Paluu arkeen Keuruulla

 

Aamu alkaa puuron jälkeen joko pulahtamalla avantoon ...

... tai tassuttelemalla Keuruun monipuoliseen uimahalliin. Tänään oli uimahallin vuoro. Ensin kuntosali sitten vesijuoksu, ja aina välissä sauna ja suihku. 

Tänään palkitsin itseäni käymällä syömässä ulkona, Onnitonnissa, joka tarjoaa kotoisan makuista ruokaa. Ilmankos se on työtä tekevien miesten suosiossa 

Iltapäivään on nyt pujahtanut espanjalainen sarja La Promesa, kielen oppimista ja jännitystä kauniissa ympäristössä. Jäänyt koukkuun.

Muuten telkun katselu on supistunut lähinnä urheilun seuraamiseen. Ei, ei formuloihin, ei jalkapalloon, ei jääkiekkoon, vaan taitoluistelun ja hiihtoon. Varsinkin pariluistelu ja miesten sooloilu nosti ihokarvatkin pystyyn. Että ne osaa!

Puhelimen temppuilusta viisastuneena otin taas vuonna 2010 Budapestissä saamani

synttärilahjan käyttöön ja kirjoittanut siihen uudet, tärkeät yhteystiedot, varmuuden vuoksi.

Niskajumppaa teille tuon alemman kuvan ruisjauhoista kanssa. Kauppareissulla tapasin oman kylän luomuviljelijöitä Riitamäen tilalta esittelemässä omia tuotteitaan. Maistiaisleipäpala maistui, joten ostin kilon jauhoja mukaan. Voisi vaikka leipoa leipää ja karjalanpiirakoita.

Sää on ollut tavallinen kevätsää, nollan molemmin puolin, lumi- ja räntäsateita, aurinkoa silloin tällöin, mutta valoa jo riittää. Toissa yönä vahtasin revontulia, mutta pilvet pilasivat luonnon upean ilmiön.

Joulun ovella

Tohtorilaan on nyt löytynyt itse avanto. On se vaan kumma, kuinka iho on moiseen pulahtamiseen jo tottunut. Muistan etäisesti ensimmäisen kerran joskus kymmeniä vuosia sitten, kun tuntui, että sydän pomppasi kurkkuun. Huumeeseen  verrattavaa touhu on, mutta sillai terveelliseen huumeeseen.

Maailman suurin joulukuusi rakenneltiin taas saapasmaan Gubbioon, isä Matteon entisiin maisemiin, Ingino-vuoren rinteille. Sadat valolähteet sytytetään joulun aikaan iltaisin ja sammutetaan aamuisin. 

Isä Matteo seikkailee Suomen telkkarissa 4-kauden uusintoina Gubbion maisemissa, mutta uusimmat jaksothan on kuvattu Spoletossa. Kun vuosia sitten vierailin Gubbiossa, sain kuulla, kuinka kuvaukset siirrettiin sieltä pois johtuen jostain erimielisyydestä. Kenen kesken, siitä en saanut selvää.

Myös toinen saapasmaalainen mieheni ilahduttaa taas telkkarissa, Salvo Montalbano. Nykyiset jaksot on kuvattu 2016-2018, siis minun Punta Seccassa vierailuni jälkeen. Tuo iso rakennus oli jo silloin työn alla muuttumassa johonkin hyötykäyttöön. Sarjan alkukuvissa rakennuksessa näkyvät vielä alkuperäiset parvekkeet, jotka nykyisin on korvattu tuommoisilla pikkuisilla ulokkeilla. Olen myös miettinyt. kuinka monet Salvon uintikohtauksista toistuvat melkein kaikissa jaksoissa samoina, siis leikattuina ja liimattuina.

Lunta - vettä - lunta - vettä... Lapissa Utsjoella pakkasta yli -30, täällä mittari sahaa nollan molemmin puolin. Pitkä maa on Suomi.

