Aamusta iltaan

Hyvää huomenta Keuruulta klo 6.00. Aurinko on noussut jo aikoja sitten. Viime yönä oli muutama aste pakkasta. Kevät sen kun keikkuu! Eilen näin jo yhden pääskysen, mutta vain yhden. 

29.01.2025 blogissani haaveilin, että voisin viettää äitienpäivää Puertossa ja nauttia Muecasta, nykytaiteen monipuolisesta annista. No, miksi vain haaveilla?

No sinne. Kahdeksi viikoksi. Ystävän kautta järjestyi asunto ihan tämän Muella-kalastajarannan vastapäätä. Parvekkeelta näkee varmasti vaikka mitä näytöksiä, ja La Ranilla muraaleineen on ihan nurkan takana.

Lentoja suoraan Suomesta Teneriffalle ei ole. No problem. Tehdään sitten ns pomppulento Rooman kautta ja piipahdetaan jälkikasvun maisemissa, Sabinassa. Pitkästä aikaa. Sitä varten olen treenannut polvien kestävyyttä kiivetä rappusia kolmanteen kerrokseen. Jo nyt tulee tippa linssiin ikävästä niitä maisemia. Pari päivää siellä ja sitten pomppulento Barcelonan kautta Teneriffalle.

Mukaan otan tämän uuden palvelijan, uuden tabletin (alempi), sillä minulta meni hermot tuohon ylempänä olevaan vanhaan vempaimeen. Sen toiminta veti ihan viimeisiään. Tämä uusi toimii ajatustakin nopeammin. Ihan hyrisen tyytyväisyydestä.

Tässä vielä kuva eiliseltä illalta klo 21.20.  Päivä pitenee huimaa vauhtia, Keuruullakin lähes puoli tuntia viikossa.

Kaikille oikein hyvää vappua. Kuullaan saapasmaasta ja Puertosta.

PS.Ps...

Jos lento Roomaan olisi ollut tänään... Lakko!

Jos lento Roomaan olisi maanantaina... Lakko!

Saas nähdä, sujuuko kaikki huomenna ok. 

Monenlaista

Tänään, 09.04., liputetaan suomen kielen ja kirjallisuuden kunniaksi. Mikael Agricola (1510-1557), Turun piispa käänsi ja kirjoitti itse ensimmäiset suomen kieliset kirjat, esimerkiksi Abckiria 1542 ja Se Wsi Testamenti. Hän kuoli 09.04.1554. Google osaa kertoa lisää.

Kuvan otin aamupäivällä. Satoi hiljalleen lunta. Yritin vangita hiutaleita kuvaan, mutta teidän täytyy nyt itse kuvitella ne. Sorry!

Sää on ollut tänään sitä sun tätä: lumisadetta harvakseltaan, välillä mannasuurimon näköisiä rakeita ja tuulenpuuskia niin, että oli parempi pysyä sisällä.

Silti uhmasin äsken tuulen jumalia, koska halusin käydä ottamassa kuvan Keuruun yhdestä ylpeyden aiheesta: siipirataslaiva Elias Lönnrotista, tuttavallisesti Ellusta. Miksi?

No, Elias Lönnrotia pidetään Agricolan lisäksi Suomen kielen isänä, ja hän toimi mm Keuruulla kotiopettajana. Keuruu oli 1880-luvun jälkimmäisellä puoliskolla paikka, jonne etelän paremmat, ruotsin kieliset piirit lähettivät lapsiaan oppimaan puhdasta suomen kieltä. Ja kuinkas sattuikaan, Lönnrot syntyi 09.04., siis Agricolan päivänä. Google neuvoo taas lisää, jos kiinnostaa.

Kuvan kävin ottamassa noin klo 19.00. Kuvitelkaa Ellu uljaana kolkkaamaan kesäaikaan pitkin Keurusselkää. Nyt Ellulla taitaa olla yhtä kylmä kuin minulla.

Asterix-sarjan Obelixin kaleerissa päädytään Atlantikselle, ihanalle ikuisen kesän saarelle, ikuisten lasten mielisten paratiisiin.

Semmoiselle saarelle minäkin kohta taas lentelen! Täytyy hoitaa yksi asia. Tällä kertaa Rooman kautta. Ihanaa päästä pitkästä aikaa saapasmaahan.

PS.

Kävin tänään kuvaamassa uudelleen tuon viluisen Ellun, nyt vain valoisemman sään merkeissä 

Saluti da Roma

Piazza Navona, Colosseum, Rooma kuvattuna Pietarinkirkolta päin...

Tuttuja maisemia omasta kiikkustuolista ikuistettuna.

Olisihan se tietysti ollut ihan eri asia olla mukana elämässä mukana tuolla stadionilla kuin yksin omassa pikku kodissa, sillä kyllähän italialaiset osaavat järjestää leipää ja sirkushuveja. Tosin juomapuoli oli unohtunut, sillä ensimmäisenä päivänä urheilijoille ei ollut tarjota vettä. 

Kansa suorastaan hullaantui, kun korkeushypyn sankari Tamberi paitsi voitti itse hypyn (237 cm)  järjesti suuren shown. Jopa Italian presidentti Mattarella oli pyörityksessä mukana. 

