Suklaan perässä

Teneriffallako? Ei, vaan n 5500 km lounaaseen saman meren toisella puolen, 21.12.2005. Venezuelassa nauttimassa eläkkeelle pääsystä.

Choroni on pieni kalastajakylä Venezuelan Karibian rannalla. Choronin yksi naapurikylistä on Chuao. Kylien välillä ei ainakaan silloin ollut tieyhteyttä, vaan kulkupelinä oli vene. Pelastusliiveja ei käytetty.

Chuao oli ja on kaakaon viljelyn keskus. Itse pieni kylä oli kuin kuollut, ei ristin sielua. Kaakaomuseokin oli autio ihmisistä. Ei meille turisteille selvinnyt miksi. No, me kuljeksimme omin päin kaakaopuiden katveessa. Kaakaojauhetta olisin ostanut, mutta turha haave. Piti päästä takaisin Choroniin. Sieltä ostin kaupasta kilon aitoa kaakaojauhetta, eikä siitä tehtyä juomaa unohda. Google kertoo, että Chuao-suklaata valmistetaan ainakin Kaliforniassa. Venezuelan nykyisestä tilanteesta en tiedä.

Puertosta on yksi kauppa, josta löytyi aitoa kaakaojauhetta, mutta eipä tullut tutkittua, mistä se oli peräisin. Suklaaseen kastetut churrot ovat Kanarian aamukahvipöydän herkkuja.

Olen tehnyt monta postausta Venezuelasta. Jos kirjoitatte sivun vasemmassa yläkulmassa olevaan valkoiseen laatikkoon Venezuela, voitte lukea/katsella lisää 

 

Seikkailu pààttyy

Viisi vuotta sitten jàtin jààhyvàiset Venezuelalle. Silta Caracasista lentokentàlle oli romahtanut, joten puolen tunnin matka moottoritietà pitkin kiemurteli tàllà eràà linja-autolla làpi slummien reilut kolme tuntia. Ikkunat tiukasti verhoin peitettynà. (Tàmà kuva on matkasta, jolloin saattelimme toisen vieraan pikkuautolla kentàlle.) Linja-automatkalla ei mieleeni edes juolahtanut ottaa kuvia. Jànnitti. Jànnitti, mità kentàllà tapahtuisi. Làhtisikò kone ajoissa vai ollenkaan? Miten turvatarkastukset sujuisi? Klo 13.30 check-in sujui ihan ok. Sitten ns normaali turvatarkastus. Aika tiukkoja tilanteita tuli nàhtyà: Jonosta otettiin ihmisià (minun mielestàni) ihan summan mutikassa ja vietiin jonnekin tutkittavaksi. Vàhàn pelotti, mutta minà pààsin ihan ongelmitta làpi. Klo 17.00 alkoi jono kiemurrella kohti konetta. Toinen tavaroiden tsekkaus! Edellàni kulkenut matkustaja tuskaili toistuvaa tarkistusta, jolloin nuori tullipoika (sotilaspuvussa) totesi, ettà hànkin mieluummin olisi kotona! Koneeseen??? Ei! Vaan koneen ovella matkustajat jaettiin naisten ja miesten jonoihin, ja meidàt 'kopeloitiin'. Suuri helpotuksen huokaus pààsi, kun lòysin istumapaikkani ja lysàhdin siihen. Làhes 12 tunnin alkumatkustelun jàlkeen. Matka Caracasista Milanon kautta Fiumicinoon veikin sitten loppumehut. Vàsytti liikaa; nukkumisesta ei tullut mitààn. Lyhyenà yhteenvetona kahden kuukauden Venezuela-ajasta: Ihana luonto ja ihanat tavalliset ihmiset. JOS maassa olisi toisenlainen presidentti, olisin valmis kàymààn maassa uudelleen milloin tahansa. Kiitos vaan pikkusysterille ja miehelleen - taas kerran. Ilman teità ei tàtà seikkailua olisi ollut.

Muistoksi ostin esimerkiksi tàmmòisen Cuna-intiaanien taidonnàytteen Caracasin intiaanitorilta, jossa vierailin hyvin usein.

