Hupsista

Luonto ryöpsähti kukkimaan. Tuomi kukki jo, sitä ihanuutta kesti vain hetken. Nyt kukkii pihlaja, jonka minä miellän juhannuksen ajan kukkijaksi. Nyt poimin maljakkoon kieloja, meidän kansalliskukkaamme. 

Eikä pisaraakaan vettä edes luvassa. Lämpömittari huitoo lähellä +30 astetta. Luonto parka. Alkaa tämä riittää myös minulle. Aamupäivisin jaksan vielä touhuta, mutta ennen illan tuloa ei ulos ole asiaa.

Onneksi helteen pahinta aikaa helpottaa telkkarin sarja La Promesa. Olen koukussa kuin onkimato. On hyvin tehty sarja, ja lisäksi se on hyvä espanjan kielen ope. Tuntuu mukavalta, kun alkaa aina enemmän ymmärtää puhetta. 

Muuten telkkari pysyykin kiinni. Kyllähän minä jääkiekkoa vähän seurasin. Varsinkin Tšekin ja Sveitsin pelit viihdyttivät, vaikken minä vieläkään tiedä, milloin on paitsio! 

En enää juuri seuraa uutisia tai muita ajankohtaisia juttuja. Tympii, mihin suuntaan asioita viedään, sekä meillä että muualla. Tänään luin saapamaan lehdistön tilanteesta. Vaikka enhän minä enää jaksa lehtien kertomaan aina uskoa, mutta sensuuria en toivoisi. Sota tuntuu nyt myyvän.

Nyt järveen vähän viilenemään, vaikka tuskin vesi viileää on. Uutisissa kerrottiin, että Kesku-Suomessa pintavedet ovat yli +20.

Kesien kesä

Munaleikkurilla voi leikellä muutakin kuin kananmunaa. Veljeni vaimo sen todisti. Saa marjat nopeasti viipaleiksi pakastamista varten. Pari kiloa odottaa tuossa viipalointia. Olen tällä viikolla joka aamu käynyt poimimassa tuon pari kiloa + mitä vatsaan marjoja jo pellolla on sujahtanut. Tosin päivä päivältä on suu käynyt aina vähemmän, onhan kaikella rajansa, mansikkahimollakin.

Mansikkamaan reunalla näin myös kesän ensimmäiset kissankellot, ja nyt kun olen tarkentanut näkemistäni, niin kissankellotuppaita on siellä sun täällä, missä lupiinit eivät tilaa ole vallanneet.

Muutamaa postausta sitten kuvasin Tohtorilan rannan lemmikkiuimarit. Nyt ne ovat kasvaneet jo emonsa kokoisiksi, ja siellä ne uiskentelevat lasten kanssa. Ovat kesyyntyneet ihan kokonaan. Emo vartioi, että kaikki 11 karvapalloa on hänen lähellään. Iskä on jossain muualla! Äsken kahvirannassa seurasin pikkuisia västäräkin poikasia. Olivat vielä ruskehtavia palleroisia, mutta pyrstö teki aikuismaista, lajille tyypillistä heilumista. Olivat arkoja, joten kuvaaminen jäi.

Ellukin (lue  siipirataslaiva Elias Lönnrot) aloitti tunnin risteilyt. Neljä kertaa viikossa heinäkuun ajan on mahdollista ihailla Keuruun upeaa järvimaisemaa. Tervetuloa vaan. 

Onhan tämä kesä ollut kesien kesä. Viikonlopullekin luvassa noin 30 astetta - varjossa. Minulle kyllä riittäisi vähempikin. Nautitaan silti elämisestä: aamupäivisin marjojen perässä, iltapäivisin siestaillaan mahdollisimman pimennetyssä tilassa ja iltaisin ??? Katsotaan tietysti jalkapalloa omasta kiikkustuolista, eikä esim Pietarin areenalta. Pysytään terveempinä. En minä kyllä edelleenkän ymmärrä pelin säännöistä, mutta kyllä minäkin näe, mikä joukkue pelaa hyvin ja innostuneesti ja mikä vain muodon vuoksi. Anteeksi. Ja sitten alkaa olympialaiset - kait?

Keskikesä

Kesän pisimmän päivän iltauinti tohtorilan rannassa. Pimeääkö? Ei, vaan kuva otettu vastavaloon.

Illan päätteeksi kuva parvekkeelta oikeaan valoon todistaa, että vuorokaudesta auringonvaloa on lähes 20 tuntia ja hämärää noin neljä tuntia. Joulun aikaan sitten toisin päin.

Kohta alkaa saalistajan kulta-ajat. Mansikat odottavat jo poimijaa, sitten mustikat ja lakat... (Hieman vähemmän hellettä olisi kyllä toivomuslistalla.)

Mutta ensin vietetään juhannusta. Kovasti kaipaan juhannussaunaa, mutta tänä vuonna ei taloyhtiön sauna lämpiä, jostain syystä! Huomenna sitten, kuulemma. Kukkia aion poimia, sillä olen nyt pyöräillyt uusia polkuja, ja voisihan sitä uintireissulla pyörähtää vaikka kokolla.

Kaikille oikein valoisaa kesäistä juhlaa.

Hengissä

Ihan hengissä täällä ollaan. Kiitos kaikille teille, jotka olette kyselleet, mihin olen kadonnut. Siis en juuri nyt ole kuvan maisemissa (Casperia), vaan Keuruulla sulamassa vähitellen Suomen kesäkuun pakkaskaudesta.

