Näytetään tekstit, joissa on tunniste taide. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taide. Näytä kaikki tekstit

maanantai 29. marraskuuta 2021

Taivaalta taivaaseen





 Kone lähti Fiumicinosta klo 5.45, lensi yli Afrikan lumipeitteisten Atlas-vuorten, laskeutui Fuerteventuralle reilun neljän tunnin lennon jälkeen. Matka sujui erittäin mukavasti. Meille kolmelle riitti koko istuinrivi kullekin vaikka pötkähtää nukkumaan!

Ruokakaupan kautta kerrassaan loistavaan majapaikkaa. Oikeaan aarremaailmaan. Joka paikasta paljastuu se, että itse omistajat joko tekevät itse tai keräävät taidetta. Ajattelin laittaa postausten loppuun aina jonkin kuvan todisteeksi, mutta jo tässä yksi, tämän riippumaton alla makoilee vulkaanisesta kivestä veistetty koira.

Illalla olimme niin rättiväsyneitä, että olimme nukahtaa tuonne yläterassille tähtiä täkin alla katsellessamme. Kello 19.30 olin sitten oikeassa sängyssä täydessä unessa. Pisimmät yöunet pitkään aikaan. Nyt on aamiainen syöty, ja edessä on päivän retki saaren entiseen pääpaikkaan, Betancuriaan.

Loppukuva tänään tuolta yläterassilta. Teoksen joka kulmalta näkee aina jotain uutta. Taustalla on tämän paikan (Ajuy, lausutaan ahui) laavamuodostelmien luolastosta.

sunnuntai 29. elokuuta 2021

Voihan thl

THL -Turhia Hyviä Lupauksiako? Olen saanut molemmat rokotukset, toisen huhtikuun puolessa välin ja toisen heinäkuun alkupuolella. Thl lupaa, että koronatodistus koodeineen tulee omakantaan noin viikon kuluttua toisesta rokotuksesta. Odotin kiltisti viikon, kaksi jopa kolme, mutta omakannassa ei todistusta näkynyt.

Aloitin puhelinseurustelun annetun koronanumeron kanssa. Sitkeästi kuuntelin automaattista infoa siitä, että kaikki puhelimet ovat varattuja... Lupasivat vastata kunhan vapautuisivat. Soittopyyntöä ei voinut jättää. Kun sitten ikuisuuden jälkeen kysyttiin, kuinka voisivat auttaa, yritin olla mahdollisimman rauhallinen ja selitin, että minä tarvitsen todistuksen EHDOTTOMASTI. (Varmaan äänenikin nousi - hieman.)

Lupasivat ottaa selvää ja soittaa sitten takaisin. Sitä soittoa ei koskaan tullut!!!!!!!!!

Kyllästyin viikon odotteluun ja aloin taas kuuntelemalla automaattia. Odotin vartti tunnin, kunnes sain kuulla ihan oikean ihmisen äänen. Selitin taas kerran koko asian, enkä enää ollut ihan niin leppoisa. Henkilö otti asian tosissaan ja kaivoi tietoni omalta koneeltaan ja kas kummaa: Keuruun rokottajat eivät olleet osanneet laittaa eka rokotuksen eteen numero 1, joten tietokoen ei osannut tulkita minun saaneen kaksi rokotusta. Kylmällä äänellä sanoin, että minä TARVITSEN matkaa varten todistuksen. He lupasivat sen postitse paperiversiona.

Odotin viikon, odotin kaksi. Postiluukku ei kolahtanut. Minä hiilestyin ja melkein menin lankoja pitkin ao numeroon. Sanoivat lähettäneensä todistuksen, johon minä sanoin, että taitaa olla etanapostissa. Ja kas kummaa, parin päivän kuluttua todistus oli kädessäni. Mutta ilman minkäänlaista koodia!!!!! Eikä omakannassa edelleenkään ollut tai siis ole minkäänlaista todistusta.

Olin jo tietoinen, ettei saapasmaa hyväksy minua maahan ilman Oikeaa Todistusta, varmistin asian vielä Helsingistä Italian suurlähetystöstä. Kun selitin oman tilanteeni, ystävällinen hoonoa soomea puhuva henkilö totesi vain, ettei Keuruu ole ainoa, jolla on tietokoneongelmia todistuksien kanssa. 

Nyt oli mittani täysi, ja soitin kaupunginjohtajalle. Selitin taas ongelmani, ja mainitsin tuon lähetystön kertoman tietokoneongelman. Minulle annettiin seuraava numero, johon ottaa yhtettä.

Puhelimeen ei vastattu, joten soitin terveyskeskuksen vastaanottoon, enkä enää yhtään lämpöisellä äänellä. Ystävällinen henkilö lupasi ottaa yhteyttä tietokoneohjelmoijaan ja ilmoittaa sitten minulle. Se oli viime viikon puolivälissä. Aikaa minulla on nyt NELJÄ VIIKKOA saada koodillinen todistus tai sitten Finnair lentää ilman minua. 

Arvatkaapas miltä tuntuu? Yhden ykkösen takia.