EM-kisat, jotka olisi aivan hyvin voineet olla MM-kisat. Mukana oli maita Euroopan ulkopuolelta (mm Azerbaidzan, Israel, Armenia), ja osallistujien ihonväristä ei yhtään voinut päätellä osallistujan maata. 

Saapasmaa tunnetaan jalkapallosta, ei niinkään yleisurheilusta, joten hyppylajeille ei ollut suorituspaikkoja itse stadionilla. Kekseliäät järjestäjät olivat rakentaneet alakatsomon päälle hyppylehterin, joka mahdollisti hyvät hypyt sekä pituudessa että kolmiloikassa.

Kekseliäisyyttä nähtiin myös kisojen kuvaamisessa sekä stadionilla että ulkojuoksuissa. Itse en kyllä olisi pysynyt pystyssä noissa menopeleissä, mutta niillä kurvailevat olivat ihan elementissään.

Sen sijaan kaungin liikenne on kuuleman mukaan ollut normaaliakin kaaottisempi. Minua ei kyllä olisi saanut sinne suurin surminkaan.

Suomalaisista kilpailijoista odotettiin mitalisaalistajia, taas kerran, mutta mutta... Mitenkään käy tänä iltana? Heittävätkö keihäsmiehemme odotusten mukaan? Itse kyllä olen sitä mieltä, että hatun nosto kaikille. Kun vielä saisi jostain maamme edustajille itseluottamusta, ei häviäminenkään niin kauhealta tuntuisi. Reetta Hurskekin juoksi todella hyvin, mutta voi sitä ilmettä. Ihan kuin olisi sanonut, että anteeksi, että juoksin hyvin!!!

Shown suuri voittaja on kyllä saapasmaa itse. Nyt viimeisen kisapäivän iltaa odotellessa Italia on voittanut jo 20 kultaista mitalia. Ja voi pojat, että kansa tykkää.

Arrivederci

Viimeisen 'loma'aamun cappucino on juotu ja ihailtu parvekkeelta avautuvaa maisemaa yli Tiber-joen laakson kohti etruskien entisiä elinpaikkoja.

Paluumatkalla ihailtu kauden kukkaloistoa. (Maljakossa hortensian kukkaoksa keski kaksi viikkoa!)

Nuuhkittu lehmuksen kukkien tuoksua. (Huom! Kuvaa täytyy katsoa hieman niska kenossa, anteeksi!)

Ostettu kaupasta vielä vihertäviä tomaatteja lounaan salaattiainekseksi.

Ja sitten Arrivederci Roma. Norwegian lentää ihan kaupungin päällä, ja jos oikein tiiraatte, niin tuon valkoisen rinkulan vasemmalla puolella Tiberjoen rannasta lähtee kaksi suoraa katua kohti Vatikaania. (Kannattaa varata paluulennolle istuinpaikka A5, niin näkee koko kaupungin ylhäältä käsin.)

Ja lopuksi kuva-arvoitus: Minkä rakennuksen seinää tämä seinämaalaus koristaa?

Ajatusten ravistelua

Tànnehàn me olimme menossa. Rooman Maxxi-museoon, 'uusimman' taiteen museoon. Se on arkkitehti Zaha Hadidin yksi upeista projekteista ja avattiin vuonna 2010.

Museon nàyttelyità ei tietenkààn saanut kuvata, vaikka minun sormeni suuresti syyhysivàt. Varsinkin Jan Fabren Stigmataa olisin halunnut teillekin esitellà teemalla, missà on luovuuden ja hulluden raja. Googlatkaapa lisàà taiteilijan  nimellà, niin aivonne saavat purtavaa.

Clemens von Wedemeyerin nàyttelyssà saimme oikein turvamiehet seuraamme, sillà museon johtaja, Giovanna Melandri, oli liikkeellà mahtivierailijoiden kanssa. Me pysyimme siivosti syrjemmàllà.

Mukavin ja rentouttavin osasto (minun mielestàni) tarjosi leikkimistà myòs aikuisille. Playful inter-action, suosittelen tarttumaan rohkeasti osallistumaan!

Pihan 'kannot' paljastuivat rautaveistoksiksi.

Museon pihan toisella reunalla on ravintola, jossa on mukava istuksella ja sulatella nàhtyà ja koettua. Tykkààn kovasti kaikenlaisesta taiteesta, mutta eniten ajatuksia minulla heràà uusimman taiteen parissa. Niin nytkin.

Lopuksi kàvimme tàssà Amerikan mustien vapaustaisteiljoista kertovassa nàyttelyssà. Martin Luther King, Presidentti Kennedy jne...

 Siità on vain viitisen kymmentà vuotta! (Valkoisilla ja mustilla oli omat kàsienpesualtaatkin!!!!!) Hiukset nousivat minulla saapasmaassa pystyyn, kun eràs oppositiossa oleva puolueen jàsen vertasi nykyista Italian hallituksen tummaa ministerià apinaan!!!!!!!!!!!!