Samoin ostin muutamia soittimia.

Tàmà 'sadekeppi' on heràttànyt kovasti mielenkiitoa jokaisessa tullissa, missà olen sità kàsitavaroissa kuljettanut.

Lisàksi matkalaukkuun tuli irtohelmià, nauhoja, kankaita, koruja, erilaisista materiaaleista tehtyjà seimiasetelmia jne. Niiden katselu tuo mieleen mukavia muistoja viiden vuoden takaa. Uskon, ettà matka heti elàkelàiselàmàn aluksi toimi tehokkaana vierottamisena tyòelàmàstà.

Ps. Olen nyt kahtena aamuna laittanut heràtyskellon soimaan klo 06.30, ikààn kuin olisin làhdòssà tòihin. Keittànyt aamupuuron - ja mennyt sitten peiton alle ja kààntànyt kylkeà. Sorry vaan kaikki te tòissàkàvijàt! Kaikki aikanaan.

Kylmàà ja làmmintà

Lumi on vallannut Lànsi-Euroopan. Myòs vuoristomajalla on kuulemma satanut lunta. Nàmà kuvat olen ottanut 28.12.2008, joten varmaan samalta nàyttàà.

So, Patty and John, here are some pictures of snowy Poggio Catino. These are from the 28th, Dec, 2008, but I think it looks now quite same.

The following pictures are from my holiday by the Caribbean Sea (Venezuela), Christmas 2005.

Viisi vuotta sitten olin hyvin kaukana lumesta. Matkalla takaisin Caracasista Karibian rannalle. Pikkusiskoni miehensà kanssa olivat koko joulun ajan tòissà, joten minà làhdin lomille, ihan yksin. Noiden vuorten yli.

Ensin Caracasista pikabussilla kohti Maracayta. Pimeàssà bussissa, sillà ikkunat oli tiiviisti verhojen peitossa. Ettei maantierosvot nàkisi, kuinka pulleita turisteja tms bussissa olisi. (Silti busseja ryòstettiin aina silloin tàllòin!) Kyllà minà kurkin verhon raosta maisemia, vaikka se kiellettyà olikin. Matka kesti pari tuntia, ja ulos pààstessàsi olin ihan syvàjààdytetty, sillà bussissa oli todella tehokas ilmastointi.

Maracayn bussiasemalla alkoi sitten 'oikean' jatkokulkupelin etsiminen. Onneksi rannalle oli menossa toinenkin turisti, Kanadan ranskalainen MIES, siis jonkin sortin turva yksinmatkustavalle naisturistille. Matkaan kuvan bussilla. Matka ylòs vuoren yli sujui ihan mallikkaasti mutkitellen, mutta sitten laskeutuminen rannikolle toikin pulmia: yksi mutka oli turhan kurvikas bussille. Kuljettaja komensi matkustajat ulos - varmuuden vuoksi - ja alkoi veksalata bussia eteen ja taakse, eteen ja taakse. Homma tuntui jatkuvan ja meidàn matkamme tyssààntyvàn siihen mutkaan.

Yhtàkkià matkakumppani hoksasi, ettà yksi peràssà jonottavista pikkuautoista oli hànen tuttavansa. Hàn meni kysymààn, josko voisimme saada kyydin rannalle. Matkalaukut pois bussista ja niin me saatiin jatkokyyti. Muista matkustajista en tiedà. Ovatkohan siellà vielàkin!!!

Olin varannut majapaikan samasta hotellista, jonka kukkapuskiin silloin edellisellà reissulla kupsahdin. Nyt oli vatsa tàysin kunnossa, ja ajattelin ottaa kaiken irti uimisesta ja rentoutumisesta. Minua palveltiin ensi luokkaisesti ja kyseltiin jatkuvasti, onko kaikki kunnossa.

Tàssà olisi nyt teille yksi pikkuinen tehtàvà. Hotellin vieressà ikuistin tàmmòistà. Kertokaapa, mità kuvassa tapahtuu. Kaikkien vastanneiden kesken arvon ihan pikkuisen joulumuiston, jonka vàkersin tàtà postausta tehdessà, sillà kuvien lataaminen kesti ja kesti. Taitaa olla useampi joulumuori blogilinjoilla! Arvausaikaa tiistai-iltaan asti.

