Lomalaisen elàmàà

Toukokuu on saapasmaassa ruusujen aika. Kevàt on kuulemma ollut myòhàssà, mutta nyt on helle hellinyt niin, ettei ulos ole keskipàivàn aikaan asiaa.

Eilen pààsimme piknikille ystàvien puutarhaan. Tarkoituksena oli myòs poimia kirsikat, mutta linnut olivat ehtineet ennen meità tyhjentàà parhaan puun sadon. Silti minulla meni parisen tuntia sadon putsamisessa ja keittàmisessà hilloksi. Mukaan saimme myòs rosmariinia, salviaa, Rooman minttua ja laakerinlehtià - kuivatettavaksi ja Suomeen pakattavaksi.

Nespolot ajattelin keittàà aprikoosien kanssa - tai sitten popsia ne vàlipaloina.

Alkuvuoden aikana telkkari sai olla ihan rauhassa, ei ollut aikaa. Nyt jos sen avaa, ensimmàisenà kerrotaan sen hetken tapahtumista Vàlimerellà: kolmessa viimeisessà turmassa on kuollut 700 turvapaikanhakijaa, joista 40 lasta. Tuttu tarina: salakuljettajat ovat hylànneet alukset merelle ja paenneet rahojen kanssa. No, tuleehan vastapainoksi sitten jalkapalloa (josta en ymmàrrà mitààn) ja formuloita. Nyt kyllà Ferraria ròkitettààn ihan joka tiedotusvàlineessà. Tànààn alkoi myòs Don Matteon ikivanhojen pàtkien kertaaminen. Taidanpa avata tablettini ja keskittyà sinne ladattuihin Donna Leonin komissaario Brunetti-tarinoihin.

Hengissà

Hengissà, vaikka kaikki maailman pistiàiset ovat minut lòytàneetkin. Olen ollut kuin tulessa. Viime torstaina sain apteekista voiteita, joita on nyt kulunut kiitettàvàti. Torstaista eiliseen sunnuntaihin pysyin tiiviisti sisàtiloissa, mahdollisimman vàhissà vaatteissa. Eilen illalla tilanne nàyttikin jo melkoisen mukavalta, mutta nyt on taas rintsikoitten kohdalta tulipalo riehumassa. No, miksi piti laittaa rintsikat??? Koska oli mentàvà TAAS Casperiaan ja Poggio Mirtetoon tàmàn nettiyhteyden takia. Viime torstaina latasin lisàaikaa, mutta eipà auennut yhteys, ennen kuin tànà aamuna. En enàà ymmàrrà, miksi ei. Casperia ja Poggio Mirteto moittivat toinen toisiaan, ja minà maksan!!! No, tàmà on nyt viimeinen kuukausi ennen kesàlomapaussia. Kesàkuun 5. pàivààn asti surffailen TIMin avulla, mutta sitten pidàn tauon, kunnes olen taas Suomen bittien maailmoissa. Tàmà kuva symbolisoi kaikkien pistiàisten taivasta, sillà nehàn pesiytyvàt kaikkiin kosteisiin paikkoihin. Ja nythàn on taas satanut, ja lisàà sadetta on luvassa tàllà viikolla. Olen poistanut kaikki aluslautaset parvekkeen kasvien alta. Ihan pistiàisten kiusaksi. Lisàksi pesin eilen parvekkeen etikkavedellà. Sisàllà olen suihkutellut myrkkyjà ja murhannut jokaisen lentàvàn, joka on tielleni osunut. Jospas tàstà tulisi elinikàinen immuniteetti. Kokemusta en toivo kenellekààn, edes herra B:lle. Tai jos nyt pistiàiset ryhtyisivàt jahtaamaan hàntà - minun sijastani!!!

Nàmà ruusut (tànà aamuna Casperiasta) kaikille àideille eilisen johdosta. Minà sain kaksi tomerasti kukkivaa ahkera-liisaa. Parveke on kohta niin tàynnà kasvillisuutta, ettei sinne kastelija mahdu.

Casperiassa kuvasin myòs nàmà aprikoosivauvat, joista on kuva maaliskuun blogissani. Kuukauden kuluttua nami, nami! Hedelmàaikaa odotellessa nyt herkuttelen parsoilla.

Ruusujen lisàksi tokokuun tunnus minulle ovat unikot. Esimerkiksi tàllà hetkellà junamatka lentokentàlle on nautinto: radanvarret ovat punaisenaan.