Italia hukkuu

Italia hukkuu sateeseen... Venezia ja koko Veneton maakunta on hàtàà kàrsimàssà. Tiber-joen veden nousua vartioidaan taas yòtà pàivàà. Toscanan lànsiosassa pelàtààn uusia maan vyòrymià. Samoin Calabriassa. Sabinassakin on tànà syksynà ollut sateisia pàivià enemmàn kuin aurinkoisia, mutta koska ollaan aika korkealla, ei tààllà ole tulvia. Ja toivottavasti kevààn kaltaiset franat (maanvyòrymàt) eivàt toistu.

Italia hukkuu jàtteisiin, tai siis Napolin seutu. Eilen illalla televisiossa esiintyi mm Roberto Saviano, Camorran (Napolin mafian) julkituoja. Hàn kertoi mm, ettà jos kaikki Napolin alueen jàtteet kasattaisiin vuoreksi, se olisi yli 14 000 metrià korkea, siis paljon korkeampi kuin maailman korkein vuori, Mt Everest. Ihmiset ovat alkaneet kapinoida oikein tosissaan, sillà jàtteet ovat ilmi selvàsti valtava terveysuhka. Eilen Napolissa vieraillut EU:n terveysasiantuntija sanoi, ettei tilanne ole muuttunut kahdessa vuodessa mitenkààn, vaikka EU on syytàmàllà syytànyt rahaa tilanteen korjaamiseksi. Missà syy? Saviano kertoi vain yhden syyn: Camorra. Valoa ei asiaan này. Ei này valoa nàissà piazzan jouluvaloissakaan - vielà. Mutta tàssà asiassa valoa varmaan lòytyy aika piankin. Mutta Napolissa???

***

Hieman iloisempaa. Edellisessà postauksessa mainitsemani Puerto Colombian pàtkàbussi. Pàtkà sen takia, ettei noille teille pitempia mahtuisikaan. Bussin sisustan koristelu oli latinotyylinen: Neitsyt Maria- ja Sylvester -tarrat peittivàt kaikki vapaat palkit ja osan kattoakin. Etuikkunoissa oli somat salusiinit, joista roikkui kaikenlaisia maskotteja. Ne heilahtelivat mutkissa vauhdikkaasti, salsarytmien tahdissa. Ilmastointi hoidettu viimeisen pààlle: ovi oli auki koko matkan. Bussiin heittàjà roikkui oven tangossa ja hoiteli sen, ettà kuljettaja hoksasi jarrutella, jos talojen, porttien, palmujen tms juurella oli bussiin tulijoita, tai jos joku halusi pààstà pois bussista jonkun talon, portin, palmun tms kohdalla. Istuimme pikkusysterin kanssa rinnakkain ja puristimme edessà olevan penkin selustaa rystyset valkoisina. Saimme aivan hervottomia naurukohtauksia, mutta nauruhan pidentàà ikàà...

Minà en pààssyt sillà reissulla nauttimaan Karibian aalloista, mutta sitten jouluna...

Lopuksi muutamia kuvia Caracasin keskuspuistosta.

Usein istuin ns iguaanikahvilan pòydàn ààressà kirjoittamassa pàivàkirjaa. Ei ole kauneudella pilattu tàmà lisko, mutta ah niin sympaattinen.

***

My English speaking friends: I write only some sentences about those pictures in the end of this posting. I think it is clearer.

1. It has been raining in Italy really heavely. Mostly in Veneto. Also Il Tevere is in danger.

2. There are huge problems in Napoli because of all the trash. Nothing has changed in two years even if European Union has given lots of money. Camorra.

3. One of the buses in Puerto Colombia.

4. The Caribbean beach

5-7. Some pictures of the central park in Caracas.

If you want to know something more about these pictures, you can ask by commenting or by email.

Viidakossa - vaakatasossa In jungle

Pikkusysterillà ja miehellààn oli paussi tòistà, joten làhdimme 'rannalle'. Vuorten toiselle puolelle. Ensin noustiin ylòs, n 2000 metriin. Tropiikissa jopa ylhààllàkin oli palmuja. To the Caribbean beach over the tropical montains.

Puolivàlissà tòrmàttiin saksalaisten emigranttien kylààn. Syòtiin lounasta. Minun ei olisi pitànyt...

