Viisi vuotta sitten jàtin jààhyvàiset Venezuelalle. Silta Caracasista lentokentàlle oli romahtanut, joten puolen tunnin matka moottoritietà pitkin kiemurteli tàllà eràà linja-autolla làpi slummien reilut kolme tuntia. Ikkunat tiukasti verhoin peitettynà. (Tàmà kuva on matkasta, jolloin saattelimme toisen vieraan pikkuautolla kentàlle.) Linja-automatkalla ei mieleeni edes juolahtanut ottaa kuvia. Jànnitti.
Jànnitti, mità kentàllà tapahtuisi. Làhtisikò kone ajoissa vai ollenkaan? Miten turvatarkastukset sujuisi? Klo 13.30 check-in sujui ihan ok. Sitten ns normaali turvatarkastus. Aika tiukkoja tilanteita tuli nàhtyà: Jonosta otettiin ihmisià (minun mielestàni) ihan summan mutikassa ja vietiin jonnekin tutkittavaksi. Vàhàn pelotti, mutta minà pààsin ihan ongelmitta làpi. Klo 17.00 alkoi jono kiemurrella kohti konetta. Toinen tavaroiden tsekkaus! Edellàni kulkenut matkustaja tuskaili toistuvaa tarkistusta, jolloin nuori tullipoika (sotilaspuvussa) totesi, ettà hànkin mieluummin olisi kotona! Koneeseen??? Ei! Vaan koneen ovella matkustajat jaettiin naisten ja miesten jonoihin, ja meidàt 'kopeloitiin'. Suuri helpotuksen huokaus pààsi, kun lòysin istumapaikkani ja lysàhdin siihen. Làhes 12 tunnin alkumatkustelun jàlkeen. Matka Caracasista Milanon kautta Fiumicinoon veikin sitten loppumehut. Vàsytti liikaa; nukkumisesta ei tullut mitààn.
Lyhyenà yhteenvetona kahden kuukauden Venezuela-ajasta: Ihana luonto ja ihanat tavalliset ihmiset. JOS maassa olisi toisenlainen presidentti, olisin valmis kàymààn maassa uudelleen milloin tahansa. Kiitos vaan pikkusysterille ja miehelleen - taas kerran. Ilman teità ei tàtà seikkailua olisi ollut.
Muistoksi ostin esimerkiksi tàmmòisen Cuna-intiaanien taidonnàytteen Caracasin intiaanitorilta, jossa vierailin hyvin usein.
Samoin ostin muutamia soittimia.
Tàmà 'sadekeppi' on heràttànyt kovasti mielenkiitoa jokaisessa tullissa, missà olen sità kàsitavaroissa kuljettanut.
Lisàksi matkalaukkuun tuli irtohelmià, nauhoja, kankaita, koruja, erilaisista materiaaleista tehtyjà seimiasetelmia jne. Niiden katselu tuo mieleen mukavia muistoja viiden vuoden takaa. Uskon, ettà matka heti elàkelàiselàmàn aluksi toimi tehokkaana vierottamisena tyòelàmàstà.
Ps. Olen nyt kahtena aamuna laittanut heràtyskellon soimaan klo 06.30, ikààn kuin olisin làhdòssà tòihin. Keittànyt aamupuuron - ja mennyt sitten peiton alle ja kààntànyt kylkeà. Sorry vaan kaikki te tòissàkàvijàt! Kaikki aikanaan.
.JPGm.JPG)
Sulla onkin kivoja esineitä muistona Venezuelasta,Mulla taitaa olla sieltä vaan vaatteita(jotka ei enään mahdu päälle...)Kaunis tuo kassi! Olen mennyt bussilla slummien läpi,mutta en noin pitkää matkaa! Olipa teillä turvatarkastus!Mulla ei muistaakseni mitään pahempia ollut,vaikka tulin ja menin maasta varmaankin noin 8 kertaa. Mutta toisilla se ei suju (oletko lukenut postaustani hollantilaisesta pojasta,joka joutui Los Tequesin vankilaan?)
VastaaPoistaKyllä ihania matkoja on mukava muistella vielä jäljestäpäinkin. Onneksi muistot on pää-omaa, jota kukaan ei voi viedä, eikä varastaa :)
VastaaPoistaIhana kassi, vaikka en minä ymmärrä, miksi siinä tuota kissaa noin kiusataan :) Kala puree korvasta ja tikka hakkaa pyllyä, on siinä kissaparalla kestämistä :)
Eikös vaan ole ihanaa kömpiä takaisin sänkyyn, kun toiset lähtee töihin tai kouluun.
No, jopas oli reissu,lentokentällä. Minut on napattu Israelissa, jonosta keskeltä eläkeläisiä, tiukempaan tarkastukseen ja siinä sitä hiostettiin sitten 1 1/2h ja nippanappa ennätin koneeseen. Opetus oli: älä liiku partaisen suomalaismiehen, joka erehdyttävästi muistuttaa paikallista ja on sonnustautunut moottoripyöräasusteisiin..ja minulla oli jokun ääriliikkeen toppatakki päällä, joka jouduttiin ostamaan kun oli niin sairaan kylmä..Nyt naurattaa silloin ei.
VastaaPoistaYaelian: Onneksi ostin yhtà ja toista muistoksi. Varsinkin se intiaanitori oli ihana ja edullinen ja tuo sieltà ostettu kassi on aarre. Tulli vaati tosiaan turnauskestàvyyttà - silloin ainaskin. Enpà ole lukenut. Milloinkas olet hànestà kertonut?