Pàivàt lojuin rannalla ja seurailin mm tàtà kalastajaa. Hàn sai aina mukavia saaliita tuolla heittotyylillà. Minà kalastelin simpukoita...

... ja illat lòtkòttelin majapaikan riippukeinussa. Nyt on vàlissà viisi vuotta, tuhansia kilometrejà ja useita kymmenià asteita!!!

Italia hukkuu

Italia hukkuu sateeseen... Venezia ja koko Veneton maakunta on hàtàà kàrsimàssà. Tiber-joen veden nousua vartioidaan taas yòtà pàivàà. Toscanan lànsiosassa pelàtààn uusia maan vyòrymià. Samoin Calabriassa. Sabinassakin on tànà syksynà ollut sateisia pàivià enemmàn kuin aurinkoisia, mutta koska ollaan aika korkealla, ei tààllà ole tulvia. Ja toivottavasti kevààn kaltaiset franat (maanvyòrymàt) eivàt toistu.

Italia hukkuu jàtteisiin, tai siis Napolin seutu. Eilen illalla televisiossa esiintyi mm Roberto Saviano, Camorran (Napolin mafian) julkituoja. Hàn kertoi mm, ettà jos kaikki Napolin alueen jàtteet kasattaisiin vuoreksi, se olisi yli 14 000 metrià korkea, siis paljon korkeampi kuin maailman korkein vuori, Mt Everest. Ihmiset ovat alkaneet kapinoida oikein tosissaan, sillà jàtteet ovat ilmi selvàsti valtava terveysuhka. Eilen Napolissa vieraillut EU:n terveysasiantuntija sanoi, ettei tilanne ole muuttunut kahdessa vuodessa mitenkààn, vaikka EU on syytàmàllà syytànyt rahaa tilanteen korjaamiseksi. Missà syy? Saviano kertoi vain yhden syyn: Camorra. Valoa ei asiaan này. Ei này valoa nàissà piazzan jouluvaloissakaan - vielà. Mutta tàssà asiassa valoa varmaan lòytyy aika piankin. Mutta Napolissa???

***

Hieman iloisempaa. Edellisessà postauksessa mainitsemani Puerto Colombian pàtkàbussi. Pàtkà sen takia, ettei noille teille pitempia mahtuisikaan. Bussin sisustan koristelu oli latinotyylinen: Neitsyt Maria- ja Sylvester -tarrat peittivàt kaikki vapaat palkit ja osan kattoakin. Etuikkunoissa oli somat salusiinit, joista roikkui kaikenlaisia maskotteja. Ne heilahtelivat mutkissa vauhdikkaasti, salsarytmien tahdissa. Ilmastointi hoidettu viimeisen pààlle: ovi oli auki koko matkan. Bussiin heittàjà roikkui oven tangossa ja hoiteli sen, ettà kuljettaja hoksasi jarrutella, jos talojen, porttien, palmujen tms juurella oli bussiin tulijoita, tai jos joku halusi pààstà pois bussista jonkun talon, portin, palmun tms kohdalla. Istuimme pikkusysterin kanssa rinnakkain ja puristimme edessà olevan penkin selustaa rystyset valkoisina. Saimme aivan hervottomia naurukohtauksia, mutta nauruhan pidentàà ikàà...

Minà en pààssyt sillà reissulla nauttimaan Karibian aalloista, mutta sitten jouluna...

Lopuksi muutamia kuvia Caracasin keskuspuistosta.

Usein istuin ns iguaanikahvilan pòydàn ààressà kirjoittamassa pàivàkirjaa. Ei ole kauneudella pilattu tàmà lisko, mutta ah niin sympaattinen.

***

My English speaking friends: I write only some sentences about those pictures in the end of this posting. I think it is clearer.

1. It has been raining in Italy really heavely. Mostly in Veneto. Also Il Tevere is in danger.

2. There are huge problems in Napoli because of all the trash. Nothing has changed in two years even if European Union has given lots of money. Camorra.

