Kylmàà ja làmmintà

Lumi on vallannut Lànsi-Euroopan. Myòs vuoristomajalla on kuulemma satanut lunta. Nàmà kuvat olen ottanut 28.12.2008, joten varmaan samalta nàyttàà.

So, Patty and John, here are some pictures of snowy Poggio Catino. These are from the 28th, Dec, 2008, but I think it looks now quite same.

The following pictures are from my holiday by the Caribbean Sea (Venezuela), Christmas 2005.

Viisi vuotta sitten olin hyvin kaukana lumesta. Matkalla takaisin Caracasista Karibian rannalle. Pikkusiskoni miehensà kanssa olivat koko joulun ajan tòissà, joten minà làhdin lomille, ihan yksin. Noiden vuorten yli.

Ensin Caracasista pikabussilla kohti Maracayta. Pimeàssà bussissa, sillà ikkunat oli tiiviisti verhojen peitossa. Ettei maantierosvot nàkisi, kuinka pulleita turisteja tms bussissa olisi. (Silti busseja ryòstettiin aina silloin tàllòin!) Kyllà minà kurkin verhon raosta maisemia, vaikka se kiellettyà olikin. Matka kesti pari tuntia, ja ulos pààstessàsi olin ihan syvàjààdytetty, sillà bussissa oli todella tehokas ilmastointi.

Maracayn bussiasemalla alkoi sitten 'oikean' jatkokulkupelin etsiminen. Onneksi rannalle oli menossa toinenkin turisti, Kanadan ranskalainen MIES, siis jonkin sortin turva yksinmatkustavalle naisturistille. Matkaan kuvan bussilla. Matka ylòs vuoren yli sujui ihan mallikkaasti mutkitellen, mutta sitten laskeutuminen rannikolle toikin pulmia: yksi mutka oli turhan kurvikas bussille. Kuljettaja komensi matkustajat ulos - varmuuden vuoksi - ja alkoi veksalata bussia eteen ja taakse, eteen ja taakse. Homma tuntui jatkuvan ja meidàn matkamme tyssààntyvàn siihen mutkaan.

Yhtàkkià matkakumppani hoksasi, ettà yksi peràssà jonottavista pikkuautoista oli hànen tuttavansa. Hàn meni kysymààn, josko voisimme saada kyydin rannalle. Matkalaukut pois bussista ja niin me saatiin jatkokyyti. Muista matkustajista en tiedà. Ovatkohan siellà vielàkin!!!

Olin varannut majapaikan samasta hotellista, jonka kukkapuskiin silloin edellisellà reissulla kupsahdin. Nyt oli vatsa tàysin kunnossa, ja ajattelin ottaa kaiken irti uimisesta ja rentoutumisesta. Minua palveltiin ensi luokkaisesti ja kyseltiin jatkuvasti, onko kaikki kunnossa.

Tàssà olisi nyt teille yksi pikkuinen tehtàvà. Hotellin vieressà ikuistin tàmmòistà. Kertokaapa, mità kuvassa tapahtuu. Kaikkien vastanneiden kesken arvon ihan pikkuisen joulumuiston, jonka vàkersin tàtà postausta tehdessà, sillà kuvien lataaminen kesti ja kesti. Taitaa olla useampi joulumuori blogilinjoilla! Arvausaikaa tiistai-iltaan asti.

Pàivàt lojuin rannalla ja seurailin mm tàtà kalastajaa. Hàn sai aina mukavia saaliita tuolla heittotyylillà. Minà kalastelin simpukoita...

... ja illat lòtkòttelin majapaikan riippukeinussa. Nyt on vàlissà viisi vuotta, tuhansia kilometrejà ja useita kymmenià asteita!!!