Roomaa ja Vatikaania

Edellisen postauksen viimeisen kuvan jono ulottui ulos asti. Bocca della Verita, totuudentorvi, tai siis suu kiinnosti turisteja jonotteluun asti. Googlatkaapas Wikipediasta kuvaa, sillà minà en halunnut jonottaa. Enkà siis tyòntànyt kàttàni miehen kasvoja esittàvàn marmoriveistoksen suuhun, jotta olisin osoittanut puhuvani totta!

Tallustelimme pitkin Lungotevereà, ohi vanhan romahtaneen sillan... (Onkohan Asterix ja Obelix olleet asialla?)

... kohti gettoa (ghetto saapasmaalaisittain). Toisen maailmansodan aikana juutalaiset saivat olla Italiassa aika rauhassa, mutta kun natsit miehittivàt maan, monet Italin juutalaiset joutuivat eri keskitysleireille. Roomassa oleva pieni kaupunginosa oli yksi heidàn pakopaikoistaan. Alimman kuvan asunnot on rakennettu vanhan kadun pààlle, kahden talon vàliin. Nykyààn getto on suosittu ruokailupaikka.

Ravintola (Benito) oli pikkuinen, mutta ruoka oli erittàin hyvàà. Artisokka roomalaisittain, parasta mità olen koskaan syònyt. Olimme paikalla ensimmàisià, mutta pian kaikki pòydàt olivat tàynnà, ja se on hyvà suositus lòytàà herkuttelupaikka. Hinta-laatu suhde paikallaan.

Jaksoi taas jatkaa matkaa. Ihan getton nurkan takana on Largo Argentinan temppelialue, jossa kaivaukset jatkuvat edelleen. Paikalla Caesar kohtasi murhaajansa sanoin: Sinàkin Brutukseni! Alue on nykyààn kuuluisampi valtion suojeluksessa olevista kissoistaan!

Minà halusin vielà ulkomaille. Olisin mielellàni nàhnyt paavin edes vilaukselta, mutta olimme liikkeellà pàivàà liian aikaisin, sillà vasta sunnuntaina paavi piti suosittuja puheitaan. Tuolit olivat jo valmiina.

Ja taas jonotettiin, siis turistit. Tuolta pilareiden vàlisistà turvatarkastuksista purkautui kansaa ihan piponaan tutkimaan Pietarin kirkkoa.

Vatikaanissa restauroidaan oikein kunnolla. Postikin on ulkoistettu. Olin lukenut lehdestà, ettà uudesta paavista on ilmestynyt kaksi uutta postimerkkia. Niitàhàn minà olin làhtenyt ulkomailta hakemaan. Vasemmalta sisààn autoon - pettymys: ei ollut uusia merkkejà - oikealta ulos parin kortin ja vanhojen merkkien kanssa. Kortit keltaiseen laatikkoon ...

... ohi Vatikaania vartioivan, tuimailmeisen komistuksen.

Matkalla metrolle ikuistin tàmàn saapasmaalaisen tyypillistà liikennekàyttàytymistà: Vanhempi signore nousi autostaan lehteà noutamaan. Auton tapapuoli jài osittain ratikkakiskojen pààlle, eikà kohta paikalle kolkutellut ratikka pààssyt ohi. Tyyttàyksen jàlkeen signore tassutteli autolleen kaikessa rauhassa ja ajoi autonsa 20 cm eteenpàin, jotta ratikka voisi jatkaa matkaansa.

***
Lopuksi en voi olla puuttumasta (taas) saapasmaan politiikkaan. Eràs usein mainitsemani Mr B on taas tuomittu vankilaan - epàoikeudenmukaisesti tietysti - omasta mielestààn! Hohhoijaa!