Ennen làhtòà

Saapasmaassa juhlitaan nàihin aikoin joulumarkkinoita, polenta-juhlia jne

Tàmàn maan ehdoton joulun làheisyyden merkki on seimien ilmestyminen kauppoihin ja markkinoille.

Naapurikylàn yhden kirkon ovelle oli ilmestynyt tànààn tyhjà seimi. Kohta siihen lisàtààn kaikki tarpeellinen rekvisiitta Jeesus-lasta lukuun ottamatta. Hàn ilmestyy seimeen sitten jouluyònà.

Naapurikylàssà laitettiin aamupàivàllà pààpiazzan  jouluvaloja...

Tulppaanipuut varistelevat loputkin lehdet oksiltaan. Minun vakiopaikkani ulkobaaripòydàt ovat tyhjillààn. Asiakkaat ahtautuvat nyt mieluummin sisàlle làmmintà nauttimaan.

Kàvin aamulla sanomassa hyvàn joulun toivotukset sekà oman kylàn baarin ettà lihakaupan (macellerian) ihmisille kuin myòs matkan varrella vàrjòttàvàlle Verdille. Kevààseen... Minà lennàn huomenna pohjoiseen...

Herkuttelua ja kierràtystà

Ruisleipàprojekti on tàltà eràà ohi. Tuloksena 10 leipàà odottelee osa jo pakkasessa viipaloituna, osa keittiòssà hieman viipaleina kuivahtamassa. Samalla hyòdynsin uunia paistamalla siellà esim munakoisoja ja paprikaa. Olen nyt aloittanut suojaamaan paistoastiat voi(?)paperilla, koska...

... tààllà on ryhdytty uudenlaiseen systeemien roskien kerààmisessà. Comunesta sai hakea kasan ISOJA, RUMIA muoviastioita. On pulloille ja tòlkeille, on paperille, on muovituotteille, on sekakamalle ja on ruokajàtteille omansa. Kolmena pàivànà viikossa...

... tòrpòt pitàà viedà ulko-oven viereen...

... odottamaan pikkuista roskisautoa. Nyt oli vuorossa paperi- ja ruokajàtetòrpòt. Torstaina on vuorossa pullot, tòlkit ja ja muovitavara - kumpikin sortti omissa tòrpòissààn. Tòrpòt erottaa eri vàrisistà kansista ja teksistà. Lauantaina keràtààn taas ruokajàtteet ja sekakamatòrpòt. Olen nyt jo ihan kypsà koko systeemiin, sillà nuo tòrpòt eivàt ole kevyità, eikà polveni tykkàà rappusten ravaamisesta. Koko systeemi jàykistàà viikkorytmià ja tòrpòt vievàt kohtuuttomasti tilaa pikkuisesta asunnostani, sillà eihàn tòrppòjà voi ulkona pitàà. Tànààn motkotimme yhdessà naapurini kanssa ja olisimme kovin mielellàmme jutelleet asian keksijàn kanssa. Taidan kiivetà comuneen...

Postauksen ensimmàisen kuvan munakoison hyòdynsin Pasta alla Normaan, sisilialaiseen herkkuun, ja paprikan pààlle ripottelin suolaa ja òljyà. Namskis!

Tykkààn laittaa ruokaa, mutta kyllà minà suorastaan nautin, kun saan istua valmiiseen pòytààn ja kun vielà saan syòdàkseni herkkuja ja kun kaiken kruunaa hyvin ystàvàllinen palvelu. Suosittelen naapurikylà, Poggio Mirteton Peter Pan 2. Ravintola on entisòity entiseen 1800-luvulla toimintansa aloittaneeseen lasitehtaaseen...

... josta ravintolan lisàksi on enàà jàljellà tehtaan korkea torni.

Perjantaisin ravintolan ovelta voi napata tàmàn kuhisevan torikuvan, sillà markkinapàivànà Poggio Mirteton ylàpiazza, tàmà aukio ja yksi katu ovat tàynnà kaikenlaisia kaupustelijoita. Tàmà aukion anti on hedelmià, vihanneksia, porcchettaa, oliiveja, siemenià, kirpputorivaatteita, kenkià jne jne jne - kaikki sulassa sovussa. Viime perjantaina KAIKKI hedelmàt ja vihannekset olivat yhdessà isossa kojussa 0.99 euroa kilo.

