Lomalaisen elàmàà

Toukokuu on saapasmaassa ruusujen aika. Kevàt on kuulemma ollut myòhàssà, mutta nyt on helle hellinyt niin, ettei ulos ole keskipàivàn aikaan asiaa.

Eilen pààsimme piknikille ystàvien puutarhaan. Tarkoituksena oli myòs poimia kirsikat, mutta linnut olivat ehtineet ennen meità tyhjentàà parhaan puun sadon. Silti minulla meni parisen tuntia sadon putsamisessa ja keittàmisessà hilloksi. Mukaan saimme myòs rosmariinia, salviaa, Rooman minttua ja laakerinlehtià - kuivatettavaksi ja Suomeen pakattavaksi.

Nespolot ajattelin keittàà aprikoosien kanssa - tai sitten popsia ne vàlipaloina.

Alkuvuoden aikana telkkari sai olla ihan rauhassa, ei ollut aikaa. Nyt jos sen avaa, ensimmàisenà kerrotaan sen hetken tapahtumista Vàlimerellà: kolmessa viimeisessà turmassa on kuollut 700 turvapaikanhakijaa, joista 40 lasta. Tuttu tarina: salakuljettajat ovat hylànneet alukset merelle ja paenneet rahojen kanssa. No, tuleehan vastapainoksi sitten jalkapalloa (josta en ymmàrrà mitààn) ja formuloita. Nyt kyllà Ferraria ròkitettààn ihan joka tiedotusvàlineessà. Tànààn alkoi myòs Don Matteon ikivanhojen pàtkien kertaaminen. Taidanpa avata tablettini ja keskittyà sinne ladattuihin Donna Leonin komissaario Brunetti-tarinoihin.

Miehet saivat minut sekaisin

Viime viikolla tälläydyin telkun (siis tietsikan - telkkuahan minulla ei ole ollutkaan noin 10 vuoteen) eteen odottelemaan toista niistä komissariomiehistä, joista tykkään. Camillerin Montalbano ratkoo rikoksia Sisiliassa ja Leonin Brunetti Venetsiassa. Siis peri italialaisia romaanihahmoja. Luca Zingaretti on mielestäni just kuin kirjan komissario Montalbano, mutta Leonin Brunettia en koskaan ole elävänä kuvana nähnytkään. Odotin ihan innoissani, mutta jo alkusekunneilla aivoni raksuttivat tyhjää: Komissario Brunetti paitsi että puhui saksaa, häntä näytteli saksalainen Joachim Krol (Hyvä, Allu!). Lisäksi sarjan kaikki muutkin näyttelijät olivat niin saksalaisia kuin vain olla voi. Kun lisäksi komissario oli kuin ilmetty kaksoisolento italialaiselle tv-toimittajalle Fabio Faziolle (Suvi, tunnistitko kuvan miehen?), en oikein pystynyt nauttimaan sarjasta niin paljon kuin nautin Leonin kirjoista. Sarja on kyllä filmattu Venetsiassa, mutta, mutta, mutta... Tiedän kyllä, ettei Leon ole antanut lupaa kääntää kirjojaan italiaksi, mutta silti olin hieman pettynyt Brunettiin, joka olikin saksalainen. Toivottavasti olen nyt paremmin valmistautunut tulevan viikon Brunettiin.


Fabio Fazio on muuten erinomainen toimittaja. Onneksi pystyn täällä Suomessakin seuraamaan hänen ohjelmaansa Che tempo che fa (Rai 3). Tänään katsoin nauhoitettuna hänen viimeisimmän ohjelmansa, jossa käsiteltiin mm runoutta, elokuvaa ja ajankohtaista politiikkaa. Roberto Saviano on usein nähty vieras Fazion ohjelmassa.

Jos googlaatte sanoilla Joachim Krol ja Fabio Fazio, huomaatte itsekin samannäköisyyden.  Kaksi teistä oli aika lähellä oikeaa, Helena ja Allu, joten nyt ratkaisen pitsikiven kohtalon niin, että te molemmat saatte omanne. Helenan osoite minulla on, mutta Allu, bitte, laitapa etanaosoite spostiini.

***
Yksi nainenkin sai männä viikolla osansa pikkumaisuudestani: Sikkepä tietenkin. Valmisti filotaikinasta syötävän hyvän näköistä jälkkäriä ja lausahti, kuinka suuren työn takana oli löytää saapasmaasta filotaikinaa. Mutta ei sanallakaan maininnut sitä, kuinka vaikeaa, suorastaan mahdotonta saapasmaasta on löytää siirappia, jota hän samassa ohjelmassa valutteli lammaspataansa. No, siirappitölkin kyljessä lukikin Dansukker! Kun hän ohjelmassa painotti, kuinka tärkeänä hän pitää lähiruokaa, huokailin (tanskalaisen) Dansukkerin ja (uusseelantilaisen) Olivado-öljyn lähi(?)tuotteille. Ilkeä minä.

***
Sain Mineltä haasteen. Palaan asiaan...

Kahdessa ihanassa puutarhassa

Toissa päivänä piipahdin Antin ja Essen puutarhassa...

