Maailmassa on monta ihmeellistà asiaa

Olen jo kauan halunnut ikuistaa tàmàn manòòverin tuolta naapurikylàstà, Roccanticasta. Piazzan pààssà on pieni alue varattu linja-autojen kààntymispaikaksi, ja parhaimmat kuskit selviàvàt yhdellà peruutuksella. Kun ensimmàisen kerran istuin autossa, pelkàsin kuollakseni, sillà muurin takana on kymmenien metrien suoraa pudotusta. Entà jos auton jarrut eivàt pidakààn? Entà jos kuski painaakin vahingossa kaasua jarrun sijaan? Nyt minà vain enàà lasken, kuinka monta peruutusta tarvitaan.

Eilen bussailin Roccantican kautta Casperiaan, seutukunnan kansainvàlisimpààn pikku kylààn. Tukholmaan on siis 2517 km. Tarkka mitta. Keuruulle n 3000 km. Sità ei viitassa này. Se nàkyi toissa kesànà auton mittarissa. Casperiassa asuu paljon englantilaisia, hollantilaisia, amerikkalaisia, australialaisia, tanskalaisia ... , mutta ei yhtààn saksalaista. Saksalaisia ei nàillà seuduilla vielàkààn oikein toivoteta tervetulleiksi. Sota on jàttànyt kipeàt arvet.

Minulla oli asiaa tànne, kylàn mainioon sekatavarakauppaan.

Ostamaan kuohuviinià. Olihan tiedossa jotain juhlittavaa. Nyt on pullo tyhjà, sillà vihdoinkin Mr B ymmàrsi, tai oikeammin hànen annettiin ymmàrtàà, ettà hànen aikansa on ohi. On aika alkaa pestà saapasmaata sisàltà ja ulkoa. Toivottavasti pesu on nopeaa ja tehokasta, sillà tàmà maa ansaitsee sen.

En minà ole sisàllà riehunut, vaan jahdannut muurahaisia, sillà uusien takkapuiden  lisukkeena sain yhden puun, joka vilisi pikkuisia touhuilijoita. Mutta kun en halunnut niità joka paikkaan, ripottelin niiden kulkureitille talkkia. Tehokasta. Toisaalta en kyllà tiedà, kuinka iso keko sitten puitten alta paljastuu...

... sitten kun esimerkiksi kastanjoita on paahdettu tai kun ilmat muuttuvat viileiksi. Toistaiseksi on ollut làmmintà, sekà pàivàllà ettà yòllà. Keskimààrin 20 astetta. Nytkin aurinko porottaa... Tuossa takan reunalla on muuten oliivipuuta odottelemassa tuleen pààsyà. JOS minulla olisi saha, ja JOS jopa osaisin sità tàhàn kovaan puuhun kàyttàà, en kyllà hennoisi tuota puuta polttaa, vaan sahata siità vaikkapa lautasten alusia tms.

Tànààn ...

... piti tehdà postaus oliivinkorjuusta, mutta siirràn sen homman seuraavaksi kerraksi, koska tànààn tein kotiseuturetken... ... alkaen kotiovelta. Vuoristokylà on saanut EU:lta rahaa korjata piazza, kappeli ja sen takana oleva postipiazza. Tyòt alkoivat jo kevààllà, mutta nyt on pantu sitten ihan iso pyòrà pyòrimààn.

Autoilla ei nyt ihan ulko-oveni eteen ole asiaa. Eikà ihan postin eteen pààse autolla. Sinne pitàà ihan KAVELLA, tuosta kappelin kulmalta vasemmalle. Alkuasukkailla on nimittàin tapana ajaa autolla niin làhelle asioimisovea kuin mahdollista. (Kuvan valo ja varjo kertoo, ettà tànààn on ollut pitkàstà aikaa aurinkoinen ja kaunis ilma.)

Minulla oli cappuccino-treffit Elenan kanssa naapurikylàssà, Poggio Mirtetossa. Kahvit juotiin ulkona. Samalla sain ruskakuvan plataanipuusta, vaahteran sukulaisesta. Viikon sisàllà tànne on tullut ruska-aika. Kaunista.

Ja koska aurinko hemmotteli, pààtin pitkàstà aikaa ajaa toiseen naapurikylààn, n viiden kilometrin pààssà olevaan Roccanticaan...

... toiselle aamucappuccinolle. Jestas ettà lòytyi ihan uusi cafe, jonka ulkonurkassa olisi voinut istua vaikka kuinka kauan. Vahinko, ettei ollut kàsityòtà mukana. Sinne seuraavana kauniina pàivànà oikein ajan kanssa. Cappuccino oli hyvàà ja edullista, 90 senttià.

Kiersin kujia ja lòysin puun, jota olen tàssà jo etsiskellytkin: khaki. Upea loppuvuoden nàky: lehdetòn khaki tàynnà hedelmià.

Kujien varrella nàkyy paljon nàità puisia 'kukkaruukkuja' tàynnà vuodenajan kaunistajia, syklaameja. Syklaameja on paitsi nàità kasvihuoneissa kasvatettuja myòs teitten varsilla olevia pikkuisia villejà sukulaisia.

Ennen lounasta ajattelin vielà ajaa seuraavaan kylààn, tuolla oikealla n neljàn kilometrin pààssà nàkyvààn Casperiaan. Ajattelin tankata ja tarkistuttaa Kaunottaren òljypuolen. Sporca miseria! sanoi bensa-aseman muuten itse ystàvàllisyys. Suomeksi Per-le! Auton òljymittatikku nàytti òljy finito! Sporca mineria! sanoin minàkin, joka en yleensà milloinkaan kiroile. Kaksi litraa òljyà ja johan alkoi mittatikkukin osoittaa oikeita lukemia. Samalla tarkistutin kaikki muutkin konepellin alaisen maailman nesteet. Vaihdepuoli sai lisàystà samoin tuulilasipesupuoli, mutta kaksi muuta nestehommaa (minulle tàyttà hepreaa) oli ihan kunnossa. Tutto bene! Hieno homma. Kotiin oman piazzan pizzerian kautta.

Eilen yksi miehistàni - Montalbano oli kylàssà, tànààn tulee Don Matteo. Nyt siestalle. Buon pomeriggio!