Kevät alkaa Matin päivästä

Yläilmojen haltia(tar) ei kyllä nyt osaa päättää, sataako vai ei. Ja mitä sataa: luntako - räntääkö - vettäkö? Toissa aamuna maisema ikkunasta näytti kauniilta, mutta lämpöasteet sulattivat lumet ennen puolta päivää. Telkun mukaan tämä helmikuu on ollut harvinaisen leuto. Vanhan kansan mukaan tänään, Matin päivänä alkaa kevät! Minusta kevättä on ollut jo muutama viikko!

Lettu? Ei. Blini? Ei. Tuttava intoutui kehumaan uusinta makulöytöään: 1 banaan ja 2 kananmunaa soseutetaan ja paistetaan. Ei suolaa, ei sokeria, ei jauhoja. Jännä maku, mutta kyllä minä tykkään perinteisistä letuista enemmän. Makuasia.

Tässä minun herkkuani (yksi monista): maksaa venetsialaisittain, plus haudutettua sipulia ja puolukkaa. Nam! Viime torstaina seisoin p-i-t-k-ä-s-s-ä jonossa Saparomäen liha-autolla tuolla Keuruun torilla. Mukaan lähti potkaa ja savusorkkaa hernekeittoon, sian siivua liuttulaatikkoon ja jauhelihaa murekkeeseen. Pari päivää touhusin keittiössä ja nyt on pakkasessa valmista herkkuruokaa pitkälle kevääseen.

Avanto kutsuu. Halpaa nivelhoitoa. Ja mikä piristysruiske koko daamille.

Ps. Olen huomannut, että minulla on monta lukijaa Irlannista. Olisipa mukava tietää, ovatko he suomalaisia! I have noticed that I have quite many readers from Ireland. I'd like to know more of you.

Ps. ps. Minä olen ihan hurahtanut telkun sarjaan Doc Martin. Mitens te muut?

Joulun alusviikkoa

Tämmöistä oli vielä pari päivää sitten ...

... ja tämmöistä on tänään! Ja vettä ripottelee...

Sää ei kuitenkaan ole estänyt joka päiväistä terveyspulahdusta avantoon. Ostin jopa hanskat ja kengät. Ei enää palele sormia, eikä vanhat villasukat tartu pakkasella jääkokkareihin. Polvet kiittävät luonnon kortisonihoidosta. Monta päivää on kulunut jo ilman kipuja.

Lissun kokeilukeittiössä kokeilin mini-porchettaa, saapasmaalaisten - varsinkin Lazion seudun - kinkkuherkkua, jota saa ympäri vuoden, varsinkin markkinakojuista.

Ostin Saparomäen liha-autolta sian sivua ja palan talouskyljystä. Ensin ripottelin läskille porchettan mausteet: rosmariinia, valkosipulia, peperoncinoa ja suolaa. Ja koska tykkään kovasti timjamista, lisäsin sitäkin, plus salviaa poistamaan lihan rasvan makua. Sitten laitoin päälle talouskyljyksen ja rullasin koko homman tiukaksi rullaksi ja sidoin pötkylän  langalla. Paistoin uunissa kinkun tapaan, jäähdytin ja voi että, oli namskista. Ja ihan samanmakuista kuin saapasmaassa saamani oikea porchetta. Mutta koska en halunnut ihan kolesterolipommia popsia, poistin enimmän läskin pois. Voisin seuraavaksi kokeilla talouskyljyksen tilalla vaikka poroa tai hirveä.

Ostin kaupasta punaisen amarylliksen, mutta kotimatkalla kukkavana oli katkennut. Onneksi mukulasta on nousemassa toinen tilalle. Laitan teille tämän viime jouluisen kaunottaren toivottamaan rauhaa näille lopuille päiville ennen joulua.

Kylmää lääkettä ja kauneutta

Avanto on nyt kutsunut muutamana päivänä. Polveni kaipasivat kovasti kylmäkäsittelyä. Ovat hieman vihoitelleet. Katsotaan, josko avanto ja pienoinen (?) painonpudotus auttaisivat. Lääkäriin menen vasta viho viimeisenä konstina.

Pari päivää sitten luonto tarjosi graafista taidettaan. Nyt tihkuttaa vettä, ja huomiseksi ennustetaan (taas) myrskyä. Seija-systerikö se aikoo hermostua?

