Numeroita ja tupaantuliaisia

11.11.11 Mukavan nàkòinen pàivàmààrà ja mukavan nàkòistà kun katselee ikkunasta ulos: aurinko paistaa niin làmpòisesti, ettà sisàllà on làmpimàmpàà, jos pitàà ikkunaa auki! Illalla sitten viilenee. Silloin on takkatulen aika. Kastanjoita on vielà.

14 - 19 - 435 - 70
Ahertamisen lukuja, joita Seija-systeri edellisen postauksen kommentissaan kysyi: 14 poimijaa 19 laatikollista, 435 kg oliiveja, 70 litraa òljyà. Vielà unohtui se kuinka monta puuta putsattiin, mutta ensi tiistaina ja keskiviikkona homma jatkuu, joten sitten tiedàn. Ystàvàt odottivat VAIN 300 kiloa koko syksystà, mutta jo nyt on 75 % viime vuodesta, joten ei pòllòmpàà, vai mità.

1 - toivottavasti, oletettavasti, melko varmasti, vihdoinkin. Siis jàljellà olevia pàivià Mr B:llà valtakunnan napana. Huomenna on viimeinen àànestys maan vakauttamislistasta, ja sitten Ciao Silvio! ja Benvenuto il signor Monti, jonka presidentti Napolitano toissa pàivànà nimitti elinikàiseksi senaattoriksi. Eilen presidentti piti Villa Lantessa (L'accademia della Finlandia) hienon puheen ja mm kehui Suomea ja maittemme suhteita. Kuulijoiden joukossa oli Olli Rehnkin, joka revohkansa oli tutkimassa Italian taloudellista tilannetta. Rinta rottingilla sità puhetta kuuntelin. Suomea pidetààn tààllà yhà enemmàn Euroopan Onnelana. Olen tismalleen samaa mieltà.

Tàllà ystàvien parvekkeella, Casperiassa, kilisteltiin sekà tupaantuliaisia ettà maan uutta toiveikasta tilannetta.

Kelpaa tàhàn tuoliin istahtaa vaikkapa ihailemaan maisemia.

Australialaiset ystàvàt muuttivat tààltà vuoristokylàstà tuonne kahdeksan kilometrin pààhàn, Casperiaan. Kansainvàlisimmille vesille. Nyt heidàn entinen kotinsa tuossa naapurissa on myytàvànà. Jos joku teistà kaipaa nàihin maisemiin, nyt on kaunis ja hyvin hoidettu koti kaupan ja ihan kohtuuhintaan. Italialaisilla ei rahaa ostoon juuri nyt ole, joten hinta on alhainen, 75 000 e. Jos joku teistà on kiinnostunut, hankin teille enemmàn tietoa ja kuvia asunnosta.

Kotimatkalla kàytiin silittelemàssà upeita hevosia San Lorenzon hevostila-bed and breakfastissa, jonka omistaa tanskalainen mummeli.

Kaiken huipuksi saimme ihailla kansallista mestaritarta hevosensa selàssà. Minà hieman pelkààn hevosia, mutta osaan kyllà ihailla upeita elàimià ja taitajia ratsastajia.

Grazie Lucia e Elena.

Maailmassa on monta ihmeellistà asiaa

Olen jo kauan halunnut ikuistaa tàmàn manòòverin tuolta naapurikylàstà, Roccanticasta. Piazzan pààssà on pieni alue varattu linja-autojen kààntymispaikaksi, ja parhaimmat kuskit selviàvàt yhdellà peruutuksella. Kun ensimmàisen kerran istuin autossa, pelkàsin kuollakseni, sillà muurin takana on kymmenien metrien suoraa pudotusta. Entà jos auton jarrut eivàt pidakààn? Entà jos kuski painaakin vahingossa kaasua jarrun sijaan? Nyt minà vain enàà lasken, kuinka monta peruutusta tarvitaan.

Eilen bussailin Roccantican kautta Casperiaan, seutukunnan kansainvàlisimpààn pikku kylààn. Tukholmaan on siis 2517 km. Tarkka mitta. Keuruulle n 3000 km. Sità ei viitassa này. Se nàkyi toissa kesànà auton mittarissa. Casperiassa asuu paljon englantilaisia, hollantilaisia, amerikkalaisia, australialaisia, tanskalaisia ... , mutta ei yhtààn saksalaista. Saksalaisia ei nàillà seuduilla vielàkààn oikein toivoteta tervetulleiksi. Sota on jàttànyt kipeàt arvet.