3. One of the buses in Puerto Colombia.

4. The Caribbean beach

5-7. Some pictures of the central park in Caracas.

If you want to know something more about these pictures, you can ask by commenting or by email.

Viidakossa - vaakatasossa In jungle

Pikkusysterillà ja miehellààn oli paussi tòistà, joten làhdimme 'rannalle'. Vuorten toiselle puolelle. Ensin noustiin ylòs, n 2000 metriin. Tropiikissa jopa ylhààllàkin oli palmuja. To the Caribbean beach over the tropical montains.

Puolivàlissà tòrmàttiin saksalaisten emigranttien kylààn. Syòtiin lounasta. Minun ei olisi pitànyt...

We passed a German emigrant village and had some lunch. I should NOT have done it...

Saavuttiin perille, pieneen Puerto Colombian kylààn, Karibian meren rannalle.

We arrived to a small Caribbean village, Puerto Colombia.

Majapaikkaamme ihan meren loiskeeseen.

To our hotel, right by the Caribbean Sea.

Sitten vain suomeksi, koska tarinan kààntàminen englanniksi venyttàisi tàmàn postauksen turhan pitkàksi. Minun ei olisi pitànyt syòdà lounasta tuolla saksalaisessa kylàssà, sillà heti ensimmàisenà iltana pyòrtyà pòksàhdin tuon hotellin pihassa, noihin kukkapuskiin. Jo hieman aikaisemmin olin kertonut vatsanvàànteistà ja viettànyt erinàisià tuokioita veskissà. Tuossa tuokiossa - kuulemani mukaan - hotellin isàntà oli hommannut paikalle pienen lavapakun. Pakun koppiin minà pikkusysterin kanssa. Miehensà hotellin isànnàn ja Elenan kanssa seisomapaikoille - pakun lavalle. Parin kilometrin matka lasarettiin, keskelle viidakkoa, sujui Kimimàiseen tyyliin, vaikkei minulla (ilmeisesti) hengenhàtàà ollutkaan. Paikallisilla oli tapana ottaa kyytiin kaikki halukkaat matkan varrelta, mutta nyt kuski oli huutanut vain jotain hàtàtapauksesta. Lasaretin sisàpihassa oli aikansa elànyt pòytà ja muutama hutera tuoli vastaanottotiskinà. Sitten sisàlle ensimmàiseen huoneeseen. Mitattiin verenpaine - normaalia parempi. Mitattiin veren sokeri - hieman tavallista korkeampi, joten seuraavaan huoneeseen. Sairaalasaliin. Olin ainoa potilas. Suolanestetiputukseen. Koskaan ennen elàmàssàni en ollut ollut niin hyvàssà hoivassa: kaksi lààkàripoikaa (ah mità silmànruokaa imported from Kuba), kolme paikallista hoitajatarta, pikkusysteri (sairaanhoitaja hànkin alkuperàiseltà ammatiltaan), miehensà (pappi), hotellin isàntà ja Elena. Olishan siinà maata pòtkòttònyt pitempàànkin, mutta ei kun ulos. Kàteen lààkkeità ja resepti. Lavapaku oli palannut jo rannalle, joten istahdimme lasaretin ulkorappusille odottelemaan pàtkàbussia. Siità siiten seuraavassa postauksessa.

Perillà majapaikassa minua odotti jo ensiapulààkkeet, joten ei muuta kuin tasanteen riippukeinuun lepàilemààn. Mikàs siinà oli pòtkòtellà ja kuunnella Karibian aaltoja.

Muutama pàivà Karibian rannalla ja meikàlàinen pòtkòttàà riippukeinussa ja litkii kaikenlaisia vatsanesteità. Ruoka ei nàet kiinnostanut yhtààn! No, pààtin ottaa asian moninkerroin takaisin - jouluna.

I spent some days in a hammock because I was sick. Even visited a small hospital in the jungle. But I came back to this paradise - for Christmas.

