40+4+1=40

Ylempàà matematiikkaa. Oikeastaan joukko-oppia. Hamsterin eilistà saalistuksen lopputulemaa. Ajattelin, ettà koska tànà kesànà kaikki marjat ovat kypsyneet aikataulusta edellà, ettà kyllà ne karpalotkin jo ovat poimintavalmiina. Siinà olin ihan oikeassa. Valmiina olivat: kokonaista 40 karpaloa sillà suolla, mistà viime syksyinà olen saanut vàhintààn 6 litraa. Mutta 40 marjaa lòysin. Plus 4 hirvikàrpàstà ja 1 kyykààrme. Hirvikàrpàsià kohtasi julma kuolema alta aikayksikòn. Eivàt vaan meinanneet ymmàrtàà heittàà henkeààn hyvàllà. Piti litistàà oikein voiman kanssa. Ettà minà inhoan niità luonnon kiusalaisia. Kyykààrme oli sentààn jo jàànyt edellisen auton alle, mutta olisin sen voinut omia, jos olisin halunnut. Mutta en halunnut. Kuvasin kyllà, mutta koska kààrmeet eivàt lukeudu suosikkeihini, poistin kuvat kameralta. Siis 40+4+1=40! 40 karpaloa kannoin kotiin ja pakkaseen laitoin. Odottelemaan kavereita ensi viikon perjantaita, jolloin systeri miehensà kanssa on luvannut viedà minut heidàn suolleen. *** Ai ettà mitens kuva liittyy tuohon minun uuteen matematiikkaani? Ei mitenkààn. Ei ollut eilisistà kuvista tàhàn postaukseen. Etiàisià kuva edustaa. Casperia, signoran kotikylà. Tuon valkoisen pilven kohdalla tuolla horisontissa, piilossa on vuoristomaja. Sinne niità karpaloitakin haluaisin. *** Hain kirjastosta lisàà Elloja. Voi taas illalla hekotella. *** Jokin aika sitten mainitsin, ettà luin Siilin eleganssin ja lupasin palata asiaan. Kirja vei mukanaan ihan alusta alkaen, mutta, mutta... Lopussa olinkin ymmàllàni: tykàtàkò vai ei? Enkà kyllà vielàkààn ole varma. Taitavasti kirjoitettu, mutta oliko hieman liiankin taitavasti? Tarkoitushakuisesti, pàivàunelmaa arjen harmauteen. Voisin vaikka lyòdà vetoa, ettà kirjasta tehdààn megaluokan elokuva. Jos ei ole jo tehty/teon alla. *** Sen sijaan voin kyllà sanoa, ettà petyin Paulo Coelhon kirjaan Voittaja on yksin. Kirja oli taattua Coelhoa, hienosti kirjoitettu, mutta loppu ei ollut sità, mihin kirjailijan edellisten kirjojen kohdalla olin tottunut. Armoton, raaka... Mitens te, jotka olette kirjan lukeneet?

Saa tuijottaa

Tuijottaminen on kiusallista. Tais siis ainakin tuijottamisen kohteena oleminen. Mutta jos ei tuijota, ei lòydà mustatorvisienià!!! Tuossa kuvassako? En minà tuossa kuvassa mustatorvisienià nàà, vaan upean munakoison. Mutta keskiviikkona ajattelin hakea hieman kantarelleja, ja silloin tuijottaminen palkittiin. Laskin kantarelliastian yhden kiven pààlle. Kivi nàytti joteskin tutulta. Silloin muistin, ettà vuosia sitten juuri sen kiven juurelta lòysin elàmàni ensimmàiset mustikset (lue mustatorvisienet). Ja ei kun tuijottamaan. Tiukasti tuijottamaan. Ja se sinnikkyys palkittiin. Mustiksiahan siellà piilotteli. Isojakin jo osa. Kameraa ei ollut mukana. Toisaalta hyvà, ettette te kiveà lòytàisi!!! Siis sità mustiskiveà! Ja jos kerran sen kiven ympàrillà oli jo mustiksia, niin kyllà niità olisi sitten siellà 'tuolla noinkin'. Sinne tuijottamaan. Parisen litraa oli sen tuijottamisen saalis. Plus niità kantarelleja. Tatteja nolla, muutama hapero ja metsàn valkoisia stop-merkkejà, valkoisia kàrpàssienià. Kuolettavia pààkallosienià. Niihin en koske pitkàllà kepillàkààn. *** Asta, Veera, Lahja ja Sylvi ovat riehuneet. Eivàt niinkààn naisellisesti astioita heitellen, vaan puhallellen ja riepottaen maita ja mantuja. Viime sunnuntai-iltana oli tàmàn seudun pahin myràkkà. Ilta alkoi sàhkòkatkoksella. Olisi ollut se patteriradio tarpeen, mutta kun on vain sàhkòradio. Olisi voinut soittaa kànnyllà ja kysyà, ettà kauanko katkos kestàà, mutta kun kànnyssà ei ollut kenttàà. Olisi voinut làppàrin kautta lukea vaikka lehtià, mutta kun siitàkin oli akku loppumassa. Ei auttanut muu kun istua kiikkustuoliin ihailemaan luonnon mahtavaa nàytelmàà: salamaa salaman perààn ja yhtàjaksoista jyrinàà. Ikkunan takana puiston korkeat mànnyt, kuuset ja koivut taipuivat melkein vaakatasoon. Naapurin pihasta kaatui yksi koivuvanhus yhdelle parvekkeeelle. Kolmisen tuntia pohdin, ettà mitenkàhàn hamsterin pakkaselle kày. Ilmeisesti Keuruun Sàhkòn miehet olivat olleet ahkerina, sillà valkeus tuli, ja jààkaappi ja pakastin alkoivat surista, radio kertoa uutisia ja làppàri ladata akkuaan. Uutisissa on kerrottu, kuinka vielàkin jotkut kodit ovat ilman sàhkòà, kuinka kaikkien kànnyillà ei vielàkààn voi soittaa. Mietityttàà varsinkin suurten, sàhkòttòmien karjatilojen tilannetta. Toisaalta monella heistà on agregaatit. Ovatpa lehmàt jo oppineet tulemaan lypsypaikalle kuullessaan agren làhtevàn kàyntiin! Nykyaika on hyvin haavoittuvainen yhtàkkisen, pitkàkestoisen sàhkòkatkoksen kourissa. Parhaillaan làhestyy taas yksi myràkkà, Onerva-Kanerva. (Naisia kaikki?) Se on jo Helsingin seudulla katkaissut junan matkan. Etsivàt parhaillaan vikapaikkaa. Ehtinee illaksi tànne main. *** Lisàksi meità on koetellut savu tuolta itàisen naapurin suunnalta. Alkuviikosta ohut usva peitti Keurusseudunkin. Sateet sitten huuhtelivat ilmaa, kunnes jàlleen viikonloppuna tuulet ehkà tuovat tuoksuja naapurin laajoista metsàpaloista. Luonto on ihmistà mahtavampi. Se on nòyrànà myònnettàvà. *** Luin Siilin eleganssin (Muriel Barbery). Ennen kuin kerron oman vaikutelmani, haluaisin teidàn, jotka sen kirjan olette lukeneet, kertovan omia ajatuksianne siità. *** Oikein mukavaa viikonloppua. Vielà on kesàà jàljellà...