On ollut muutaman pàivàn ajan oikea koiranilma koko saapasmaassa. Onneksi sentààn on làmmintà. Ja onhan minua ilahduttanut kaksi miestà: Montalbano ja Kimi! Ja luvassa on Don Matteon uusin jakso. Saa nàhdà, millaisissa maisemissa Terence Hill alias Mario Gironi silloin nàhdààn, sillà sarjan kuvaukset on siirretty Gubbiosta Spoletoon. Minulle valkeni muuten vasta mànnà viikolla, ettei Terence Hill olekaan amerikkalainen, vaan Veneziassa syntynyt saapasmaalainen, niin kuin ei hànen lànkkàrikaverinsa Bud Spencerkààn. Aina oppii uutta.

Lisàà mercatolta

Tàmàn signoran olette nàhneet jo joskus aikaisemmin, mutta koska hàn tervehtii minua joka pàivà matkalla cappuccinolle tai linjurille, meistà on tullut tuttuja.

Hieman lisàà kuvia perjantain mercatolta. Kun olen tarpeeksi penkonut aarrepòytàà, piipahdan làheiselle lehtikioskille ostamaan pàivàn lehden ja lataamaan puhelinaikaa, jos tarpeen.

Sitten Giorgiolle. Harmahtava rakennus taustalla on Poggio Mirteton pààkirkko, kylki kyljessà kaupungintalon kanssa (lymyilee tuon tulppaanipuun takana).

Giorgion vieressà on toinen kylàn 'herkkukaupoista'. Lue ns rikkaamman vàen tarpeisiin, lue kalliimmalla hinnalla. Minà kàytàn ihan toista kauppaa, josta saa hyvàà tavaraa tavallisen ihmisen hintoihin.

Tàmàn hetken muotia: ballerinat.

Mummeli tutkii rintsikkatarjontaa, oma pappeli makutuomarina. Onnistuiskohan Suomessa tàmmòinen yhteistyò?

Kenkàkaupan vieressà on kauppa, jossa on kaikkea, mità ei ihan vàlttàmàttà tarvitse...

... silti... Minun piti saada tàmmòinen vempain. Arvaatteko, mità ilman en voi elàà?

Tàssà muutamia kuvia aarrepòydàn annista. Tàmà liina on taas yksi jàttiliina, 160 cm halkaisijaltaan. Sitten muutamia yksityiskohtia pienempien liinojen kirjonnasta.

Tàmà ei ole (ollut) pòytàliina, vaan osa jàttityynyliinasta. Niistà olen irroitellut nuo kirjontaosat odottelemaan jatkojalostusta. Jàlkikasvu kysyi taas kerran, ettà mihin minà joudun kaikkien noitten aarteiden kanssa. Mutta hamsteri on aina hamsteri. Sità paitsi kesàn kirppikset odottavat Jyvàskylàn Sepànaukiolla. Myòs Huutonet on juolahtanut mieleen, mutten vielà ole ihan herànnyt siihen asiaan.

Myyntituloilla voisin hankkia (taas) uuden silitysraudan, minà kun olen oikea rautojen tuholainen. Mitàhàn minà olen oikein tàllàkin silitellyt? Saiskohan sità enàà millààn konstilla edes hieman puhtaammaksi?

Tàssà oli kuva aarteesta, joka minua odotti perjantaina postiluukussa, mutta jotenkin sain sen tuhottua, enkà viitsinyt enàà aloittaa koko hommaa alusta. Mutta ainahan on seuraava postaus.

Eilinen iltapàivà sujui tiiviisti telkkarin ààressà. Vettel voitti. Hurraa!!! Sen sijaan Ferrarin talliin satoi taas kaatamalla. No, jospas ne lisàmiljoonat, jotka Alonson jatkosopimus vuoteen 2016 tallille espanjalaiselta pankilta tuo, auttavat hieman autojen kehittelemisessà. Minulla on ihan semmoinen olo, kun suomalaisilla jààkiekkofaneilla: vahingonilo on makea ilo, vaikkakin kovin epàurheilijamainen.

On aika... It is time...

Nyt on Sabinassa ruskan aika. Poggio Mirteton piazzan tulppaanipuut ovat keltaisia. Sen sijaan piazzan keskustan appelsiinipuurivistò on ikivihreà. The autumn is in Sabina. The picture is of Poggio Mirteto piazza. On kurpitsa-aika. It is time for pumpins.