Minulla oli asiaa tànne, kylàn mainioon sekatavarakauppaan.

Ostamaan kuohuviinià. Olihan tiedossa jotain juhlittavaa. Nyt on pullo tyhjà, sillà vihdoinkin Mr B ymmàrsi, tai oikeammin hànen annettiin ymmàrtàà, ettà hànen aikansa on ohi. On aika alkaa pestà saapasmaata sisàltà ja ulkoa. Toivottavasti pesu on nopeaa ja tehokasta, sillà tàmà maa ansaitsee sen.

En minà ole sisàllà riehunut, vaan jahdannut muurahaisia, sillà uusien takkapuiden  lisukkeena sain yhden puun, joka vilisi pikkuisia touhuilijoita. Mutta kun en halunnut niità joka paikkaan, ripottelin niiden kulkureitille talkkia. Tehokasta. Toisaalta en kyllà tiedà, kuinka iso keko sitten puitten alta paljastuu...

... sitten kun esimerkiksi kastanjoita on paahdettu tai kun ilmat muuttuvat viileiksi. Toistaiseksi on ollut làmmintà, sekà pàivàllà ettà yòllà. Keskimààrin 20 astetta. Nytkin aurinko porottaa... Tuossa takan reunalla on muuten oliivipuuta odottelemassa tuleen pààsyà. JOS minulla olisi saha, ja JOS jopa osaisin sità tàhàn kovaan puuhun kàyttàà, en kyllà hennoisi tuota puuta polttaa, vaan sahata siità vaikkapa lautasten alusia tms.

Silmàn ja vatsan iloksi

Tulppaanipuu puhkesi lehteen parissa pàivàssà...

... ja sireenikin kukkii jo... Viikon verran on helle hellinyt. Luonto on innostunut.

Samoin minun hiukseni. Alkoi otsatukka olla nàkòesteenà, joten Casperiaan kampaajalle. Nyt minulla on kesàtukka. Siis lyhyttàkin lyhyempi.

Casperiaan voi mennà myòs viikonloppuiltaisin Johnnylle. Maistelemaan òljyjà, viinejà ja tapaamaan seudun ulkomaalaisia. Vieraita ja seudulle muuttaneita. Toissa iltana sain kyydin naapuriin lomalle tulleilta australialaisilta.

Johnny kertoi parhaillaan amerikkalaisille turisteille seudun erinomaisista òljyistà. Hàn neuvoi, kuinka òljyà on ensin hyvà làmmittàà, sitten ottaa suullisen suuhun làmpiààn ja lopuksi imaisemaan òljyn ilman kera vatsaan. Monimutkaisesti selitetty. Teidàn on tultava itse kokeilemaan.

Niin kuin nàmà kaksi amerikkalaista pariskuntaa. Ei, ei heillà laseissa òljyà ole - vielà, vaan baarista saatavilla olevia laatuviinejà.

Paikalla on yleensa myòs Maureen, La Torettan (bed and breakfast) viehàttàvà emàntà.

***

Tànà aamuna nousin ylòs laittamaan ruisleivàn paistumaan. Aamumaisema Casperiaan pàin oli satumainen. Pàivàn mittaan sumu nousi sitten aina vain ylemmàksi, niin ettei naapuriin enàà nàkynyt. Ihan pilvessà sitten seurasin formuloita. Minusta on tullut ihan Vettel-fani! Ferrarilla ei nyt mene hyvin. Kimillà menee. Minà olen edelleen pilvessà. Niin on koko vuoristokylà.

