
Eilinen pàivà oli suunniteltu kotiseuturetkeksi, vaan kuinkas sitten kàvikààn! Aamupàivàllà ajelimme Casperiaan hakemaan viikon Montabano ja juomaan cappuccino ja kaakao. Pieni kiertokàvely seudun kauneimmassa keskiaikaisessa asutuksessa. Portista sisààn ja rappuset ylòs. Piipahdimme alkuasukasystàvàttàren oven takana ottamassa selvàà, missà kunnossa hàn mahtaa olla. Kotona oli ja sisàlle vaan pusujen kanssa. Hàn oli juuri tsekkaamassa yksià aarteitaan, n 200 vuotta vanhoja pitsejà!!! Meidàt kutsuttiin heti tànà iltana illalliselle. Kiitos vaan. Tullaan mielellààn.

Sitten haettiin haitari korjaajalta. Ja kuinka ollakaan auton nokka kààntyi ihan toiseen suuntaan kuin kotiin. Eihàn autoille voi mitààn. Nehàn tekee, mità haluaa. Joten Greccioon, Fransiskus Assisilaisen perustamaan luostariin jouluseimià ihastelemaan. Taas riitti rappusia.

Sitten auto kààntyi kohti upeita vesiputouksia. Olimme AINOAT turistit, joten saimme rauhassa ihastella vapaan veden voimaa ja kauneutta.
***
Sittenpà vatsa kaipailikin jo ruokaa. Mutta matka mutkistui, kun teità oli sinne sun tànne. Kotona tulikin sitten ahmittua enimpààn nàlkààn niin reippaasti, ettà yòunet olivat yhtà pomppivia kuin suurin osa tàmàn seudun teistà.
***
Mitàhàn tànààn?
***
Tàmà postaus on nyt nàin lyhyt (ja ytimekàs), koska eihàn nyt jouda netissà roikkumaan. En edes lue teidàn toisten blogeja ennen kuin ensi viikolla. Silloin istun sitten urakalla ja luen lukemattomat postauksenne.