VastaaPoistaSude: Cuna/Kuna-intiaaninaisten kuvat kertovat heidàn luonnostaan. Yleensà intiaanien kulttuureissa esim kissapedot (siis jaguaarit yms)ja kotkat ovat tàrkeità ja koska kunat asuvat saarilla, veden vàki on pyhàà. Siispà kuvassa ei suinkaan kiusata pikku kisuliinia, vaan kunnioitetaan esi-isien perintòà. Tiesit sen kyllà varmaan itsekin. Minun elàmànrytmini on muuttunut aamuvirkusta aamutorkuksi! Kunhan valo enenee, vaihdan takaisin, sillà mikààn ei voita herààmista aikaisin aamulla linnunlauluun.
Pikkujutut: Minun nàànnyttàvin koettelemus oli Fiumicinon kentàllà, josta olin làhdòssà Jerusalemiin pitàmààn esitelmàà yhteen konferenssiin. Eivàt millààn meinanneet uskoa, ettà suomalainen lentàà Israeliin Rooman kautta mukanaan paljon kirjoitettua tekstià. Tunnin verran hiillostettiin. Lopuksi piti uhata (kohteliain sanoin tietysti) soittaa tuttavalle ulkoministeriòòn (Roomassa), ja johan tepsi. En tiedà, olivatko saaneet peloteltua muita matkustajia pois lennolta, sillà suuuuuuuressa koneessa meità oli vain pikkuinen kourallinen. Ei naurattanut, ei - silloin. Mutta on taas muistelemista siitàkin lennosta.
Kiitos jälleen postista, eilen odotteli postilaatikossa! Siemenet ovat paljon isompia, mutta samanmuotoisia, joten arvaukseni ihmekukasta taisi osua oikeaan. Pitää muistaa laittaa nimilaput purkkeihin, että muistaa mikä on mitäkin ja mistäpäin kotoisin. Laitan keväällä kasvamaan ja kerron miten käy, kuvien kera jos hyvin käy!
VastaaPoistahelena
Voi vitsit sinua:DD(klo 6.30..)
VastaaPoistamutta kiitos "matkasta" näin suht ankeasta arki-illan keskellä se teki hyvää.
Helena: Ollos hyvà vaan. Minàkin laitoin toissapàivànà 7 Bella di notten siementà ensin veteen likoamaan ja sitten multaan. Saas nàhdà, itàvàtkò.
VastaaPoistaMaria: Tyòaikana joskus haaveilin, ettà minà joskus vielà nukun pimeààn aikaan niin paljon kun nukuttaa. Nyt se on ollut mahdollista. Kevààllà ja kesàllà sitten valvon ja valvon. Toivottavasti iltasi pààttyy kuiteskin ihan mukavasti ankeasta alusta huolimatta.
Mitäs jos pirauttaisin sulle huomen aamulla aamuvuoroon herätessäni klo 4.15 ihan vaan toivottaakseni hyvää huomenta?
VastaaPoistaTäällä olen kirjoittanut
VastaaPoistahttp://appelsiinipuunalla.blogspot.com/2009/02/uusi-meemi-ja-vierailu.html
ja täällä toinen postaus siltä alueelta
http://appelsiinipuunalla.blogspot.com/2010/01/venezuelan-muistoja.html
Minä niin haaveilen siitä, että pääsisi oikein pitkäksi aikaa johonkin paikkaan. Kaksi kuukautta olisi jo aivan mielettömän mukavaa.
VastaaPoistaRuostevilla: Et soittanut, ja meikàlàinen heràsi vasta klo 09.15! Ihailemaan kaunista lumisadetta puurolautasen ja kahvikupin kera!! Hyvàà huomenta tai sinulle Buon giorno e buon lavoro!
VastaaPoistaYaelian: Kiitos. Piipahdanpa kurkkimassa.
Kirjailijatar: Venezuelan aika oli mahtava kokemus. Tosin maan poliittinen tilanne vaikeutti joitain asioita. Minà haaveilen seuraavaksi Japanista. Jostain hyvin perinteisestà osaa Japania. Tai sitten jostain Tyynenmeren saaresta. Eràs ystàvàni on Salomonin saarilla, mutta edestakainen lentolippu sinne maksaa yli 11 000 e! Tàytyy tyytyà vain hànen làhettàmiin kuviin ja tarinoihin. Ja onhan minulla tuo vuoristomaja Saapasmaassa.
Yaelian: Olinhan minà tuon vankilajututtusi lukenut. En vaan muistanut. Hurja kokemus nuorelle miehelle. Mitàhàn hànelle nyt kuuluu? Tuo orkesteri esiintyi aikoinaan myòs Suomen uutisissa. Mahtavaa tyòtà tekevàt.
VastaaPoistaPoika pääsi parin vuoden jälkeen takaisin Hollantiin ja toivottavasti paransi tapansa...olen ymmärtänyt,että ihan hyvin nyt voi,vaikka se vankilakokemus oli hurja!Pani varmaankin miettimään....Tuo orkesteri on tosiaankin ihana,,,olin kuuntelemassa sitä
VastaaPoistaTeatro Teresa Carreñossa.
Yaelian: Joskus kait sità on opittava asioita kipeàn kantapààn kautta. Jos muistan edes hitusenkin oikein, orkesteri vieraili myòs Suomessa.
VastaaPoistaMatkapuoleen en ota kantaa, mutta ihana vinkki: kello herättää 6.30, keitetään puuro ja takaisin petiin täydellä vatsalla. Toteutan reilun viiden vuoden kuluttua. JIPPII, mulla on unelma! Iloisia eläkepäiviä sinulle!täältä Pohjanmaalta.
VastaaPoista