... ja kotiin palasin mukanani iso pussillinen herneenpalkoja ja pinaattia. Kiitos, kiitos ja kiitos. Pinaatit höyrystin ja laitoin Minigrip-pusseissa pakkaseen odottelemaan herkuttelua.

Koska posti jokin päivä sitten toi Brunetti's Venice - walks through the (Donna Leons) novels, olen muutaman päivän ollut (taas) Brunettin ja Venetsian lumoissa. Tuoreet herneet tuovat aina mieleen Brunettin perheenkin, venetsialaisen herkun Risi e bisin, hernerisoton ja koska olin eilen antanut hamsterille vapaapäivän metsässä rymyämisestä, tartuin kahteen herkuttelijan kirjaan: Tessa Kiroksen Venetsia - ruokaa ja unelmia sekä Roberta Pianoron Brunetti's Cookbook. Molemmissa kirjoissa on hernerisoton ohjeet, mutta ah niin omalla tavallaan tehdyt. No, minä poimimaan kummastakin ohjeesta jotain, ja tuloksena...

... aivan uskomattoman maukasta, suussa sulavaa, herkullista Risi e bisiä. Tein joteskin näin:
- riivin herneet ja laitoin veden lämpenemään fondia varten
- pannulle nokare voita ja loraus öljyä ja siihen yksi valkosipulinkynsi (jota ei kummankaan kirjan ohjeessa ole, mutta minulla se kuuluu aina sipulin kaveriksi) ja sipulisilppua kuullottumaan
- himpan verran pilkottua pancettaa
- joukkoon risottoriisiä öljyyntymään-voittumaan, valkosipuli pois
- loraus proseccoa
- kun fonfiliemi oli valmis, laitoin herneet siihen
- sitten herne-fondilientä vähitellen riisien päälle, kunnes riisit olivat kypsiä
- mustapippuria 
- lopuksi sekaan reippaasti raastettua parmesania ja nokare voita

Namskis, namskis, namskis! Risotto maistui vielä jäähtyneenäkin. Siihen olisi voinut saapasmaalaiseen kylmään kesärisottotyyliin lisätä vähän majoneesia, mutta sitä ei ollut. Kuten taas huomaatte, määriä en osaa sanoa, koska laitan aineksia aina mutu -tuntumalla ja mitä sattuu olemaan. Googlaamalla varmaan saa tarkempiakin ohjeita. (Maire-serkulle ja miehelleen herkutteluvihjeeksi Venetsian matkalle!)

En tykkää ns perinteisistä liemikuutioista, ja niinpä ajattelin kokeilla risottoon tätä fondia, koska rasian päällä luvataan: ei keinotekoisia arominvahvisteita, eikä keinotekoisia säilöntäaineita. Tykkäsin kovasti mausta. Kasvissyöjät voivat käyttää kasvisfondia ja jättää tietysti pancetta pois. Onko teillä kokemusta näistä fondeista?

Ruikuttaminen kannattaa: Luin eilen Riitan blogista hänen tomaattisadostaan ja koska olin just syönyt kaupasta ostamiani täysin mauttomia kotimaisia tomaatteja, ruikutin asiasta hänelle. Hän ymmärsi tuskani ja ei kun kohti Könttäriä. Kasvihuoneen näky oli niin lumoava, että riisuin kengätkin jalasta, ennen kuin astuin sinne sisälle.

Mukaani sain kaikenlaista herkkua. Ja voi noitten tomaattien makua: aivan uskomattoman hyvää herkkua. Tiedättehän, ettei tomaatteja koskaan laiteta jää/kylmäkaappiin. Ne kun 'imevät' maut pois tomaateista. Kunpa kaupatkin sen uskoisivat!!!

Kaiken maukkaan tuomisen lisäksi sain vielä kukkia. Nämä silkkikukat tuovat mieleen lapsuuteni, kotini kukkapenkit. Kiitos, Riitta, taas kerran. Öljyä luvassa.

***
Viime postauksen Marimekon kaunis kukkaro? No, kännykkähän siellä lepäilee. Paitsi ei mustikkametsässä. Silloin kännykkä saa olla ihan paljaana taskussa. Tulisi muuten lisäväritystä alkuperäiseen kuosiin.

Kuivaharjoittelua

Aurinko paistoi niin kauniisti, ettà ajattelin heittàà talviturkin avantoon - vihdoinkin tàlle talvelle. Onnellisena tallustelin uimakopille, mutta oven avain ei ollutkaan avainrenksussa. Tàytyi tyytyà mielikuvakastautumiseen...

... ja ihailemaan vastarannan maisemia. Uusi kirkko ja vanha pappila.

Uimalan rantaan on noussut aivan upea omakotitalo. Voi tietysti kysyà, miten luvat moiseen pytinkiin ovat jàrjestyneet. Toisaalta, jotta kuntaan olisi saatu kaksi vakituista lààkàrià, lupien jàrjestyminen on hyvàksyttàvàà toimintaa.