***
My dear English speaking readers: I used my blog translater to see, if you can understand the language of my writing, and I was really surprised: I didn't understand many sentences of it, and there were also many misunderstandings! Sorry!

Luonnon voimien armoilla

Edellisen postaukseni tummien pilvien suunnassa ovat Korsika ja Sardinia. Korsika kuuluu Ranskalle, joten sivuutetaan se nyt ja surraan vain Sardinian draamaa: 16 kuollutta ja 2700 ilman kotia. Vuorokauden aikana satoi niin paljon vettà kuin yleensà puolessa vuodessa.

Piirros kertokoon syyn sateisiin: Afrikasta tuleva làmmin tuuli (punainen) ja Siperiasta peràisin oleva kylmà tuuli (sininen) tòrmààvàt voimalla Sardianian koillisrannalla aiheuttaen tuhoisan syklonin, jolle on annettu mahtava nimi - Kleopatra. (Eri puolella maapalloa luonto nàyttàà nyt kaiken voimansa!)

Vàhitellen tuhoja on pààsty korjailemaan, vaikka sateet jatkuvat yhà. Hàtà saarella on suuri.

Myòs meidàn seuduilla on ollut myrskyjà - sateita, kovia tuulia ja ukkosia. Eilen, Roomassa kàydessàmme yhden kerran auto 'ui' pohjaa myòten. (Tàssà kuvassa vain rapa roiskui - viidellà kaistalla!)

Olimme menossa tànne. Minne?

Roomaa ja Vatikaania

Edellisen postauksen viimeisen kuvan jono ulottui ulos asti. Bocca della Verita, totuudentorvi, tai siis suu kiinnosti turisteja jonotteluun asti. Googlatkaapas Wikipediasta kuvaa, sillà minà en halunnut jonottaa. Enkà siis tyòntànyt kàttàni miehen kasvoja esittàvàn marmoriveistoksen suuhun, jotta olisin osoittanut puhuvani totta!

Tallustelimme pitkin Lungotevereà, ohi vanhan romahtaneen sillan... (Onkohan Asterix ja Obelix olleet asialla?)

... kohti gettoa (ghetto saapasmaalaisittain). Toisen maailmansodan aikana juutalaiset saivat olla Italiassa aika rauhassa, mutta kun natsit miehittivàt maan, monet Italin juutalaiset joutuivat eri keskitysleireille. Roomassa oleva pieni kaupunginosa oli yksi heidàn pakopaikoistaan. Alimman kuvan asunnot on rakennettu vanhan kadun pààlle, kahden talon vàliin. Nykyààn getto on suosittu ruokailupaikka.

Ravintola (Benito) oli pikkuinen, mutta ruoka oli erittàin hyvàà. Artisokka roomalaisittain, parasta mità olen koskaan syònyt. Olimme paikalla ensimmàisià, mutta pian kaikki pòydàt olivat tàynnà, ja se on hyvà suositus lòytàà herkuttelupaikka. Hinta-laatu suhde paikallaan.

Jaksoi taas jatkaa matkaa. Ihan getton nurkan takana on Largo Argentinan temppelialue, jossa kaivaukset jatkuvat edelleen. Paikalla Caesar kohtasi murhaajansa sanoin: Sinàkin Brutukseni! Alue on nykyààn kuuluisampi valtion suojeluksessa olevista kissoistaan!

Minà halusin vielà ulkomaille. Olisin mielellàni nàhnyt paavin edes vilaukselta, mutta olimme liikkeellà pàivàà liian aikaisin, sillà vasta sunnuntaina paavi piti suosittuja puheitaan. Tuolit olivat jo valmiina.

Ja taas jonotettiin, siis turistit. Tuolta pilareiden vàlisistà turvatarkastuksista purkautui kansaa ihan piponaan tutkimaan Pietarin kirkkoa.

Vatikaanissa restauroidaan oikein kunnolla. Postikin on ulkoistettu. Olin lukenut lehdestà, ettà uudesta paavista on ilmestynyt kaksi uutta postimerkkia. Niitàhàn minà olin làhtenyt ulkomailta hakemaan. Vasemmalta sisààn autoon - pettymys: ei ollut uusia merkkejà - oikealta ulos parin kortin ja vanhojen merkkien kanssa. Kortit keltaiseen laatikkoon ...

... ohi Vatikaania vartioivan, tuimailmeisen komistuksen.

Matkalla metrolle ikuistin tàmàn saapasmaalaisen tyypillistà liikennekàyttàytymistà: Vanhempi signore nousi autostaan lehteà noutamaan. Auton tapapuoli jài osittain ratikkakiskojen pààlle, eikà kohta paikalle kolkutellut ratikka pààssyt ohi. Tyyttàyksen jàlkeen signore tassutteli autolleen kaikessa rauhassa ja ajoi autonsa 20 cm eteenpàin, jotta ratikka voisi jatkaa matkaansa.

***
Lopuksi en voi olla puuttumasta (taas) saapasmaan politiikkaan. Eràs usein mainitsemani Mr B on taas tuomittu vankilaan - epàoikeudenmukaisesti tietysti - omasta mielestààn! Hohhoijaa!