Onneksi uudessa kodissa on vielä paljon mietittävää. Kuten esimerkiksi tuo ylhäällä oikealla oleva kuva vuoristomajan naapurikylästä kertova taidekuva. Sen sain signoralta aikoinaan. minkähänlaisen raamituksen siihen laittaisi?

Ja onneksi aina voin mennä metsään. Tattien kohdalla lopetin tilastoinnin, kun saaliiden lukumäärä päivittäin alkoi olla yli 60, enkä kyllä nyt ala laskea noita suppilovahveroita, joita eilenkin toin kotiin kilotolkulla.

En minä enää itselle halua kuin pienen osan saaliista, vaan olen vienyt osan talon mummeleille tai jättänyt ulko-oven vieressä olevalle penkille saatelapun kanssa, Saa ottaa. Aina sienet ovat hävinneet, joskus jopa ennen kuin olen kotiovea ehtinyt sulkea. Minulle tärkeintä ei ole niinkään itse sienten määrä, vaan sienestämisen ilo!

maanantai 25. marraskuuta 2013

Ajatusten ravistelua



Tànnehàn me olimme menossa. Rooman Maxxi-museoon, 'uusimman' taiteen museoon. Se on arkkitehti Zaha Hadidin yksi upeista projekteista ja avattiin vuonna 2010.

Museon nàyttelyità ei tietenkààn saanut kuvata, vaikka minun sormeni suuresti syyhysivàt. Varsinkin Jan Fabren Stigmataa olisin halunnut teillekin esitellà teemalla, missà on luovuuden ja hulluden raja. Googlatkaapa lisàà taiteilijan  nimellà, niin aivonne saavat purtavaa.

Clemens von Wedemeyerin nàyttelyssà saimme oikein turvamiehet seuraamme, sillà museon johtaja, Giovanna Melandri, oli liikkeellà mahtivierailijoiden kanssa. Me pysyimme siivosti syrjemmàllà.

Mukavin ja rentouttavin osasto (minun mielestàni) tarjosi leikkimistà myòs aikuisille. Playful inter-action, suosittelen tarttumaan rohkeasti osallistumaan!


Pihan 'kannot' paljastuivat rautaveistoksiksi.

Museon pihan toisella reunalla on ravintola, jossa on mukava istuksella ja sulatella nàhtyà ja koettua. Tykkààn kovasti kaikenlaisesta taiteesta, mutta eniten ajatuksia minulla heràà uusimman taiteen parissa. Niin nytkin.

Lopuksi kàvimme tàssà Amerikan mustien vapaustaisteiljoista kertovassa nàyttelyssà. Martin Luther King, Presidentti Kennedy jne...

 Siità on vain viitisen kymmentà vuotta! (Valkoisilla ja mustilla oli omat kàsienpesualtaatkin!!!!!) Hiukset nousivat minulla saapasmaassa pystyyn, kun eràs oppositiossa oleva puolueen jàsen vertasi nykyista Italian hallituksen tummaa ministerià apinaan!!!!!!!!!!!!

***
My dear English speaking readers: I used my blog translater to see, if you can understand the language of my writing, and I was really surprised: I didn't understand many sentences of it, and there were also many misunderstandings! Sorry!

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Sadepàivàn ratoksi

Mità tehdà, kun sataa, sataa ja sataa? Tàytyy tyytyà vaikkapa tàhàn Toffian kujalta lòytyneeseen keltaiseen mollukkaan.

Samalta kujalta lòytyi tàmà taideteos. Minàkinhàn voisin maalata ne Jerusalemin suutarin sandaalit ja liimata ne jonnekin!

Pitkàperjantain iltana seurasin telkusta Via crusista Rooman Colosseumilta.

Jossain vaiheessa omalta piazalta alkoi kuulua soittoa, ja siellà oli tàmàn kylàn vastaava kulkue. Muutenhan pitkàperjantai on tààllà ihan normaali tyòpàivà. Vain tàmà  perinne kertoo uskonnon perinteestà. Kun homma oli ohi, suurin osa mukana olijoista pistàytyi baariin, ja osa jatkoi juhlintaansa pitkàlle yli puolen yòn. Minà laitoin nukkumaan mennessà korvatulpat!

Magnoliapuista ensimmàinen lajike on alkanut kukkia, itse kuningasmagnoliassa ei ole vielà edes nuppuja.

Mustarastaat eivàt sadetta pelkàà. Eivàt myòskààn peipot eikà pààskyset. Aamuisin on mukava heràtà moniààniseen konserttiin, jonka avaa kylàn kukot!

Tàtà operaatiota seurasimme mielenkiinnolla. Kolmaskin auto ilmestyi tuon vaalean auton perààn. Ei muuten erikoista, mutta tuo tumma auto oli peruuttamassa ja menossa tuonne valkoisen auton kujalle! Minà seisoin kulmauksen seinàn vierustalla ja jàin melkein loukkuun seinàà vasten, mutta niin vain homma hoitui - useammalla venkslauksella!

Jospa saapasmaan politiikka selviàisi  autojen tapaan jotenkin umpikujastaan! Nyt on kaikki avaimet presidentti Napolitanolla. Hànellà on virka-aikaa vielà pari viikkoa. Mità sen jàlkeen??!!!??