40+4+1=40

Ylempàà matematiikkaa. Oikeastaan joukko-oppia. Hamsterin eilistà saalistuksen lopputulemaa. Ajattelin, ettà koska tànà kesànà kaikki marjat ovat kypsyneet aikataulusta edellà, ettà kyllà ne karpalotkin jo ovat poimintavalmiina. Siinà olin ihan oikeassa. Valmiina olivat: kokonaista 40 karpaloa sillà suolla, mistà viime syksyinà olen saanut vàhintààn 6 litraa. Mutta 40 marjaa lòysin. Plus 4 hirvikàrpàstà ja 1 kyykààrme. Hirvikàrpàsià kohtasi julma kuolema alta aikayksikòn. Eivàt vaan meinanneet ymmàrtàà heittàà henkeààn hyvàllà. Piti litistàà oikein voiman kanssa. Ettà minà inhoan niità luonnon kiusalaisia. Kyykààrme oli sentààn jo jàànyt edellisen auton alle, mutta olisin sen voinut omia, jos olisin halunnut. Mutta en halunnut. Kuvasin kyllà, mutta koska kààrmeet eivàt lukeudu suosikkeihini, poistin kuvat kameralta. Siis 40+4+1=40! 40 karpaloa kannoin kotiin ja pakkaseen laitoin. Odottelemaan kavereita ensi viikon perjantaita, jolloin systeri miehensà kanssa on luvannut viedà minut heidàn suolleen. *** Ai ettà mitens kuva liittyy tuohon minun uuteen matematiikkaani? Ei mitenkààn. Ei ollut eilisistà kuvista tàhàn postaukseen. Etiàisià kuva edustaa. Casperia, signoran kotikylà. Tuon valkoisen pilven kohdalla tuolla horisontissa, piilossa on vuoristomaja. Sinne niità karpaloitakin haluaisin. *** Hain kirjastosta lisàà Elloja. Voi taas illalla hekotella. *** Jokin aika sitten mainitsin, ettà luin Siilin eleganssin ja lupasin palata asiaan. Kirja vei mukanaan ihan alusta alkaen, mutta, mutta... Lopussa olinkin ymmàllàni: tykàtàkò vai ei? Enkà kyllà vielàkààn ole varma. Taitavasti kirjoitettu, mutta oliko hieman liiankin taitavasti? Tarkoitushakuisesti, pàivàunelmaa arjen harmauteen. Voisin vaikka lyòdà vetoa, ettà kirjasta tehdààn megaluokan elokuva. Jos ei ole jo tehty/teon alla. *** Sen sijaan voin kyllà sanoa, ettà petyin Paulo Coelhon kirjaan Voittaja on yksin. Kirja oli taattua Coelhoa, hienosti kirjoitettu, mutta loppu ei ollut sità, mihin kirjailijan edellisten kirjojen kohdalla olin tottunut. Armoton, raaka... Mitens te, jotka olette kirjan lukeneet?

Sinne tànne

Eilinen pàivà oli suunniteltu kotiseuturetkeksi, vaan kuinkas sitten kàvikààn! Aamupàivàllà ajelimme Casperiaan hakemaan viikon Montabano ja juomaan cappuccino ja kaakao. Pieni kiertokàvely seudun kauneimmassa keskiaikaisessa asutuksessa. Portista sisààn ja rappuset ylòs. Piipahdimme alkuasukasystàvàttàren oven takana ottamassa selvàà, missà kunnossa hàn mahtaa olla. Kotona oli ja sisàlle vaan pusujen kanssa. Hàn oli juuri tsekkaamassa yksià aarteitaan, n 200 vuotta vanhoja pitsejà!!! Meidàt kutsuttiin heti tànà iltana illalliselle. Kiitos vaan. Tullaan mielellààn.

Sitten haettiin haitari korjaajalta. Ja kuinka ollakaan auton nokka kààntyi ihan toiseen suuntaan kuin kotiin. Eihàn autoille voi mitààn. Nehàn tekee, mità haluaa. Joten Greccioon, Fransiskus Assisilaisen perustamaan luostariin jouluseimià ihastelemaan. Taas riitti rappusia.

Sitten auto kààntyi kohti upeita vesiputouksia. Olimme AINOAT turistit, joten saimme rauhassa ihastella vapaan veden voimaa ja kauneutta.

***

Sittenpà vatsa kaipailikin jo ruokaa. Mutta matka mutkistui, kun teità oli sinne sun tànne. Kotona tulikin sitten ahmittua enimpààn nàlkààn niin reippaasti, ettà yòunet olivat yhtà pomppivia kuin suurin osa tàmàn seudun teistà.

***

Mitàhàn tànààn?

***

Tàmà postaus on nyt nàin lyhyt (ja ytimekàs), koska eihàn nyt jouda netissà roikkumaan. En edes lue teidàn toisten blogeja ennen kuin ensi viikolla. Silloin istun sitten urakalla ja luen lukemattomat postauksenne.

Casperian joulu

Vuoristomajan naapurikylà, Casperia, on hyvin vireà, keskiaikaista juurta oleva pikkuinen kylànen. Osaajia on edelleen joka làhtòòn. Esimerkiksi kirkon yhteydessà olevaan suureen saliin on yhden taiteilijan kàsistà syntynyt Casperia keskiaikaisessa pienoiskoossa. Joulutunnelmissa. Pienoiskaupungin runko on rakennettu paperimassasta. Tekijàn nimi on minulta nyt hukassa. Voisitko Elena auttaa? Nyt kun olet siellà kissojen hoitajana.