On kastanjien aika. Tànààn poltin takassa puita. Hiillosta odotellessa leikkasin kastanjoihin ristiviillot. Kastanjat hiillokselle muhimaan. Kypsien kastanjoiden pààlle loraus punaviinià. Tiukka peite pààlle. Ja sitten nam, nam. Odottelemaan Formulan viimeistà taistoa. Kaikki vakilukijani tietàvàt tàysin kàsittàmàttòmàn intohimoni tàhàn bisnessurheiluun. Olen jo pitkààn boikotoinnut Ferraria, ja tànààn mielestàni paras voitti koko mestaruuden: Onnea Vettel! Suomen ja Kimin kaveri. Osaa muuten muutaman sanan suomea ja on haaveillut kesàmòkistà Suomessa. Mikàhàn kunta ehtii ekana tarjota rantatonttia?

It is time to roast kastanjes. Some drops of red whine on the roasted kastanjes and then to watch Formula 1 on TV. You know my unbelievable interest in this business-sports, and today I think the best driver won the whole championship: Congratulations Vettel, the friend of Kimi and Finland.

Sitten historiaa: Viisi vuotta sitten aloitin taiteilijaelàkkeeni lentàmàllà Torrita Tiberinaan, pieneen 1100-luvulta olevaan pohjois-laziolaiseen kylààn hànen kotiinsa.

And then some history: Five years ago when retired I came to Torrita Tiberina, a small village from 12th century to visit my daughter.

Ikkunasta nàkyi Tiber-joken laaksoa. Roomaan matkaa linnuntietà n 40 km.

From the window you could admire the River Tevere. To Rome about 40 km.

Saapasmaasta sitten Maltalle. (Taaskaan en ymmàrrà, miksi kuva asettui niin kuin asettui. Ehkà siksi, ettà kuvan siirsin cd:ltà.) Olkoot. Maltalla tutustuin pieneen kalastajakylààn, Marsaxlokkiin, ja rakastuin oikopààtà. Varasin vàlittòmàsti satamassa sijaitsevasta Duncan Guest Housesta huoneen seuraavaksi kevààksi, kolmeksi kuukaudeksi.

From Italy I flew to Malta, and fell right awayin love with the little fishing village Marsaxlokk. I reserved right away a room at the Duncan Guest house for three months in spring 2006.

Tànààn ...

... piti tehdà postaus oliivinkorjuusta, mutta siirràn sen homman seuraavaksi kerraksi, koska tànààn tein kotiseuturetken... ... alkaen kotiovelta. Vuoristokylà on saanut EU:lta rahaa korjata piazza, kappeli ja sen takana oleva postipiazza. Tyòt alkoivat jo kevààllà, mutta nyt on pantu sitten ihan iso pyòrà pyòrimààn.

Autoilla ei nyt ihan ulko-oveni eteen ole asiaa. Eikà ihan postin eteen pààse autolla. Sinne pitàà ihan KAVELLA, tuosta kappelin kulmalta vasemmalle. Alkuasukkailla on nimittàin tapana ajaa autolla niin làhelle asioimisovea kuin mahdollista. (Kuvan valo ja varjo kertoo, ettà tànààn on ollut pitkàstà aikaa aurinkoinen ja kaunis ilma.)

Minulla oli cappuccino-treffit Elenan kanssa naapurikylàssà, Poggio Mirtetossa. Kahvit juotiin ulkona. Samalla sain ruskakuvan plataanipuusta, vaahteran sukulaisesta. Viikon sisàllà tànne on tullut ruska-aika. Kaunista.

Ja koska aurinko hemmotteli, pààtin pitkàstà aikaa ajaa toiseen naapurikylààn, n viiden kilometrin pààssà olevaan Roccanticaan...

... toiselle aamucappuccinolle. Jestas ettà lòytyi ihan uusi cafe, jonka ulkonurkassa olisi voinut istua vaikka kuinka kauan. Vahinko, ettei ollut kàsityòtà mukana. Sinne seuraavana kauniina pàivànà oikein ajan kanssa. Cappuccino oli hyvàà ja edullista, 90 senttià.

Kiersin kujia ja lòysin puun, jota olen tàssà jo etsiskellytkin: khaki. Upea loppuvuoden nàky: lehdetòn khaki tàynnà hedelmià.

Kujien varrella nàkyy paljon nàità puisia 'kukkaruukkuja' tàynnà vuodenajan kaunistajia, syklaameja. Syklaameja on paitsi nàità kasvihuoneissa kasvatettuja myòs teitten varsilla olevia pikkuisia villejà sukulaisia.

