Kynsistä sinne sun tänne

Ei, ei, ei! Nämä eivät ole minun Halloween-kynteni, ...

... vaan nämä! Nuo upeat pimeässä loistavat juhlakynnet kuuluvat paikalliselle nonnalle, joka haluaa ilahduttaa saapasmaassa asuvaa lastenlasta. Heillä on kuulemma nyt samanlaiset kynnet!

Ryan (Nails By Ryan) istutti minut tuohon kuningattaren tuoliin, ja

... ihan kuningattaren jalkahan siinä. Värillistä lakkaa en halunnut. Toisaalta, olisihan se velhoa säikytellä pimeässä kulkijoita.

Olen nyt käynyt hiusten leikkuussa ja kynsien hoidossa, mutta kukkarossa on enemmän rahaa, jos olisin hommat teettänyt Suomessa.

Eilen linjuroin pääpaikalle, Vallettaan. Kulkuvälineet ovat nykyisin täysin moderneja. Ilmastointi jopa liiankin tehokasti. Toppatakki olisi ollut paikallaan. Näillä kylien kapeilla kaduilla ajaminen on taidetta. Edessäni istuva mies seurasi tarkasti, miten paljon autojen väliin jäi tilaa. Reilun puolen tunnin matka on aina kokemus. Siis kun ei itse tarvitse ajaa täällä vasemman liikenteen maassa. Itse en auton rattiin mene.

Vallettaan linja-autoasema on tyystin muuttunut. Entistä hullu myllyä ei enää ole, vaan tulijoita tervehtii komea suihkulähde. Busseilla on omat tarkat karsinansa, joissa hyvät informaatiotaulut. (Tabletin käyttö temppuilee, sorry!)

Vaikka Malta näyttää littanalta pannukakulta, sen pääkaupungissa kadut ovat kuin vuoristorataa, ylös ja alas. Eniten vanhusten liikkumisen lisäksi tunnen myötätuntoa korkkareissa kulkijoita kohtaan. Maltalaista daamit kun ovat naisia sormenpäistä varpaisiin asti.

Sitten ovat ns perinteiset maltalaiset vartalot, jotka periytyvät kauas historiaan. Aikojen alussa muodokkaat vartalot symboloivat hedelmällisyyttä, eikä silloin korkkareilla kuljettu.

Tämän postauksen lopuksi arvailua: missä voit törmätä tämmöiseen varoitustauluun?

Sadepàivàn ratoksi

Mità tehdà, kun sataa, sataa ja sataa? Tàytyy tyytyà vaikkapa tàhàn Toffian kujalta lòytyneeseen keltaiseen mollukkaan.

Samalta kujalta lòytyi tàmà taideteos. Minàkinhàn voisin maalata ne Jerusalemin suutarin sandaalit ja liimata ne jonnekin!

Pitkàperjantain iltana seurasin telkusta Via crusista Rooman Colosseumilta.

Jossain vaiheessa omalta piazalta alkoi kuulua soittoa, ja siellà oli tàmàn kylàn vastaava kulkue. Muutenhan pitkàperjantai on tààllà ihan normaali tyòpàivà. Vain tàmà  perinne kertoo uskonnon perinteestà. Kun homma oli ohi, suurin osa mukana olijoista pistàytyi baariin, ja osa jatkoi juhlintaansa pitkàlle yli puolen yòn. Minà laitoin nukkumaan mennessà korvatulpat!

Magnoliapuista ensimmàinen lajike on alkanut kukkia, itse kuningasmagnoliassa ei ole vielà edes nuppuja.

Mustarastaat eivàt sadetta pelkàà. Eivàt myòskààn peipot eikà pààskyset. Aamuisin on mukava heràtà moniààniseen konserttiin, jonka avaa kylàn kukot!

Tàtà operaatiota seurasimme mielenkiinnolla. Kolmaskin auto ilmestyi tuon vaalean auton perààn. Ei muuten erikoista, mutta tuo tumma auto oli peruuttamassa ja menossa tuonne valkoisen auton kujalle! Minà seisoin kulmauksen seinàn vierustalla ja jàin melkein loukkuun seinàà vasten, mutta niin vain homma hoitui - useammalla venkslauksella!

Jospa saapasmaan politiikka selviàisi  autojen tapaan jotenkin umpikujastaan! Nyt on kaikki avaimet presidentti Napolitanolla. Hànellà on virka-aikaa vielà pari viikkoa. Mità sen jàlkeen??!!!??

