Hupsista

Minun 24/7 -tohtorini oli muutaman päivän kenkulla tuulella. Kehitteli sinilevää uimareiden kiusaksi. Eilen levä oli jo kadonnut. Vesi on kuitenkin vielä niin lämmintä (+9 astetta), että täytyy olla varovainen, ettei sitä pääse silmiin tai suuhun. Lämmin kausi jatkuu edelleen, öisinkin on noin 10 astetta, eli lämpimämpää kuin keskimäärin päivisin tähän aikaan normaalisti. Eivät ole vuodet veljeksiä, sillä muistan yhtenä vuonna PYSYVÄN lumen tulleen 10.10.

Nyt alkaa olla luonnon antimet hamstrattu. Olen samoillut myös suon reunoja karpaloita etsien. Sain pari litraa reissulla, joka hieman hätkäytti. Vaikka suo oli pieni ja aivan autotien varrella, minä eksyin. Pyörin innoissani punaisten pallukoiden perässä, ja kun sitten päätin tyytyväisenä lähteä kotiin, mutta olin kai niin tohkeissani, että talsin varmaan liikaa vasemmalle, ja matka autolle tuntui turhan pitkältä. Tiesin heti, että nyt oli pysähdyttävä ja tarkkailtava ympäristöä. Varmuuden vuoksi tein täyskäännöksen ja palasin suon reunaan. Sieltä sitten uusi suuntaa, eikä aikaakaan kun olin auton luona. On minulla puhelimessa 112, mutta niin hukassa en vielä ollut, että olisin edes harkinnut käyttää sitä. Pikkuveljen vaimo laittoi minulle eilen puhelimeen myös maastokartan, varmuuden vuoksi. Yleensä en lähde oudoille metsästysmaille, mutta nyt alan olla vielä tarkempi. Varmuuden vuoksi. 

Tykkään munakoisosta. Yleensä grillaan viipaleet ensin, mutta nyt laiskotti ja vain hiukan paistoin niitä pannulla ennen päällysteitä (tomaattia, mozzarellaa, basilikaa, suolaa ja pippuria). Sitten uuniin reiluksi puoleksi tunnksi. Nam!

40+4+1=40

Ylempàà matematiikkaa. Oikeastaan joukko-oppia. Hamsterin eilistà saalistuksen lopputulemaa. Ajattelin, ettà koska tànà kesànà kaikki marjat ovat kypsyneet aikataulusta edellà, ettà kyllà ne karpalotkin jo ovat poimintavalmiina. Siinà olin ihan oikeassa. Valmiina olivat: kokonaista 40 karpaloa sillà suolla, mistà viime syksyinà olen saanut vàhintààn 6 litraa. Mutta 40 marjaa lòysin. Plus 4 hirvikàrpàstà ja 1 kyykààrme. Hirvikàrpàsià kohtasi julma kuolema alta aikayksikòn. Eivàt vaan meinanneet ymmàrtàà heittàà henkeààn hyvàllà. Piti litistàà oikein voiman kanssa. Ettà minà inhoan niità luonnon kiusalaisia. Kyykààrme oli sentààn jo jàànyt edellisen auton alle, mutta olisin sen voinut omia, jos olisin halunnut. Mutta en halunnut. Kuvasin kyllà, mutta koska kààrmeet eivàt lukeudu suosikkeihini, poistin kuvat kameralta. Siis 40+4+1=40! 40 karpaloa kannoin kotiin ja pakkaseen laitoin. Odottelemaan kavereita ensi viikon perjantaita, jolloin systeri miehensà kanssa on luvannut viedà minut heidàn suolleen. *** Ai ettà mitens kuva liittyy tuohon minun uuteen matematiikkaani? Ei mitenkààn. Ei ollut eilisistà kuvista tàhàn postaukseen. Etiàisià kuva edustaa. Casperia, signoran kotikylà. Tuon valkoisen pilven kohdalla tuolla horisontissa, piilossa on vuoristomaja. Sinne niità karpaloitakin haluaisin. *** Hain kirjastosta lisàà Elloja. Voi taas illalla hekotella. *** Jokin aika sitten mainitsin, ettà luin Siilin eleganssin ja lupasin palata asiaan. Kirja vei mukanaan ihan alusta alkaen, mutta, mutta... Lopussa olinkin ymmàllàni: tykàtàkò vai ei? Enkà kyllà vielàkààn ole varma. Taitavasti kirjoitettu, mutta oliko hieman liiankin taitavasti? Tarkoitushakuisesti, pàivàunelmaa arjen harmauteen. Voisin vaikka lyòdà vetoa, ettà kirjasta tehdààn megaluokan elokuva. Jos ei ole jo tehty/teon alla. *** Sen sijaan voin kyllà sanoa, ettà petyin Paulo Coelhon kirjaan Voittaja on yksin. Kirja oli taattua Coelhoa, hienosti kirjoitettu, mutta loppu ei ollut sità, mihin kirjailijan edellisten kirjojen kohdalla olin tottunut. Armoton, raaka... Mitens te, jotka olette kirjan lukeneet?

Satokauden kunniaksi

Tämän vuoden satokausi on ollut antelias. Anteliaampi kuin naismuistiin. Mentiin torstaina systerin kanssa karpalosuolle. Ensin tuntui että hukkareissu. Ei karpalon karpaloa. Onkohan koko suolla mitään? Vai joko joku toinen oli ehtinyt ennen meitä? Suopursuviidakon seassa, siellä täällä, piileskeli kuin lohdutukseksi jättipuolukoita. Ei kuitenkaan läheskään niin paljon kuin edellisinä vuosina. Tai tänä vuonna muualla tärppimättäillä. TUOLLA NOIN. Mutta näitä jättejä ei tarvinnutkaan poimia kuin puolet ns normaalikokoisista. Emme kuitenkaan vielä luovuttaneet karpaloidenkaan suhteen. Siirryimme suon toiselle reunalle. Kumppareitten alla kuului mielenliintoisia veden vonkumisääniä. Hyllyvää on suon reunat. On mukava, että on marjakaveri! Ja aivan lammen reunalla niitä sitten oli. Karapaloita. Isoja ja aivan kypsiä. Saimme nelisen litraa. Ei tämä suo ole koskaan minua pettänyt, sillä se on isäni perintö minulle. Siis karpaloperintö. Ihana perintö. Kuvassa on sitten satokauden kunniaksi jättipuolukoita ja reilun kokoisia karpaloita. Erotattehan marjat toisistaan?