Pikkusysteri laittoi emailinà kuvia edellisessà postauksessa olleesta koulunpihasta seuraavana kevàànà, kun pihalle oli hankittu keuruulaisilla rahoilla liukumàki ja koristeline. Hienoa!

***

Eilen vietettiin Liisanpàivàà. Sain ihanan orkidean. Kiitos, Elena.

Illalla vietettiin pàivàà oikein kansainvàlisissà merkeissà: paikalla oli vuoristokylàn muuttolintuja - unkarilainen, sveitsin-ranskalainen, englantilainen pariskunta ja me suomalaiset. Sain mm 5 l òljyà (ks muutama postaus sitten) ja oman puutarhan tuotteita (mandariineja, appelsiineja ja pàhkinòità)! Marimekon liina Puutarhurin parhaat (Maija Louekari 2009)sopi mainiosti pòytàà peittàmààn. Merci, Yvonne! Than you Yvonne and Jeremy. Kòsònòm, Eva. Kiitos ja halaus, Elena.

Kummilapsia

Caracasissa on joidenkin tietojen mukaan yli 3 milj. asukasta, joidenkin yli 5 miljoonaa. Varmaan vaikea tietàà koko totuutta, sillà kuvan tapaisia hòkkelikylià (barrios) on itse kaupungin keskustaa (joka sekin on 20-30 km pitkà) ympàròivillà kukkuloilla. Ja uusia syntyy koko ajan, eikà asukaitten laskenta varmaan ole helppoa. Barrios in Caracas. Nobody knows how many people are living there.

Tuskin edes itse Mr Chavez tietàà oikeastaan muusta kuin omasta itsestààn. Jos siitàkààn. Ihana maa, jolla on hyvin tyrpeellinen presidentti. Minun mielestàni. Enkà taida olla ainoa. Kuvitella, ettà maassa, jonka òljyrikkaudet ovat suunnattomat, yli 90 % elàà kòyhyysrajan alapuolella. Kuka siis kààrii rahat taskuunsa? (Samaa voisi kysyà tàllà hetkellà saapasmaassa. Tosin kòyhyysrajan alapuolella olevia on huomattavasti vàhemmàn, mutta luku suurenee koko ajan. Kunpa Mr B 'menisi kotiin', niin kuin hànelle on suoraan jo ehdotettu. Hàn vain kysyy naureskellen: Mihin kotiin? Minulla niità on 24 kappaletta!) President Chavez. Hmmmm. I don't dare to say publicly what I think about him! But I just wonder, why in the country, which is one of the richest oil country in the whole world, more than 90 % of the people live in the poverty.

Pikkusiskoni tyò Venezuelassa oli noiden vàhempiosaisten parissa. Hàn oli Suomen làhetysseuran làhettàmànà kummilapsityòn organisoijana. Tyò vie hànet ympàri pohjoista Venezuelaa.

My little sister worked for four years in Venezuela sent by the Finnish Church with these poor children.

Lissuhan se siellà banaanin lehden alla kuuntelee, kun pikkusisko hoitelee kummiasioita yhden paikallisen yhteyshenkilòn ja hànen tyttàrensa kanssa.

I was happy to join her in some of her trips to these people.

Kun siirryin elàlleekke, pyysin tyòkavereitani lahjoittamaan làksiàsilahjan rahana kummikoululle Venezuelaan ja minulla oli iso ilo pààstà katsomaan, mihin lahjarahani pààtyivàt. Tuo ovi tuolla kapean solan peràllà johtaa...

When I was retired I asked that 'the gift money' given by my collegues to me, would be given to some school in Venezuela. And here we are visiting that school.

... pikkuisten kouluun. Nàille lapsille rahoilla oli (myòhemmin) hankittu leikkitelineità pihan puolelle. Luokassa oli neljà pòytàà. Jokaisen ympàrillà 4-6 lasta, 3-vuotiasta 6-vuotiaisiin, kukin ikàkausi oman pòytànsà ympàrillà. Kaksi opettajaa. Tuokio oli varmaan jàrjestetty meità varten. Minua vàlillà ihan itketti, niin kuin yhtà 3-vuotiasta, joka ei ymmàrtànyt mitààn, mità hànen piti vihkoon tehdà. Olimme paikalla pari tuntia, ja lapset istuivat koko ajan pòytien ympàrillà. Jotkut pyllyt pyòrivàt loppuajasta jo melko levottomasti. Oli aika vàlipalalle...

