuntia. Kirje Suomeen lahti.

Viereinen ovi on vanhusten keskus. Kiinni aamulla.

And see, half of the door was open. And can you imagine: no customers inside. Usually I have to wait about half an hour.

The next door is for old people, shut in the morning.

Maanantai on toripaiva. Tarvitsin uuden mittanauhan. 1.30 euroa. Oikein rasiassa. Tarjolla olisi ollut myos kauden kenkia ja vaatteita. Kiitos ei tanaan. Monday is a market day. I needed something for sewing, but I did not need shoes or blouses or skirts.

Sitten piazzan baari-pizzeriaan cappucinolle. Kahvia nautiessa voin nauttia just uunista tulleesta leivasta. NUUHHH!

And then to have a cappuccino at the bar-pizzeria by the piazza. When having the coffee, I could smell the newly bakes bread. NUUHH!

Sitten kotiin. Piazza on talla hetkella kuin lahteva laiva: toripaiva ja kappelin restaurointi. Olisikohan makuuhuoneen ikkuna pitanyt sulkea ennen ulos lahtea? (Tuo oikealla oleva keltaisen palazzon ylimman kerroksen oikeanpuoleisin ikkuna). Vilkutan sielta teille. Ciao!

Then home. Piazza is a kind of mess right at the moment: the Monday market and the restauration of the chappel. (I didn't close the bedroom window. Should I have have done it?) I wave there to you now. Ciao!