Tehàn muistatte minun intoni Venetsiaan ja Donna Leonin Brunetti -kirjoihin. Olin jo ties kuinka monennen kerran aloittanut kirjojen lukemisen tarkoituksena tutkia tààllà lukemiskerralla niiden ruoka-antia. Viitisen kirjaa ehdin kàydà làpi ja merkità hiirenkorvilla ne sivut, joissa herkuteltiin. Sitten Leonin nettisivuilla surffaillessani huomasin, ettà minàhàn olen tehnyt ihan turhaa tyòtà: Leonin kirjojen pohjalta tehty keittokirja on jo tehty. Pianoro - Leon: Brunetti's Cookbook tuli postissa Adlibris Finlandin vàlittàmànà. Nyt Brunetti -kirjojen ruokaherkut voi vaikka itse valmistaa ja nauttia niità lukemalla samalla ao kirjaa.

(Tilasin myòs Toni Sepadan kirjan Brunetti's Venice. Walks through the Novels, mutta se on tilapàisesti loppu. Odotan kovasti uutta painosta.)

Edellisessà postauksessani oli Tessa Kiroksen Venetsia -kirjasta ottamani ohje Fegata alla Venezianaan, kahdelle hengelle. Tàssà Anun kaipaamat ainesosat tarkemmin. Valmistuksessa neuvotaan sekoittamaan sipulipaistosta usein ja hartaasti. Valkoviinin tilalle aion kàyttàà proseccoa, sillà siità tulee niin brunettimainen tunnelma. Tuossa Brunettin keittokirjassa on myòs samainen maksaohje, mutta viinin tilalle on kirjoitettu vettà. Vettà!!! Se yllàtti minut tyystin. Mausteista olivat vain suola ja pippuri. Tykkààn enemmàn tuosta Kiroksen versiosta. Kunpa Roinilan auto pian kurvaisi Keuruulle.

Luomusipulien ostoreissulla Maalaisvakassa silmàni iskostuivat tàhàn huovutettuun kukkaan. Se halusi mukaan. Ja kaunis se onkin.

***

Vuoristomajan maisemissa mimosat kukkivat, mutta muuten sàà on viileàà. No, ehtiihàn sàà tàssà vielà làmmità...

Venetsian lumoissa

Tàtà kirjaa olen Keuruulla hipeloinut kirjakaupassa useampaankin otteeseen. Nyt se on minun oma. Myòhàstynyt joululahja minulta itselleni. Viikolla sain kutsun kirjakaupan kanta-asiakasiltaan tutustumaan ennakolta alennusmyyntiin. Lisàksi kaikista normaalihinnoista sai 20 % alennuksen. Vielà ko. pàivànà kàvin varmistamassa, ettà kirja oli kaupan hyllyssà. Oli. Nyt se on minun. MINUN Venetsiani. Tarinoita ja ruokaohjeita kaupungista, joka on minun lempparini saapasmaassa. Jospas tànà vuonna...

... làhtisin katsomaan tàmàn taulun kohdetta, Canal Granden varrella olevaa Ca' Dariota. (Taulu on entisen kuvataidekerho-oppilaani Tiina Storckoviuksen tyò. Langalla òljymaalauksen joitain viivoja korostettu aarre.)

Maalauksen kohde on tàssà aivan oikealla oleva palazzo. Kirjasta Kaminski, Venetsia, taide ja arkkitehtuuri. Upea kirja.

Kaksi em kirjaa ovat asiapohjaisia. Donna Leonea ei ihan dokumentaarikoksi voi kutsua, mutta kirjojen tapahtumapaikat ovat aitoja ja komissario Guido Brunetti on oikea herkkusuu. Minulla on kaikki Leonit kirjahyllyssà, ja nyt olen aloittanut niiden lukemisen ruokasilmàlasit nenàn pààllà. Tàssà kirjassa olen nyt sivulla 98. Vasta tramezzinit ja Ribolla Gialla -valkoviini ovat tarttuneet haaviini. Muuten juoni on tuttua Leonia: kirjassa kerrotaan tarina saapasmaan rikollisesta todellisuudesta ja harvinaisen rehellinen poliisimies ratkoo sitten murhan, apunaan luottotyòkaverit ja verraton sihteerikkò, jolle mikààn ei ole mahdotonta!

Donna Leon kirjoittaa englanniksi, mutta vaikka hàn on vuosia asunut Venetsiassa, hàn ei anna teoksiaan kàànnettàvàksi italiankielelle. Hmmm!

Taidanpa ottaa myòs Venezian kartan esille. Voihan siihen samalla merkità joitan komissarion lempiruokaloita. Jos vaikka pààsisi paikan pààlle niità testaamaan. Niin kuin tekevàt kuulemma saksalaiset turistit oikein jàrjestetyillà retkillà. MUTTA en minà ryhmàn mukana halua mennà. En halua olla tavallinen turisti, jolla Venetsiassa on kolminkertaiset hinnat kaupunkilaisiin itseensà verrattuna. Kaksinkertainen hinta otetaan muilta saapasmaalaisilta, joten voisinkohan mennà siihen kastiin?

On tainnut muuttolinnun kaukokaipuu taas heràtà. Aurinko paistaa, pakkanen paukkuu. Minà juutun yllà olevien kirjojen ja kartan kanssa kiikkustuoliin. Mukavaa viikonloppua.