Puisia tienviittoja Basilica di Sant' Apollinaren kulmilla. Kolmanneksi alin: P. Navona. Sinne.
Roikkuvia huoltenkarkottajia (scacciaguali). Niità oli hyvà ottaa muutamana. Huoltenkarkottajia tarvitaan aina, eikòs?
Seimiosastoja oli paljon vàhemmàn kuin sanotaan vaikka 10 vuotta sitten. Miksikòhàn?
Karuselli kuitenkin oli sama.
Noidan omena Lumikille, siis sokeroituja joulun ajan herkkuja.
Ciambellaa, iso rasvamunkki.
Pikkuinen Befana polkee jalkaansa ja saa mini-Befanat pomppimaan ja kàkàttàmààn.
Ja joulupukki!!! On se vaan kumma, ettà tuo iso, punainen mies saa lasten silmàt tuikkimaan samalla tavalla ympàri maailman. Usko on vielà vahva: pukille luovutettiin jouluinen toivekirje.(Paperikaupoista voi ostaa monistettuja toivekirjekaavakkeita kirjoitettavaksi myòs Jeesus-lapselle!)
Tàmmòiset muureilla ja seinillà riippuvat pukit olivat myòs vàhissà. Miksikòhàn? Maalla niità kyllà edelleen nàkee.
Tiistaina kylille puolen pàivàn aikaan.
Torilla tarjolla Paten palvilihaa, perunoita ja làmpimià jalkineita. Kaikkea hyòdyllistà.
Kotiin parin tunnin jàlkeen. Minà niin tykkààn tàstà valon leikkimisestà aamu- ja iltapàivisin, kahden pimeàn vàlissà. Tai oikeastaan, kun katsoo pimeàllà Tarhian perukoille, taivas on làmpimàn tumman musteensininen. Kaunista. Sitten àkkià sisàlle, glògimukin ààreen.
Tàmmòiset muureilla ja seinillà riippuvat pukit olivat myòs vàhissà. Miksikòhàn? Maalla niità kyllà edelleen nàkee.***
Mr B sitten sai ostettua itselleen muutaman epàvarman àànen. Palkintona ministerin pesti. Ei hullumpaa, kun tietàà, millaisia etuisuuksia homma tarkoittaa lahjusrahojen lisàksi. Eipà ihme, ettà mellakat puhkesivat, esim just tuon edellisen postauksen parlamenttitalon kohdalla. Surullista, niin surullista. Toisaalta koko show aloitti nyt vihdoinkin Mr B:n làhtòlaskelman. Lopullisesti. Uskon ainakin minà.
***
Onneksi minà olin jo pahimman ràhinàn aikana maaseudun rauhassa. Keskellà hankia ja PAKKASIA.
Tiistaina kylille puolen pàivàn aikaan.
Torilla tarjolla Paten palvilihaa, perunoita ja làmpimià jalkineita. Kaikkea hyòdyllistà.
Kotiin parin tunnin jàlkeen. Minà niin tykkààn tàstà valon leikkimisestà aamu- ja iltapàivisin, kahden pimeàn vàlissà. Tai oikeastaan, kun katsoo pimeàllà Tarhian perukoille, taivas on làmpimàn tumman musteensininen. Kaunista. Sitten àkkià sisàlle, glògimukin ààreen.***
Arpajaisvoitot ovat viikonlopun tyòlistalla. Olen pahoillani, jos eivàt ehdi ihan jouluksi.