We passed a German emigrant village and had some lunch. I should NOT have done it...

Saavuttiin perille, pieneen Puerto Colombian kylààn, Karibian meren rannalle.

We arrived to a small Caribbean village, Puerto Colombia.

Majapaikkaamme ihan meren loiskeeseen.

To our hotel, right by the Caribbean Sea.

Sitten vain suomeksi, koska tarinan kààntàminen englanniksi venyttàisi tàmàn postauksen turhan pitkàksi. Minun ei olisi pitànyt syòdà lounasta tuolla saksalaisessa kylàssà, sillà heti ensimmàisenà iltana pyòrtyà pòksàhdin tuon hotellin pihassa, noihin kukkapuskiin. Jo hieman aikaisemmin olin kertonut vatsanvàànteistà ja viettànyt erinàisià tuokioita veskissà. Tuossa tuokiossa - kuulemani mukaan - hotellin isàntà oli hommannut paikalle pienen lavapakun. Pakun koppiin minà pikkusysterin kanssa. Miehensà hotellin isànnàn ja Elenan kanssa seisomapaikoille - pakun lavalle. Parin kilometrin matka lasarettiin, keskelle viidakkoa, sujui Kimimàiseen tyyliin, vaikkei minulla (ilmeisesti) hengenhàtàà ollutkaan. Paikallisilla oli tapana ottaa kyytiin kaikki halukkaat matkan varrelta, mutta nyt kuski oli huutanut vain jotain hàtàtapauksesta. Lasaretin sisàpihassa oli aikansa elànyt pòytà ja muutama hutera tuoli vastaanottotiskinà. Sitten sisàlle ensimmàiseen huoneeseen. Mitattiin verenpaine - normaalia parempi. Mitattiin veren sokeri - hieman tavallista korkeampi, joten seuraavaan huoneeseen. Sairaalasaliin. Olin ainoa potilas. Suolanestetiputukseen. Koskaan ennen elàmàssàni en ollut ollut niin hyvàssà hoivassa: kaksi lààkàripoikaa (ah mità silmànruokaa imported from Kuba), kolme paikallista hoitajatarta, pikkusysteri (sairaanhoitaja hànkin alkuperàiseltà ammatiltaan), miehensà (pappi), hotellin isàntà ja Elena. Olishan siinà maata pòtkòttònyt pitempàànkin, mutta ei kun ulos. Kàteen lààkkeità ja resepti. Lavapaku oli palannut jo rannalle, joten istahdimme lasaretin ulkorappusille odottelemaan pàtkàbussia. Siità siiten seuraavassa postauksessa.

Perillà majapaikassa minua odotti jo ensiapulààkkeet, joten ei muuta kuin tasanteen riippukeinuun lepàilemààn. Mikàs siinà oli pòtkòtellà ja kuunnella Karibian aaltoja.

Muutama pàivà Karibian rannalla ja meikàlàinen pòtkòttàà riippukeinussa ja litkii kaikenlaisia vatsanesteità. Ruoka ei nàet kiinnostanut yhtààn! No, pààtin ottaa asian moninkerroin takaisin - jouluna.

I spent some days in a hammock because I was sick. Even visited a small hospital in the jungle. But I came back to this paradise - for Christmas.

Pikkusysteri laittoi emailinà kuvia edellisessà postauksessa olleesta koulunpihasta seuraavana kevàànà, kun pihalle oli hankittu keuruulaisilla rahoilla liukumàki ja koristeline. Hienoa!

***

Eilen vietettiin Liisanpàivàà. Sain ihanan orkidean. Kiitos, Elena.

Illalla vietettiin pàivàà oikein kansainvàlisissà merkeissà: paikalla oli vuoristokylàn muuttolintuja - unkarilainen, sveitsin-ranskalainen, englantilainen pariskunta ja me suomalaiset. Sain mm 5 l òljyà (ks muutama postaus sitten) ja oman puutarhan tuotteita (mandariineja, appelsiineja ja pàhkinòità)! Marimekon liina Puutarhurin parhaat (Maija Louekari 2009)sopi mainiosti pòytàà peittàmààn. Merci, Yvonne! Than you Yvonne and Jeremy. Kòsònòm, Eva. Kiitos ja halaus, Elena.