Monenlaista

Tänään, 09.04., liputetaan suomen kielen ja kirjallisuuden kunniaksi. Mikael Agricola (1510-1557), Turun piispa käänsi ja kirjoitti itse ensimmäiset suomen kieliset kirjat, esimerkiksi Abckiria 1542 ja Se Wsi Testamenti. Hän kuoli 09.04.1554. Google osaa kertoa lisää.

Kuvan otin aamupäivällä. Satoi hiljalleen lunta. Yritin vangita hiutaleita kuvaan, mutta teidän täytyy nyt itse kuvitella ne. Sorry!

Sää on ollut tänään sitä sun tätä: lumisadetta harvakseltaan, välillä mannasuurimon näköisiä rakeita ja tuulenpuuskia niin, että oli parempi pysyä sisällä.

Silti uhmasin äsken tuulen jumalia, koska halusin käydä ottamassa kuvan Keuruun yhdestä ylpeyden aiheesta: siipirataslaiva Elias Lönnrotista, tuttavallisesti Ellusta. Miksi?

No, Elias Lönnrotia pidetään Agricolan lisäksi Suomen kielen isänä, ja hän toimi mm Keuruulla kotiopettajana. Keuruu oli 1880-luvun jälkimmäisellä puoliskolla paikka, jonne etelän paremmat, ruotsin kieliset piirit lähettivät lapsiaan oppimaan puhdasta suomen kieltä. Ja kuinkas sattuikaan, Lönnrot syntyi 09.04., siis Agricolan päivänä. Google neuvoo taas lisää, jos kiinnostaa.

Kuvan kävin ottamassa noin klo 19.00. Kuvitelkaa Ellu uljaana kolkkaamaan kesäaikaan pitkin Keurusselkää. Nyt Ellulla taitaa olla yhtä kylmä kuin minulla.

Asterix-sarjan Obelixin kaleerissa päädytään Atlantikselle, ihanalle ikuisen kesän saarelle, ikuisten lasten mielisten paratiisiin.

Semmoiselle saarelle minäkin kohta taas lentelen! Täytyy hoitaa yksi asia. Tällä kertaa Rooman kautta. Ihanaa päästä pitkästä aikaa saapasmaahan.

PS.

Kävin tänään kuvaamassa uudelleen tuon viluisen Ellun, nyt vain valoisemman sään merkeissä 

Kesien kesä

Munaleikkurilla voi leikellä muutakin kuin kananmunaa. Veljeni vaimo sen todisti. Saa marjat nopeasti viipaleiksi pakastamista varten. Pari kiloa odottaa tuossa viipalointia. Olen tällä viikolla joka aamu käynyt poimimassa tuon pari kiloa + mitä vatsaan marjoja jo pellolla on sujahtanut. Tosin päivä päivältä on suu käynyt aina vähemmän, onhan kaikella rajansa, mansikkahimollakin.

Mansikkamaan reunalla näin myös kesän ensimmäiset kissankellot, ja nyt kun olen tarkentanut näkemistäni, niin kissankellotuppaita on siellä sun täällä, missä lupiinit eivät tilaa ole vallanneet.

Muutamaa postausta sitten kuvasin Tohtorilan rannan lemmikkiuimarit. Nyt ne ovat kasvaneet jo emonsa kokoisiksi, ja siellä ne uiskentelevat lasten kanssa. Ovat kesyyntyneet ihan kokonaan. Emo vartioi, että kaikki 11 karvapalloa on hänen lähellään. Iskä on jossain muualla! Äsken kahvirannassa seurasin pikkuisia västäräkin poikasia. Olivat vielä ruskehtavia palleroisia, mutta pyrstö teki aikuismaista, lajille tyypillistä heilumista. Olivat arkoja, joten kuvaaminen jäi.

Ellukin (lue  siipirataslaiva Elias Lönnrot) aloitti tunnin risteilyt. Neljä kertaa viikossa heinäkuun ajan on mahdollista ihailla Keuruun upeaa järvimaisemaa. Tervetuloa vaan. 

Onhan tämä kesä ollut kesien kesä. Viikonlopullekin luvassa noin 30 astetta - varjossa. Minulle kyllä riittäisi vähempikin. Nautitaan silti elämisestä: aamupäivisin marjojen perässä, iltapäivisin siestaillaan mahdollisimman pimennetyssä tilassa ja iltaisin ??? Katsotaan tietysti jalkapalloa omasta kiikkustuolista, eikä esim Pietarin areenalta. Pysytään terveempinä. En minä kyllä edelleenkän ymmärrä pelin säännöistä, mutta kyllä minäkin näe, mikä joukkue pelaa hyvin ja innostuneesti ja mikä vain muodon vuoksi. Anteeksi. Ja sitten alkaa olympialaiset - kait?