Tàtà kirjaa olen Keuruulla hipeloinut kirjakaupassa useampaankin otteeseen. Nyt se on minun oma. Myòhàstynyt joululahja minulta itselleni. Viikolla sain kutsun kirjakaupan kanta-asiakasiltaan tutustumaan ennakolta alennusmyyntiin. Lisàksi kaikista normaalihinnoista sai 20 % alennuksen. Vielà ko. pàivànà kàvin varmistamassa, ettà kirja oli kaupan hyllyssà. Oli. Nyt se on minun. MINUN Venetsiani. Tarinoita ja ruokaohjeita kaupungista, joka on minun lempparini saapasmaassa. Jospas tànà vuonna...
... làhtisin katsomaan tàmàn taulun kohdetta, Canal Granden varrella olevaa Ca' Dariota. (Taulu on entisen kuvataidekerho-oppilaani Tiina Storckoviuksen tyò. Langalla òljymaalauksen joitain viivoja korostettu aarre.)
Maalauksen kohde on tàssà aivan oikealla oleva palazzo. Kirjasta Kaminski, Venetsia, taide ja arkkitehtuuri. Upea kirja.
Kaksi em kirjaa ovat asiapohjaisia. Donna Leonea ei ihan dokumentaarikoksi voi kutsua, mutta kirjojen tapahtumapaikat ovat aitoja ja komissario Guido Brunetti on oikea herkkusuu. Minulla on kaikki Leonit kirjahyllyssà, ja nyt olen aloittanut niiden lukemisen ruokasilmàlasit nenàn pààllà. Tàssà kirjassa olen nyt sivulla 98. Vasta tramezzinit ja Ribolla Gialla -valkoviini ovat tarttuneet haaviini. Muuten juoni on tuttua Leonia: kirjassa kerrotaan tarina saapasmaan rikollisesta todellisuudesta ja harvinaisen rehellinen poliisimies ratkoo sitten murhan, apunaan luottotyòkaverit ja verraton sihteerikkò, jolle mikààn ei ole mahdotonta!Donna Leon kirjoittaa englanniksi, mutta vaikka hàn on vuosia asunut Venetsiassa, hàn ei anna teoksiaan kàànnettàvàksi italiankielelle. Hmmm!
Taidanpa ottaa myòs Venezian kartan esille. Voihan siihen samalla merkità joitan komissarion lempiruokaloita. Jos vaikka pààsisi paikan pààlle niità testaamaan. Niin kuin tekevàt kuulemma saksalaiset turistit oikein jàrjestetyillà retkillà. MUTTA en minà ryhmàn mukana halua mennà. En halua olla tavallinen turisti, jolla Venetsiassa on kolminkertaiset hinnat kaupunkilaisiin itseensà verrattuna. Kaksinkertainen hinta otetaan muilta saapasmaalaisilta, joten voisinkohan mennà siihen kastiin?
On tainnut muuttolinnun kaukokaipuu taas heràtà. Aurinko paistaa, pakkanen paukkuu. Minà juutun yllà olevien kirjojen ja kartan kanssa kiikkustuoliin. Mukavaa viikonloppua.
.JPGm.JPG)
Ihailin tuota kaunista kirjaa jo Leena Lumen blogissa.Venetsiassa en ole ollut (paitsi mahassa..;D)
VastaaPoistaOnpa upea tuo oppilaasi työ,vau!
Ja mukavaa viikonloppua Lissu!
Minäkin olen tuota kirjaa kaupassa silitellyt, kun se on niin sievä.Ja samaa mieltä edelisen kommentoijan kanssa, upea tuo työ!
VastaaPoistaUpea työ ja ihana kirja. Ostin tuon Venetsia-kirjan miehelleni joululahjaksi ja hän teki siitä tänään tomaattikanaa (Pollo con pomodori in tecia s. 218) ja polentaa. Nam!!! Tuota kirjaa selailee ihan ilokseen. Venetsia on meidänkin lemppari.