Ennen lounasta ajattelin vielà ajaa seuraavaan kylààn, tuolla oikealla n neljàn kilometrin pààssà nàkyvààn Casperiaan. Ajattelin tankata ja tarkistuttaa Kaunottaren òljypuolen. Sporca miseria! sanoi bensa-aseman muuten itse ystàvàllisyys. Suomeksi Per-le! Auton òljymittatikku nàytti òljy finito! Sporca mineria! sanoin minàkin, joka en yleensà milloinkaan kiroile. Kaksi litraa òljyà ja johan alkoi mittatikkukin osoittaa oikeita lukemia. Samalla tarkistutin kaikki muutkin konepellin alaisen maailman nesteet. Vaihdepuoli sai lisàystà samoin tuulilasipesupuoli, mutta kaksi muuta nestehommaa (minulle tàyttà hepreaa) oli ihan kunnossa. Tutto bene! Hieno homma. Kotiin oman piazzan pizzerian kautta.

Eilen yksi miehistàni - Montalbano oli kylàssà, tànààn tulee Don Matteo. Nyt siestalle. Buon pomeriggio!

Toripäivää

Perjantaina naapurissa on toripäivä. Kansaa kerääntyy koko Sabiinan alueelta. Ja vähän kauempaakin. Autoja tule joka mutkasta solkenaan. Sieltä sun täältä. Sinne sun tänne. Mutta onneksi on tyylikkäitä poliiseja valvomassa liikennettä. Useimmiten poliisit kyllä juttelevat keskenään tai tuttujen kanssa ja liikenne matelee siinä sivussa. En ole nähnyt yhtään kolaria, mikä tässä kusiaispesässä on ihmeiden ihme. Sitä minä vain jaksan ihmetellä, miten noilla korkkareilla juostaan rosmoja kiinni. Eivätkä sakottamisetkaan niin haudan vakavia taida olla. Ystäväni perhe oli saanut piazzalla parkkisakot, mutta ei huolta. Kunhan sakkolappu saapuu Suomen kotiin, jos saapuu, katsotaan, mitäs sitten. Tuleeko korkkarikenkäpoliisitar rahoja perimään?

Seija-systeri taitaisi mielellään istua tämän papperoisen vieressä vääntämässä koreja yms.

Tai ihmettelemässä tätä näkyä. Tuommoisiahan on paljon Roomassa, mutta ovat nyt kotiutuneet täänne periferiaan. No, junathan kulkevat Rooma-Poggio Mirteto -väliä tuhka tiheään. Piankos sitä pääsee toripäivän osingoille. Kovin vähän roposia astiaan oli vain tullut.

Hamsterin taivas. Pitsitavaroiden kirppispöytä.

Tässä osa saalista makkarin lattialla. Eilistä saalistako? Ei sentään. Vaan toripäivien saalista täällä olon ajalta. Osa aarteista on viety Suomeen. Eilen löysin neljä pientä liinaa. Arvaattekos, mitä näitä aarteita kerätään?

Lopuksi vielä maisemakuva Poggio Mirteton vanhasta kaupunginosasta. Ensimmäisen kerran aikakirjoissa Podio de Mirtetis (Poggio Mirteto, Myrttikukkula) mainittiin vuonna 1341, mutta alueella on asutusta ollut paljon aikaisemmin, onhan iso kylä (Rooma) vain n 50 kilometrin päässä. Seuraavaksi postaan vuoristokylän historiallisia maisemia. Aurinko nimittäin paistaa. On hyvä valo kuvata.

Tap, tap Kimille! Ei sinun taitojasi kuljettajana Ferrari osannut arvostaa. Tosin nyt talli kehuu omistautumistasi ajamiselle ja lojaalisuuttasi, mutta samalla kylmyyttäsi vierastetaan. Sinä kun et ole suuna päänä pölöttämässä mitä sylki suuhun tuo, etkä syytä muita omista mokistasi. Sinä olet suomalainen. Minä ainaskin kunnioitan sinua. Mielestäni olet paras kuski. Nytkin pääset huomenna lähtemään viidenneltä paikalta, vaikka tilanne on se mitä on. Kyllähän tämä homma oli selvää siitä asti, kun espanjainen sponsori astui kuvaan: Alonso pitää saada tallille. Ensi vuosi tulee olemaan tosi mielenkiintoinen! Mitä sitten päätätkin, Kimi, ajat kuitenkin lujaa. Formulaa tai rallia. Ugh, olen puhunut!