Kokonaisuus koostuu pienistä yksityiskohdista

Kukista orkideat ovat kiehtoneet minua aina. Nyt kun en toistaiseksi ole kovin pitkiä jaksoja kerrallaan poissa Keuruun kodista, ostin itselleni tämän kaunottaren. Perhosorkidean. Caracasin keskuspuistossa roikkui puiden oksilla monenlaisia kaunottaria. Nyt toivon hartaasti, että saan tämän upeuden kotiutumaan tähän kotiin, vaikkei tämä koti sademetsä olekaan. Kukan mukana tuli oikein hyvät hoito-ohjeet. Tosin opin jotain pientä näistä jo saapasmaan kodissa, jossa sain jopa pari yksilöä kukkimaan uudestaan.

Rakkauteni saapasmaahan olen toivottavasti teille tunnustanut jo monta kertaa. Venetsiaan ihastuin vuosia sitten heti ensi  silmäyksellä. Tämän taideteoksen on tehnyt vuonna 2001 Tiina Storckovius, yksi aikoinaan koulun taidekerhossa minua luovuudellaan ilahduttanut, silloin vielä pieni lettipää. Taulu on öljyvärein maalattu ja lankaompelein elävöitetty.

Taulu odottelee vielä seinälle ripustamista, on odottanut jo kolmisen vuotta, koska minä en ole ollut tyytyväinen seinään maalaamaani väriin, enkä varsinkaan siihen, että väriä osui myös kattoon!! Täytyy pitää maalaustalkoot, jotta homma menee eteenpäin!

Kuvan oikeassa alareunassa on viimeisin hankintani näissä tekniikkahommissa, joista en yleensä mitään ymmärrä. Nyt olen oppinut kysymään ja pyytämään apua. Ei, älykännyä en hankkinut - vielä, vaan tuon langattoman wifi-yhteysmollukan. On muuten tehokas kapine.

Seuraavassa postauksessa ...

Miehet saivat minut sekaisin

Viime viikolla tälläydyin telkun (siis tietsikan - telkkuahan minulla ei ole ollutkaan noin 10 vuoteen) eteen odottelemaan toista niistä komissariomiehistä, joista tykkään. Camillerin Montalbano ratkoo rikoksia Sisiliassa ja Leonin Brunetti Venetsiassa. Siis peri italialaisia romaanihahmoja. Luca Zingaretti on mielestäni just kuin kirjan komissario Montalbano, mutta Leonin Brunettia en koskaan ole elävänä kuvana nähnytkään. Odotin ihan innoissani, mutta jo alkusekunneilla aivoni raksuttivat tyhjää: Komissario Brunetti paitsi että puhui saksaa, häntä näytteli saksalainen Joachim Krol (Hyvä, Allu!). Lisäksi sarjan kaikki muutkin näyttelijät olivat niin saksalaisia kuin vain olla voi. Kun lisäksi komissario oli kuin ilmetty kaksoisolento italialaiselle tv-toimittajalle Fabio Faziolle (Suvi, tunnistitko kuvan miehen?), en oikein pystynyt nauttimaan sarjasta niin paljon kuin nautin Leonin kirjoista. Sarja on kyllä filmattu Venetsiassa, mutta, mutta, mutta... Tiedän kyllä, ettei Leon ole antanut lupaa kääntää kirjojaan italiaksi, mutta silti olin hieman pettynyt Brunettiin, joka olikin saksalainen. Toivottavasti olen nyt paremmin valmistautunut tulevan viikon Brunettiin.


Fabio Fazio on muuten erinomainen toimittaja. Onneksi pystyn täällä Suomessakin seuraamaan hänen ohjelmaansa Che tempo che fa (Rai 3). Tänään katsoin nauhoitettuna hänen viimeisimmän ohjelmansa, jossa käsiteltiin mm runoutta, elokuvaa ja ajankohtaista politiikkaa. Roberto Saviano on usein nähty vieras Fazion ohjelmassa.

Jos googlaatte sanoilla Joachim Krol ja Fabio Fazio, huomaatte itsekin samannäköisyyden.  Kaksi teistä oli aika lähellä oikeaa, Helena ja Allu, joten nyt ratkaisen pitsikiven kohtalon niin, että te molemmat saatte omanne. Helenan osoite minulla on, mutta Allu, bitte, laitapa etanaosoite spostiini.