Keuruun vanha kirkko ja sen edustalla oleva kaksilatvainen (?) joulukuusi toivottakoon teille rauhallisia joulunaluspäiviä.

Kuivaharjoittelua

Aurinko paistoi niin kauniisti, ettà ajattelin heittàà talviturkin avantoon - vihdoinkin tàlle talvelle. Onnellisena tallustelin uimakopille, mutta oven avain ei ollutkaan avainrenksussa. Tàytyi tyytyà mielikuvakastautumiseen...

... ja ihailemaan vastarannan maisemia. Uusi kirkko ja vanha pappila.

Uimalan rantaan on noussut aivan upea omakotitalo. Voi tietysti kysyà, miten luvat moiseen pytinkiin ovat jàrjestyneet. Toisaalta, jotta kuntaan olisi saatu kaksi vakituista lààkàrià, lupien jàrjestyminen on hyvàksyttàvàà toimintaa.

Tehàn muistatte minun intoni Venetsiaan ja Donna Leonin Brunetti -kirjoihin. Olin jo ties kuinka monennen kerran aloittanut kirjojen lukemisen tarkoituksena tutkia tààllà lukemiskerralla niiden ruoka-antia. Viitisen kirjaa ehdin kàydà làpi ja merkità hiirenkorvilla ne sivut, joissa herkuteltiin. Sitten Leonin nettisivuilla surffaillessani huomasin, ettà minàhàn olen tehnyt ihan turhaa tyòtà: Leonin kirjojen pohjalta tehty keittokirja on jo tehty. Pianoro - Leon: Brunetti's Cookbook tuli postissa Adlibris Finlandin vàlittàmànà. Nyt Brunetti -kirjojen ruokaherkut voi vaikka itse valmistaa ja nauttia niità lukemalla samalla ao kirjaa.

(Tilasin myòs Toni Sepadan kirjan Brunetti's Venice. Walks through the Novels, mutta se on tilapàisesti loppu. Odotan kovasti uutta painosta.)

Edellisessà postauksessani oli Tessa Kiroksen Venetsia -kirjasta ottamani ohje Fegata alla Venezianaan, kahdelle hengelle. Tàssà Anun kaipaamat ainesosat tarkemmin. Valmistuksessa neuvotaan sekoittamaan sipulipaistosta usein ja hartaasti. Valkoviinin tilalle aion kàyttàà proseccoa, sillà siità tulee niin brunettimainen tunnelma. Tuossa Brunettin keittokirjassa on myòs samainen maksaohje, mutta viinin tilalle on kirjoitettu vettà. Vettà!!! Se yllàtti minut tyystin. Mausteista olivat vain suola ja pippuri. Tykkààn enemmàn tuosta Kiroksen versiosta. Kunpa Roinilan auto pian kurvaisi Keuruulle.

Luomusipulien ostoreissulla Maalaisvakassa silmàni iskostuivat tàhàn huovutettuun kukkaan. Se halusi mukaan. Ja kaunis se onkin.

***

Vuoristomajan maisemissa mimosat kukkivat, mutta muuten sàà on viileàà. No, ehtiihàn sàà tàssà vielà làmmità...

Kylmää ja lämmintä - cold and warm

Avantouinti pelasti kymmenisen vuotta sitten minut kortisonikierteeltä tai olkapääleikkaukselta. Kiitos ystävälle, joka minut avantoon houkutteli. Swimming in an icy lake saved me ten years ago from pain drugs or the shoulder operation. Thank you my friend. You took me to this cold bath first time.

Toisen maani lämpöiset lähteet tuovat koko kroppaan taivaallisen olotilan ja vedessä voi viipyä hieman kauhemmin kuin talvisessa avannossa. Jo muinaiset roomalaiset viihtyivät näissä maisemissa.

The warm baths in my other country make me feel like in heaven and I can stay there hours and hours, not some seconds like in an icy winter lake in Finland. No wonder that the ancient Romans enjoyed the same baths.

Avantoon tai lämpimille lähteille mukaan tämä kirppiksiltä löytämistäni vanhoista pellavapyyhkeistä tällä viikolla tuunaamani kylpytakki.

To the cold or warm baths I will take this bath rope, which I made this week from old linen cloths found in flee markets.