Kummilapsia

Caracasissa on joidenkin tietojen mukaan yli 3 milj. asukasta, joidenkin yli 5 miljoonaa. Varmaan vaikea tietàà koko totuutta, sillà kuvan tapaisia hòkkelikylià (barrios) on itse kaupungin keskustaa (joka sekin on 20-30 km pitkà) ympàròivillà kukkuloilla. Ja uusia syntyy koko ajan, eikà asukaitten laskenta varmaan ole helppoa. Barrios in Caracas. Nobody knows how many people are living there.

Tuskin edes itse Mr Chavez tietàà oikeastaan muusta kuin omasta itsestààn. Jos siitàkààn. Ihana maa, jolla on hyvin tyrpeellinen presidentti. Minun mielestàni. Enkà taida olla ainoa. Kuvitella, ettà maassa, jonka òljyrikkaudet ovat suunnattomat, yli 90 % elàà kòyhyysrajan alapuolella. Kuka siis kààrii rahat taskuunsa? (Samaa voisi kysyà tàllà hetkellà saapasmaassa. Tosin kòyhyysrajan alapuolella olevia on huomattavasti vàhemmàn, mutta luku suurenee koko ajan. Kunpa Mr B 'menisi kotiin', niin kuin hànelle on suoraan jo ehdotettu. Hàn vain kysyy naureskellen: Mihin kotiin? Minulla niità on 24 kappaletta!) President Chavez. Hmmmm. I don't dare to say publicly what I think about him! But I just wonder, why in the country, which is one of the richest oil country in the whole world, more than 90 % of the people live in the poverty.

Pikkusiskoni tyò Venezuelassa oli noiden vàhempiosaisten parissa. Hàn oli Suomen làhetysseuran làhettàmànà kummilapsityòn organisoijana. Tyò vie hànet ympàri pohjoista Venezuelaa.

My little sister worked for four years in Venezuela sent by the Finnish Church with these poor children.

Lissuhan se siellà banaanin lehden alla kuuntelee, kun pikkusisko hoitelee kummiasioita yhden paikallisen yhteyshenkilòn ja hànen tyttàrensa kanssa.

I was happy to join her in some of her trips to these people.

Kun siirryin elàlleekke, pyysin tyòkavereitani lahjoittamaan làksiàsilahjan rahana kummikoululle Venezuelaan ja minulla oli iso ilo pààstà katsomaan, mihin lahjarahani pààtyivàt. Tuo ovi tuolla kapean solan peràllà johtaa...

When I was retired I asked that 'the gift money' given by my collegues to me, would be given to some school in Venezuela. And here we are visiting that school.

... pikkuisten kouluun. Nàille lapsille rahoilla oli (myòhemmin) hankittu leikkitelineità pihan puolelle. Luokassa oli neljà pòytàà. Jokaisen ympàrillà 4-6 lasta, 3-vuotiasta 6-vuotiaisiin, kukin ikàkausi oman pòytànsà ympàrillà. Kaksi opettajaa. Tuokio oli varmaan jàrjestetty meità varten. Minua vàlillà ihan itketti, niin kuin yhtà 3-vuotiasta, joka ei ymmàrtànyt mitààn, mità hànen piti vihkoon tehdà. Olimme paikalla pari tuntia, ja lapset istuivat koko ajan pòytien ympàrillà. Jotkut pyllyt pyòrivàt loppuajasta jo melko levottomasti. Oli aika vàlipalalle...

Inside there were 4 tables and 4-6 children were sitting around them. From 3 years old to 6 years, every age at their own table. Doing some paper work. Almost 2 hours. Then some snack...

... ja leikkituokiolle. Huh, vihdoinkin. Mutta ei ulos. Eihàn siellà ollut juuri tilaa eikà mitààn, millà leikkià. Olisipa mukava nàhdà piha nyt.

... and finally some play - inside - because outside there was nothing to play with. So, with the money from my collegues this small school got later some things for out door activites.

Minà rentouduin joka pàivà (jos mahdollista) Caracasin keskuspuistossa. Everyday (if possible) I went to walk in the central park in Caracas.

Seurasin mm tàmàn elàmànnautiskelija, laiskiaisen puuhia. Pàivàn aikana se liikkui vain muutaman sentin valitsemassaan ruokailupuussa.

... to see the plants and animals there. This fellow were really lazy, really l-a-z-y.

***

Vàhàn tàtàkin pàivàà. Suunnittelin paistaa taatelikakun jouluksi. Tiesin entuudestaan, ettà tàstà kylàstà on turha taateleita mennà kyselemààn, joten bussailin Casperiaan, vàhàn kansainvàlisempààn kylààn. Kuivattuja taateileita? Ei meillà vielà niità ole. Milloinkas tulee? Tàytyy tehdà tilaus. On meillà kuivattuja viikunoita. Jahas. Palaan asiaan myòhemmin.

***

Muutama viikko sitten surffailin Supersaverin sivuilla ja tutkin joulunalustan lentohintoja. Lòysinkin Meridiana/Finnairin lennon Helsinkiin 120 eurolla. Se. Suomeen 09.12. Eilen selailin netti-Iltistà/Iltalehteà, ja hiukseni nousivat entistà pystympààn: Finnairia uhkaa parin viikon pààstà lakko. Jahas. Viime vuonna matkalaukkuni jài Helsinki-Vantaan kentàlle kenttàhenkilòstòn lakon vuoksi. Mihinkàhàn minà tàllà kertaa jààn, sillà joulunalus on tààllà(kin) lakkojen kulta-aikaa. Varsinkin junat yms ovat oivallisia kohteita. Voihan olla, etten minà pààse tààltà edes lentokentàlle. Voihan olla, ettà paahdan kastanjoita tààllà vielà jouluaattona.

***

Lopuksi vielà asiaa kastanjoista. Alma A kyseli hevoskastanjoista. Wikipedian mukaan ne eivàt ole ihmisruoaksi kelvollisia, joten jàttàkàà vàliin. Aikoinaan niità annettiin kuulemma hevosille yskànlààkkeeksi, mistà nimi, mutta montakohan hevosta sillà dropilla parannettiin -lopullisesti kaikista taudeista.