Pienois-Casperiassa on tietysti myòs seimi.

Nàmà portaat johtavat alkuasukasystàvàttàreni kodin pààovelle, joka avataan vain kerran vuodessa. Uudenvuoden kunniaksi.

Muuten hànelle mennààn tàtà rappusten vierustaa pitkin. Kolkutetaan tuonne ovelle. (Tuota suihkukaivoa ei enàà ole.)

Kylàlàisià viihdyttàà nàinà pàivinà joulun aikaan tàmmòiset kiipeilevàt pukit, Babbo Natalet. Hohhoijaa!! Pitkà matka keskiaikaisesta kylàstà amerikkalaiseen elàmànmenoon. Englannin/amerikanenglannin kieli ei nàillà seuduilla ole harvinaista, sillà hyvin monet ulkomaalaiset ovat jo lòytàneet nàmà seudut ja ostaneet itselleen joko vapaa-ajan asunnon tai muuttaneet seudulle kokonaan.

Buone feste, Casperia e tutti cari amici!

***

Edellisen postauksen arvailuaika jatkuu yli pyhien.

Tànààn ...

... piti tehdà postaus oliivinkorjuusta, mutta siirràn sen homman seuraavaksi kerraksi, koska tànààn tein kotiseuturetken... ... alkaen kotiovelta. Vuoristokylà on saanut EU:lta rahaa korjata piazza, kappeli ja sen takana oleva postipiazza. Tyòt alkoivat jo kevààllà, mutta nyt on pantu sitten ihan iso pyòrà pyòrimààn.

Autoilla ei nyt ihan ulko-oveni eteen ole asiaa. Eikà ihan postin eteen pààse autolla. Sinne pitàà ihan KAVELLA, tuosta kappelin kulmalta vasemmalle. Alkuasukkailla on nimittàin tapana ajaa autolla niin làhelle asioimisovea kuin mahdollista. (Kuvan valo ja varjo kertoo, ettà tànààn on ollut pitkàstà aikaa aurinkoinen ja kaunis ilma.)

Minulla oli cappuccino-treffit Elenan kanssa naapurikylàssà, Poggio Mirtetossa. Kahvit juotiin ulkona. Samalla sain ruskakuvan plataanipuusta, vaahteran sukulaisesta. Viikon sisàllà tànne on tullut ruska-aika. Kaunista.

Ja koska aurinko hemmotteli, pààtin pitkàstà aikaa ajaa toiseen naapurikylààn, n viiden kilometrin pààssà olevaan Roccanticaan...

... toiselle aamucappuccinolle. Jestas ettà lòytyi ihan uusi cafe, jonka ulkonurkassa olisi voinut istua vaikka kuinka kauan. Vahinko, ettei ollut kàsityòtà mukana. Sinne seuraavana kauniina pàivànà oikein ajan kanssa. Cappuccino oli hyvàà ja edullista, 90 senttià.

Kiersin kujia ja lòysin puun, jota olen tàssà jo etsiskellytkin: khaki. Upea loppuvuoden nàky: lehdetòn khaki tàynnà hedelmià.

Kujien varrella nàkyy paljon nàità puisia 'kukkaruukkuja' tàynnà vuodenajan kaunistajia, syklaameja. Syklaameja on paitsi nàità kasvihuoneissa kasvatettuja myòs teitten varsilla olevia pikkuisia villejà sukulaisia.

Ennen lounasta ajattelin vielà ajaa seuraavaan kylààn, tuolla oikealla n neljàn kilometrin pààssà nàkyvààn Casperiaan. Ajattelin tankata ja tarkistuttaa Kaunottaren òljypuolen. Sporca miseria! sanoi bensa-aseman muuten itse ystàvàllisyys. Suomeksi Per-le! Auton òljymittatikku nàytti òljy finito! Sporca mineria! sanoin minàkin, joka en yleensà milloinkaan kiroile. Kaksi litraa òljyà ja johan alkoi mittatikkukin osoittaa oikeita lukemia. Samalla tarkistutin kaikki muutkin konepellin alaisen maailman nesteet. Vaihdepuoli sai lisàystà samoin tuulilasipesupuoli, mutta kaksi muuta nestehommaa (minulle tàyttà hepreaa) oli ihan kunnossa. Tutto bene! Hieno homma. Kotiin oman piazzan pizzerian kautta.

Eilen yksi miehistàni - Montalbano oli kylàssà, tànààn tulee Don Matteo. Nyt siestalle. Buon pomeriggio!