Inside there were 4 tables and 4-6 children were sitting around them. From 3 years old to 6 years, every age at their own table. Doing some paper work. Almost 2 hours. Then some snack...

... ja leikkituokiolle. Huh, vihdoinkin. Mutta ei ulos. Eihàn siellà ollut juuri tilaa eikà mitààn, millà leikkià. Olisipa mukava nàhdà piha nyt.

... and finally some play - inside - because outside there was nothing to play with. So, with the money from my collegues this small school got later some things for out door activites.

Minà rentouduin joka pàivà (jos mahdollista) Caracasin keskuspuistossa. Everyday (if possible) I went to walk in the central park in Caracas.

Seurasin mm tàmàn elàmànnautiskelija, laiskiaisen puuhia. Pàivàn aikana se liikkui vain muutaman sentin valitsemassaan ruokailupuussa.

... to see the plants and animals there. This fellow were really lazy, really l-a-z-y.

***

Vàhàn tàtàkin pàivàà. Suunnittelin paistaa taatelikakun jouluksi. Tiesin entuudestaan, ettà tàstà kylàstà on turha taateleita mennà kyselemààn, joten bussailin Casperiaan, vàhàn kansainvàlisempààn kylààn. Kuivattuja taateileita? Ei meillà vielà niità ole. Milloinkas tulee? Tàytyy tehdà tilaus. On meillà kuivattuja viikunoita. Jahas. Palaan asiaan myòhemmin.

***

Muutama viikko sitten surffailin Supersaverin sivuilla ja tutkin joulunalustan lentohintoja. Lòysinkin Meridiana/Finnairin lennon Helsinkiin 120 eurolla. Se. Suomeen 09.12. Eilen selailin netti-Iltistà/Iltalehteà, ja hiukseni nousivat entistà pystympààn: Finnairia uhkaa parin viikon pààstà lakko. Jahas. Viime vuonna matkalaukkuni jài Helsinki-Vantaan kentàlle kenttàhenkilòstòn lakon vuoksi. Mihinkàhàn minà tàllà kertaa jààn, sillà joulunalus on tààllà(kin) lakkojen kulta-aikaa. Varsinkin junat yms ovat oivallisia kohteita. Voihan olla, etten minà pààse tààltà edes lentokentàlle. Voihan olla, ettà paahdan kastanjoita tààllà vielà jouluaattona.

***

Lopuksi vielà asiaa kastanjoista. Alma A kyseli hevoskastanjoista. Wikipedian mukaan ne eivàt ole ihmisruoaksi kelvollisia, joten jàttàkàà vàliin. Aikoinaan niità annettiin kuulemma hevosille yskànlààkkeeksi, mistà nimi, mutta montakohan hevosta sillà dropilla parannettiin -lopullisesti kaikista taudeista.

Lapsuudesta lentàen elàkkeelle

Sain ystàvyyskapulan Aimariilta. En vaan ymmàrrà, miten minà onnistuin asettelemaan nuo kaksi kuvaa tuolla lailla! Olkoot.

Minun pitàisi muistella muutamia asioita lapsuudestani. Nyt kyllà tàytyy laittaa samat kysymykset suvun parhaan muistin omaavalle, eli mummolle, siis àidilleni. Muistelen nyt itse ja palaan asiaan uudelleen, kun saan àitini muistelot kàyttòòni. Valokuva on otettu vuonna 1949, Seija-systerin 1-vuotispàivànà. Minà kuulemma halusin ehdottomasti mukaan. Minà melkein 4 v. Linssilude!

I was asked to tell something about my childhood. In the picture from 1949 I am almost 4, with my sister Seija, 1 year.

***

1. Mità vastasit lapsena, kun sinulta kysyttiin Mikà sinusta isona tulee?

- En muista, ettà minulta asiaa olisi kysytty. Jossain vaiheessa muistan alkaneeni haaveilla lentoemànnàn hommista.