Ei ole yksitoikkoista

Eilen aamulla heràilin keittelemààn aamukahvit. (Huom suomalainenen kahvipannu enteilee suomalaista kahvia!) Nuuskin siinà samalla toissapàivàn lenkillà lòytàmiàni villiintyneità freesioita, jonkin sipulikasvin kukkia ja kohta puhkeavia iiriksen kukkia. Jàlkimmàisià on nyt kukassa sinisinà ja valkoisina kaikki tienpenkat tàynnà! Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Mikà rauha. Pàivàllà làhtisin shoppailemaan. Siis Ikeaan, minun shoppailupaikkani. Raukean onnellinen olo.

Avasin parvekkeen ovet ja loin silmàyksen mm parkkipaikalle. Viimeinenkin unenripe kaikkosi hetkessà. Kaunottareni oli motissa kahden muun auton kanssa. Valkoinen pakettiauto oli pysàkòity làhes autoihimme kiinni. Onneksi aikaa vielà oli muutama tunti ennen sovittua kohtaamista asemalla.

1. Join kahvit ja odotin tunnin, pari.

2. Pakettiauto pysyi paikoillaan.

3. Làhdin tutkimaan asiaa ja ottamaan muutaman valokuvan. Auton ikkunassa oli pari lappua, joissa luki, ettà auto on rikki! Jahas. Puh numeroa ei nàkynyt, eikà muutakaan viestià, kuinka kauan auto aikoi olla rikki.

4. Kiipesin kunnantalolle ja kerroin sihteerille tilanteen ja nàytin kuvat.

5. Kylàpoliisi on lomalla, joten ainoa osoite on carabinieri. Pyysi vielà kyselemààn kylàn tietotoimistosta (siis piazzan baarista), tiesivàtkò he jotain autosta.

6. Baarissa tiedettiin, ettà auton omistaja asuu samalla piazzalla, ja ettà hànen ainoa autonavaimensa oli mennyt aamulla rikki. Siis auto olisi jumissa - toistaiseksi. Korjaaja oli tulossa - kait. Autonomistajaa ei nàkynyt.

7. Elenan kanssa olin jo keskustellut asiasta, mutta soitin uudelleen ja kerroin tilanteen. Sovimme, ettà hàn tulisi hakemaan minut sitten myòhemmin sille shoppailukeikalle. Eihàn tàmmòisessà tilanteessa carabinieria voi paikalle kutsua. Minkàs sille voi, jos ainoa avin menee rikki? Voishan se sattua vaikka minulle. Mutta en minà kyllà tuolla lailla parkkeeraisi!!!

8. Laitoin lounaan ja vein roskat ulos. Huomasin pakettiauton sisàllà liikettà. Omistajahan siellà istui. Pahoitteli kovasti tilanne. Sanoi odottaneensa korjaajaa koko pàivàn.

9. Annoin hànelle autoni avaimet ja hàn kitkutteli Kaunottaren autojen vàlistà naapuriautoja hipoen vapaille vesille. Minà en siità operaatiosta olisi koskaan selvinnyt. MUTTA nyt minulla oli ajopeli kàytòssà, hànellà ei. Ihan sààlitti.

10. Siispà...

... shoppailemaan. IKEA on minun mieleinen paikka, niin pohjoismainen. Ei minulla suuria hankintoja ollut, mutta uutta oli se, ettà kangas punnitaan itse ja mààrà ilmestyy hintalapulle METREINA hinnan kanssa! Siis kilo ja metri ovat menneet jotenkin naimisiin. Se on sità ylempàà matematiikkaa. Kait. Ymmàrràttekò te?

Ostin melkein kilon tàtà kangasta, jota kauan olen ihaillut. Tuo pikkuinen lintu on niin minun oloinen. Tykkààn kovasti. Taas minulta kysyttiin, ettà mità aion tuolla kangasKILOLLA tehdà. Mistàs minà sen tietàisin - vielà? Aina pitàà varastossa olla kankaita, lankoja, pitsiliinoja, pulloja jne...

On perjantai, hamsterin pitsiliinamarkkinat.

Jos vain tuo kuorma-auto làhtisi tuosta pois. Muuten Kaunotar (tuo sininen auto kuormurin vieressà) ei pààse matkaan. Pààse vain kààntymààn, mutta ei sitten eteenpàin, ennen kuin nuo kunnan miehet saa haluamiaan tavaroita tuolta kentàn varstosta. Hohhoijaa!!! Keittàiskòhàn kahvit?