Arrivederci

Viimeisen 'loma'aamun cappucino on juotu ja ihailtu parvekkeelta avautuvaa maisemaa yli Tiber-joen laakson kohti etruskien entisiä elinpaikkoja.

Paluumatkalla ihailtu kauden kukkaloistoa. (Maljakossa hortensian kukkaoksa keski kaksi viikkoa!)

Nuuhkittu lehmuksen kukkien tuoksua. (Huom! Kuvaa täytyy katsoa hieman niska kenossa, anteeksi!)

Ostettu kaupasta vielä vihertäviä tomaatteja lounaan salaattiainekseksi.

Ja sitten Arrivederci Roma. Norwegian lentää ihan kaupungin päällä, ja jos oikein tiiraatte, niin tuon valkoisen rinkulan vasemmalla puolella Tiberjoen rannasta lähtee kaksi suoraa katua kohti Vatikaania. (Kannattaa varata paluulennolle istuinpaikka A5, niin näkee koko kaupungin ylhäältä käsin.)

Ja lopuksi kuva-arvoitus: Minkä rakennuksen seinää tämä seinämaalaus koristaa?

Kahden maan välillä

Vuoristomajan maisemissa viime torstaina...

Keuruu eilen ja tänään... Molemmat kuvasarjat otettu molemmin puolin puoltapäivää.

Niin ylivoimaiseksi kävi halu päästä tuttuun ja turvalliseen kotimaahan, että siirsin lentoa viikolla. Sama kone (Norwegian), yhtä edullinen hinta. Alkumatka sujui hyvin, kuten aina ennenkin. Kun istuimme koneessa, kapteeni ilmoitti, että odottelemme lähtöä tunnin verran, koska sää Helsingissä on myrskyinen. Matka Roomasta Helsinkiin sujui sitten lopulta ihan niin kuin aina ennenkin...  Tai siis Helsigin ylle. Siinä sitten kiertelimme ja kaartelimme ... ja ihmettelimme, kunnes kapteeni ilmoitti, että polttoaine on loppumassa, joten meidän on lennettävä tankille - Turkuun! Siellä kun myrsky ei olisi niin paha kuin Helsingissä. Tankki täynnä (?) taas taivaalle ja kohti Helsinkiä. Kolmisen tuntia myöhässä laskeuduimme Helsinki-Vantaalle. Koko (vajaa) koneellinen taputti. Ja täytyy nostaa hattua sekä taitaville (norjalaisille) lentäjille että rauhalliselle (virolaiselle) henkilökunnalle. Minkäänlaista paniikkia ei koneessa syntynyt.

Mutta kun matkalaukkuja ei alkanut lähes parin tunnin odottelun jälkeen kuulua, alkoi muutamien matkustajien hermot vinkua. Juttelin ainoan ohi viuhahtaneen kenttähenkilön kanssa, ja hän sanoi, että koko kenttä on kaaoksessa myrskyn takia: lumi ja räntä haittaa kaikkea, koneet eivät pääse ilmaan eikä alas, koneita lennätetään Turkuun tankille, henkilökunta yrittää etsiä oikeita matkalaukkuja oikeille hihnoille jne. Vihdoin, noin  klo 21.00 meidän hihna heräsi eloon, ja minäkin sain kaksi(hyvin, hyvin raskasta) matkalaukkua mukaani.

Mutta mitäs nyt? Kaikki jatkoyhteydet Keuruulle olivat menneet aikoja sitten. Menin tutkimaan aikatauluja. Järkevin vaihtoehto oli linja-auto Jyväskylän kautta Keuruulle. Lähtisi aamulla klo 04.40. Hotelliin? Mitä sitä turhaa muutaman tunnin takia rahoja tuhlaamaan. Voisihan sitä kokeilla yötä lentokentälläkin. Oikein hyvä ratkaisu, sillä tutustuin siinä penkillä aikaa viettäessäni oikein mukavaan pohjoisen (nais)ihmiseen. Juttelimme ummet ja lammet, nukuimme vuorotellen, tai siis makasimme silmät kiinni, ja lopuksi joimme minun lähtökahvimme. Hän jäi vielä odottelemaan oman koneensa lähtöä kohti Kemi-Torniota. Suren ainoastaan sitä, että en ottanut yöseuralaiseni nimeä tai osoitetta muistiin, joten  - Jos nyt luet tätä, ota ihmeessä yhteyttä spostiini. Kaunis kiitos seurastasi.

Myrsky jatkui koko linja-automatkan ajan, mutta molemmissa linja-autoissa oli todella taitavat ja rauhalliset kuljettajat.

Tämä Aamulehden piirros viime vuodelta VR:n ja linja-autoliikenteen vaikeuksista voisi nyt saada jatkoa lentoliikenteen ongelmista. Luonto kun on niin ennalta arvaamaton.

Joka tapauksessa olen nyt nukkunut edellisenkin yön edestä, viime yönäkin lähes 12 tuntia. Tänään mummo (siis äitini) keitti minulle mainiota kalakeittoa, joten kaikki hyvin. Tämä kaamoskin tuntuu jouluiselta. Ja parin viikon päästä ollaan jo matkalla kohti kevättä.