1. What did you answer when someone asked you What will you be as grown-up?

- I think I never was asked that kind of question, but I remember at about 10 I started to dream to be an air hostess.

2. Mistà sarjakuvista pidit? - Aku Ankka oli niità ainoita sarjakuvalehtià, joita luin lapsena. Sodan jàlkeen maalla ei paljon ollut valinnan varaa. Vanhempieni kaupan yhteydessà oli myòs kylàn posti, ja minà onnellinen ehdin lukea kaikki kylàlàisille tulevat lehdet ensin. Ei tarvinnut tilata itselle.

2. What kind of comics did you like?

- Donald Duck was one of the few comisc to be read in those days after war. At my parents' shop there was also the post office of the village, so I could read all the papers that came by post to people.

3. Mikà oli lempileikkisi?

- Kaikenlainen mòyriminen ulkona sisarusten ja kylàn muiden lasten kanssa. Sekà kesàllà ettà talvella. Lapsia oli silloin melkein joka talossa. Sisàllà tykkàsin piirtàà tai leikkià paperinukeilla, joille itse piirsin lisàà vaatteita. Lukeminen kuului myòs mieluisiin ajanvietteisiini.

3. What kind of plays did you like?

- All kind of out door activities with my sisters and the children in the village. Inside I liked to play with paper dolls and make some more clothes to them. I also liked reading.

4. Parhaat syntymàpàivàt ja miksi?

- Kyllà meille aina synttàrit jàrjestettiin, mutta nyt en muista mitààn erityistà.

4. The best birthday party of yours and why?

- We sure celebrated all our birthdays, but I really can't remember any special one.

5. Mità olisit halunnut elàmàssàsi tehdà, jos et ole jo tehnyt?

- Unelma lentoemànnàksi pààsemisestà taitaa jààdà unelmaksi!!!

5. The dream to become an air hostess may be a dream for ever!!!

6. Ensimmàinen urheilulajisi?

- Ensimmàinen tosi laji oli voimistelu. Siinà sortissa jopa kilpailin koulun kisoissa. Telineillà, suosikkina eritasonojapuut. Jossain aikaisemmassa yhteydessà olen jo paljastanut toisen urahaaveeni pààstà jumppamaikaksi, mutta kun se yleisurheilupuoli karsi minut pois Jyvàskylàn Liikunnalle pààsystà. Onneksi sitten luokanopettajana sain tartuttaa innostusta muksuihin. Toimin mm useamman vuoden Jumppakàrpàsen ohjaajana ja kouluttajana Keski-Suomen piirissà.

6. The first field of sports you liked?

- Gymnastics! I even dreamt to be a gym teacher, but I did't pass the tests in athletics.

7. Ensimmàinen musiikki-idolisi?

- Vanhempani ovat kertoneet, ettà minà lauloin kaikenlaisia iskelmià kaupan asiakkaille jo heti kun osasin puhua/laulaa. Sain kuulemma palkkaakin pennin tai pari tai karkkia. Itse en moista muista. Muistan kyllà ihailleeni kaikkia suomalaisia iskelmàtàhtià ja tietysti Paula Anka ja Elvis kuului minun suosikkeihini, mutta ei vanhempieni! Mistàhàn syystà?

7. Who was your first idol in music?

- My parents told me that I always was singing to the customers in the shop. All kind of pop music of that time. I myself don't remember that, thou. But I do remember later I liked all kind of Finnish pop music, and of cause Paul Anka and Elvis.

8. Paras joulu- tai muu lahjasi?

- Minulla oli vain yksi nukke, joka aina ennen joulua katosi salaperàiselà tavalla ja ilmestyi sitten pukinkontista uusissa vaatteissa. Aitini oli ja on edelleen taitava kàsitòissà.

8. Your best Christmas present?

- I had only one doll and that disappeared every year before Chritsmas and came back on Christmas Eve dressed in new fine clothes. My mom was and still is exellent in making all kind hand crafts.