***
Yksi nainenkin sai männä viikolla osansa pikkumaisuudestani: Sikkepä tietenkin. Valmisti filotaikinasta syötävän hyvän näköistä jälkkäriä ja lausahti, kuinka suuren työn takana oli löytää saapasmaasta filotaikinaa. Mutta ei sanallakaan maininnut sitä, kuinka vaikeaa, suorastaan mahdotonta saapasmaasta on löytää siirappia, jota hän samassa ohjelmassa valutteli lammaspataansa. No, siirappitölkin kyljessä lukikin Dansukker! Kun hän ohjelmassa painotti, kuinka tärkeänä hän pitää lähiruokaa, huokailin (tanskalaisen) Dansukkerin ja (uusseelantilaisen) Olivado-öljyn lähi(?)tuotteille. Ilkeä minä.

***
Sain Mineltä haasteen. Palaan asiaan...

Venetsian lumoissa

Tàtà kirjaa olen Keuruulla hipeloinut kirjakaupassa useampaankin otteeseen. Nyt se on minun oma. Myòhàstynyt joululahja minulta itselleni. Viikolla sain kutsun kirjakaupan kanta-asiakasiltaan tutustumaan ennakolta alennusmyyntiin. Lisàksi kaikista normaalihinnoista sai 20 % alennuksen. Vielà ko. pàivànà kàvin varmistamassa, ettà kirja oli kaupan hyllyssà. Oli. Nyt se on minun. MINUN Venetsiani. Tarinoita ja ruokaohjeita kaupungista, joka on minun lempparini saapasmaassa. Jospas tànà vuonna...

... làhtisin katsomaan tàmàn taulun kohdetta, Canal Granden varrella olevaa Ca' Dariota. (Taulu on entisen kuvataidekerho-oppilaani Tiina Storckoviuksen tyò. Langalla òljymaalauksen joitain viivoja korostettu aarre.)

Maalauksen kohde on tàssà aivan oikealla oleva palazzo. Kirjasta Kaminski, Venetsia, taide ja arkkitehtuuri. Upea kirja.

Kaksi em kirjaa ovat asiapohjaisia. Donna Leonea ei ihan dokumentaarikoksi voi kutsua, mutta kirjojen tapahtumapaikat ovat aitoja ja komissario Guido Brunetti on oikea herkkusuu. Minulla on kaikki Leonit kirjahyllyssà, ja nyt olen aloittanut niiden lukemisen ruokasilmàlasit nenàn pààllà. Tàssà kirjassa olen nyt sivulla 98. Vasta tramezzinit ja Ribolla Gialla -valkoviini ovat tarttuneet haaviini. Muuten juoni on tuttua Leonia: kirjassa kerrotaan tarina saapasmaan rikollisesta todellisuudesta ja harvinaisen rehellinen poliisimies ratkoo sitten murhan, apunaan luottotyòkaverit ja verraton sihteerikkò, jolle mikààn ei ole mahdotonta!

Donna Leon kirjoittaa englanniksi, mutta vaikka hàn on vuosia asunut Venetsiassa, hàn ei anna teoksiaan kàànnettàvàksi italiankielelle. Hmmm!

Taidanpa ottaa myòs Venezian kartan esille. Voihan siihen samalla merkità joitan komissarion lempiruokaloita. Jos vaikka pààsisi paikan pààlle niità testaamaan. Niin kuin tekevàt kuulemma saksalaiset turistit oikein jàrjestetyillà retkillà. MUTTA en minà ryhmàn mukana halua mennà. En halua olla tavallinen turisti, jolla Venetsiassa on kolminkertaiset hinnat kaupunkilaisiin itseensà verrattuna. Kaksinkertainen hinta otetaan muilta saapasmaalaisilta, joten voisinkohan mennà siihen kastiin?

On tainnut muuttolinnun kaukokaipuu taas heràtà. Aurinko paistaa, pakkanen paukkuu. Minà juutun yllà olevien kirjojen ja kartan kanssa kiikkustuoliin. Mukavaa viikonloppua.