On ollut erinäisiä muutoksia elämisessä ja  saapasmaassa oleskelu on jäänyt vähemmälle. Olen jonniin sorttinen omaisvahti. Mummo (siis 89-vuotias äitini) on käynyt läpi tänä keväänä rintasyöpäleikkauksen, karmean kasvojen alueen vyöruusun jne jne. Olin loppukeväästä jo ihan puhki, jolloin saapasmaassa asuva jälkikasvuni tuli minua tuuraamaan ja päästi minut 'lomalle' Sabinan kotoisiin maisemiin.

Katsotaan nyt, mitä elämä tullessaan tuo. Ei luontokaan oikein anna tänä kesänä antejaan, sillä metsä on ihan tyhjä. Viime vuonna tähän aikaan olin säilönyt jo ensimmäiset mansikat, lakat ja mustikat, sekä nautiskellut kantarellimuhennoksista. Nyt niistä ihanuuksista voi vain haaveilla.

Eikä tuolla Kimilläkään ole mennyt paremmin! Jotenkin minä olin vastahankaan hänen Ferrarille palaamisessa, kuten ehkä muistatte. Mikähän vaisto siinäkin oli kyseessä?

Lupasivat viikoksi aurinkoa! Jospa se sulattaisi minutkin taas blogien maailmaan.

Lähiherkkuja

Kesäkeittiön kokeiluihin olen saanut kesäkurpitsan kukkia jo kiitettävästi. Olen poiminut vasta poikakukkia. (Tuon ylemmän kukan erikoisuus on kaksoishedepötkylä!) Muutamana päivänä olen nyt kokeillut kukkien täytteeksi erilaisia juustoja, eilen mm raejuustoa, mozzarellan tilalla salaattijuustoa sekä parmesaaniraastetta, koska ricottaa ei minulla ollut. Alicen (anjoviksen) tilalle kokeilin ihan Ahti-purkin sillipalaa. Lisäksi silppusin hieman Jamie Oliverin yhtä suosikkikasvista, chiliä. Sitten pannulle voi-oliiviöljyseokseen muhimaan valkosipulikynnen, uuden sadon punasipulisilpun ja oman parvekkeen tomaattien joukkoon. Kuvia herkuista ei ole, mutta voin taata, että maut olivat taivaallisia.

Jälkiruokana lakkoja ja mustikoita jugurttia täydentämässä. Vatsa on ollut hyvin, hyvin onnellinen. Lakkoja Keski-Suomeen tulossa eniten 50 vuoteen, mustikoita kohtuullisesti! Kaikki sato noin pari viikkoa normaalia aikaisemmassa.

Riittalan kananpojatkin ovat saaneet herkkuaan, vesiheinää. Sitä kasvimaan reunoilla riittää! Kesä on (tähän asti) suosinut luontoa ylimaallisesti: sadetta tasaisin väliajoin virkistämässä jopa helteeksi yltänyttä lämpöä. Ei ole tarvinnut kasvimaata kastella pitkään aikaan,

Parvekkeen tomaatin oksat eivät sitten enää kestäneet sadon painoa, joten katkaisin kaikki oksat ja karsin lehdet pois. Sitten ripustin niput pikkusiskolan parveekkeen kaiteisiin kypsymään. Ihan huviksi laskin raakileet ja jo kypsyneet: 158 kpl! Riittää muutaman focaccian pinnalle!

Ihan pihalla

Olen ihan pihalla! Kolme viikkoa olen ollut päivisin ihan pihalla. Tuloksiakin alkaa näkyä. Kahdeksasta perunastani ovat kaikki ehtineet jo versoa maan pinnalle. Kiitos siemenistä ja pikkuisesta maapläntissä, Riitta!

Pottujen kavereina on muutama sipuli ja p-a-l-j-o-n kukantaimia. Tämä kuva on muutaman päivän takaa. Ennen suuria sateita. Ensi viikolla olen taas ihan pihalla, sillä alkaa harventaminen ja kitkeminen.

Ja sitten minulla on tämä isompi työmaa tuolla mansikkapaikalla. Noiden vasemmalla olevien kolmen katteen alla on porkkanaa, punajuurta, sipuleita, hernettä, papua, monen sorttista salaattia, retiisiä ja tilliä. Torstaina vein sinne myös kesäkurpitsan ja avomaankurkun taimia. Viikon parin päästä palstalla riittää kyykkimistä.

Pikkusiskon pihapiiriä ollaan myllätty...

... ja papan haudalle viety saapasmaan parvekkeen pelargoniasta tuomiani oksia, jotka mummo on kasvattanut pikkuisiksi taimiksi.

Omalla parvekkeellani on yhtä ja toista.Ylemmässä kuvassa hajuherneen taimia ja alemmassa kuvassa rooman minttua ja bella di notteja, molempien kotimaa on saapasmaa.

Kun ensin myllää mullassa, on sen jälkeen hyvä mennä uimaan ja pesemään samalla reissulla mattoja.

Nämä kolme viikkoa olen siis ollut ihan pihalla ja nauttinut kesästä, joka tuli jo toukokuussa. Helle purkautui eilen ja toissa päivänä koviin iltapäiväukkoskuuroihin. Silti hellettä on riittänyt tällekin päivälle. Kovasti surettaa eteläisemmän Euroopan sateet, tulvat ja koleudet! Toisaalta kyllä Suomi on kaiken tämän lämmön ansainnut viime kesän korvikkeeksi.

Tänään olin pihalla tuolla Multialla, Eijan puodin pihakirppiksessä. Se jatkuu vielä huomenna... Kunhan ensin katsotaan tänä iltana, kuka ajaa lujaa Kanadassa.