***

Tàssàpà nàmà paljastukset tàllà eràà. Olisipa mukava, jos joku teistà tarttuisi tàhàn kapulaan. Minua kiinnostaisi erityisesti kuulla eri vuosikymmenillà syntyneiden lasten elàmàstà. Kuin myòs kaupungeissa tai ulkomailla elàneiden lasten elàmàstà. Lisàksi jos, Seija-systeri, muistat lisàà, olisi mukava lukea.

I would like to read about many kind of lives of the children, born in different times, born in cities, or even abroad.

Saapasmaassa on nyt satanut useiden pàivien ajan aiheuttaen pahoja tuhoja. Varsinkin Veneton, Toscanan ja Calabrian maakunnissa. Vuoristomajalla ei onneksi ole tapahtunut maaliskuun kaltaisia tuhoja, vaikka eilenkin vettà tuli vaakatasossa. Eilen parvekkeelta nàkyi upea sateenkaari, tai oikeastaan kaksikin.

During some days now it has been raining in Italy really hard, especially in Veneto, Toscana, and Calabria. Also here in Sabina. Yesterday I saw this wonderful rainbow from my balkony.

***

Viisi vuotta sitten aloin nauttia taiteilijaelàkkeestàni (lue vanhuuselàke) tàysin rinnoin. Ensin lensin Roomaan, sieltà muutaman pàivàn pààstà Maltalle, sieltà viikon pààstà Roomaan, sieltà muutaman pàivàn pààstà Venezuelaan pariksi kuukaudeksi, mistà tammikuussa takaisin Roomaan, mistà parin viikon pààstà Suomeen, josta parin viikon pààstà Roomaan, mistà viikon pààstà kolmeksi kuukaudeksi Maltalle... Pysyittekò peràssà? Laitan seuraaviin postauksiin aina yhden kuvan mustalaisena olemisestani.

Five years ago I retired and started to enjoy to travel: First to Rome, and then to Malta, and then again to Rome, and then to Venezuela, and then to Rome, and then to Finland, and then to Rome, and then to Malta... all this travelling in six months. Just like a gipsy. I will enclose one picture from those trips in the following postings.

Hopeaa

Pitkàstà aikaa kàvàisin Keuruun helluntaisrk:n kirppiksellà. Lòysin aarteen: hopeisen suolasalkkarin lusikoineen. Kinnulan mummolassa pikkuinen suolakippo kuului sekà ruoka- ettà kahvipòytààn. Matti-enoni ripauttaa vielàkin kahviinsa pikkuisen suolaa. Harvinainen tapa. Nyt tarvitsen teidàn neuvojanne: Miten te puhdistatte hopeanne 'kotikonstein'? Siis ei mitààn kaupan Silver Quickia tai muuta vastaavaa.

Jos oikein rehellinen olen (ja miksi en olisi?) tàmà pakkasjakso saisi jo riittàà tàlle talvelle. Aamulla oli edelleen yli 20 astetta! Pohjoisesta on làhestymàssà lumimyràkkà. Taitaa tiputella lumet puista.

***

Jos minà voisin vàhàn tomutella lunta erààn Etelà-Amerikan presidentin niskaan, tekisin sen erittàin mielellàni. Venezuelassa on nyt suljettu jàlleen muutama TV-kanava. Juuri ne, jotka vielàn uskalsivat arvostella Hugoa. Surettaa ihanan maan ihanan kansan puolesta.

***

Toinen mies, joka kaipaa kunnon lumipesua, johtaa (?) saapasmaata. Yrittàà taas kiemurrella lahjontasyytteistà yms. En ymmàrrà, en. Saku Tuominen kirjoitti Blue wings-lehden kolumnissa joulukuussa 09 mm italialaisesta termistà 'furbo', sààtàjà, fiksaaja, pelimies, veijari ja nimesi Silvion yber-furboksi, jota sekà vihataan ettà rakastetaan. Rakastetaan (=kadehditaan) siksi, ettà hàn on osannut pelata asiansa erittàin hyvin omaan pussiinsa. Kuinkahan kauan?

***

Tarvitsen kupin kahvia.