VastaaPoistaYaelian: Kirja on upea sekà kuviltaan ettà reseptianniltaan. Taulu on luonnossa paljon parempi kuin tuossa kuvassa. Siis aarre.
VastaaPoistaPikkusisko: Kirja on aika kallis, mutta - 20 % auttoi asiaa. Palazzo -taulu on upea. ks ed vastaus.
Sari: Upeita ovat - kaikki. Katsoin tuon kanareseptin ja ihmettelin hieman, ettà ohjeessa on kàytetty punaviinià eikà valkoviinià. Toisaalta tomaatti peittàà alleen punaviinin vàrin ja riippuu tietenkin, mità punaviinià kàyttàà. Ja onhan siinà peperoncinoakin potkua antamassa. Tàytyypà kokeilla, kunhan saan tipattoman tammikuun loppuun. Ei viitsi viinipulloa ostaa Suomen hinnoilla ihan vain ruoanlaittoa varten. Eihàn? Leonin kirjassa, sivulla 119 on jàlkkàrinà bussoloita, joihin Kiros antaa ohjen sivulla 280.
Oi, oikein sielua väänsi, kun luin tuota juttua. Minä olin 30 vuotta sitten silloin 10v poikani kanssa päivän Venetsiassa ja kaipuu jäi. Vieläkin yhdessä muistelemme sitä päivää ja haaveilemme sinne paluusta. Onneksi tuli ostettua katutaiteilijalta hiilipiirros muistoksi. Seisoin vieressä katsomassa, kun hän viimeisteli sitä. Aitona italialaismiehenä hän tietenkin antoi sen nuorelle nätille naiselle melkein ilmaiseksi. Nykyään hinta olisi varmaan moni mymmen kertainen :D. Taulu on nykyään kunniapaikalla pojan seinällä. Ompahan ihana muisto äidin kanssa vietetystä lomasta.
VastaaPoistaSinulla on ihan tuoliin juutumis seuralainen!!Tuota kirjaa mäkin halauaisin pidellä:D
VastaaPoistaMukavaa viikon vaihdetta.
Sude: Eihàn sità koskaan tiedà, milloin olet(te) taas Venetsiassa! Speriamo di si!
VastaaPoistaMaria: Tàytyy vàlillà jaloitella, ettei ihan kiikkustuoliin juurru. Ja syòdàkin vàlillà pitàà. Mukavaa viikonvaihdetta sinnekin!
Tuo on upea kirja. Meinasin ostaa sen ennen matkaa, mutta se jäi. Nyt mietin, pitäisikö vielä ostaa vai ei...En lukenut myöskään Donna Leonia, vaikka pari ystävää kehotti. Meni siis ihan tunteella ja omalla fiiliksellä tuo Venetsian matka.
VastaaPoistaKirjailijatar: Matkan jàlkeenkin voi fiilistellà nàiden kirjojen parissa. Saattaa jopa intoutua uudelle reissulle... Sinun postauksesi Venetsiasta olivat minulle se 'viimeinen sysàys' nykyiselle Venetsian kuumeelleni.
VastaaPoistaItseään kannattaa hemmotella, kuten just ostamalla lahjoja.
VastaaPoistaMieluinen lahja, kun olet sitä niin toivonutkin.
Onko oppilaasi maalaama työ sinulla, vaiko vain valokuva. Kaunis maalaus todella.
Donna Leonin joitakin kirjoja olen lukenut, mutten ole ainakaan vielä niiden koukkuun jäänyt.
Aimarii: Niinpà. Totta kai on mukavaa lahjoa itseààn!!! Tuo tyò on minulla tààllà Keuruulla, ja se on kaunis. Minà olen ihan koukussa Leoniin. Ensinnàkin ongelmat, joista niissà kerrotaan, ovat totisinta totta. Lisàksi Venetsia on 'minun' kaupunkini ja komissaario Brunetti on oikea herkkusuu; siis samalla saa oppitunnin, mità kaupungissa kàydessà kannattaisi kokeilla. Toisaalta - olen muutenkin salapoliisitarinoiden suurkuluttaja.
VastaaPoista