Joulun ovella

Tohtorilaan on nyt löytynyt itse avanto. On se vaan kumma, kuinka iho on moiseen pulahtamiseen jo tottunut. Muistan etäisesti ensimmäisen kerran joskus kymmeniä vuosia sitten, kun tuntui, että sydän pomppasi kurkkuun. Huumeeseen  verrattavaa touhu on, mutta sillai terveelliseen huumeeseen.

Maailman suurin joulukuusi rakenneltiin taas saapasmaan Gubbioon, isä Matteon entisiin maisemiin, Ingino-vuoren rinteille. Sadat valolähteet sytytetään joulun aikaan iltaisin ja sammutetaan aamuisin. 

Isä Matteo seikkailee Suomen telkkarissa 4-kauden uusintoina Gubbion maisemissa, mutta uusimmat jaksothan on kuvattu Spoletossa. Kun vuosia sitten vierailin Gubbiossa, sain kuulla, kuinka kuvaukset siirrettiin sieltä pois johtuen jostain erimielisyydestä. Kenen kesken, siitä en saanut selvää.

Myös toinen saapasmaalainen mieheni ilahduttaa taas telkkarissa, Salvo Montalbano. Nykyiset jaksot on kuvattu 2016-2018, siis minun Punta Seccassa vierailuni jälkeen. Tuo iso rakennus oli jo silloin työn alla muuttumassa johonkin hyötykäyttöön. Sarjan alkukuvissa rakennuksessa näkyvät vielä alkuperäiset parvekkeet, jotka nykyisin on korvattu tuommoisilla pikkuisilla ulokkeilla. Olen myös miettinyt. kuinka monet Salvon uintikohtauksista toistuvat melkein kaikissa jaksoissa samoina, siis leikattuina ja liimattuina.

Lunta - vettä - lunta - vettä... Lapissa Utsjoella pakkasta yli -30, täällä mittari sahaa nollan molemmin puolin. Pitkä maa on Suomi.

Päiväkirja

Hamsterin kohde on nyt muuttunut tavarasta luonnon antimiin? Kyllä! Kellari on nyt lähes tyhjä kamasta, mutta kahden kämpän pakastimiin vielä mahtuu, vaikkapa puolukoita. Vakituinen saalisalueeni oli putsattu tyystin, eli oli löydettävä uusi paikka. Mutta kun vaatimukseni on ollut hirvivapaa seutu, oli vain testattava yksi vanha paikka. Ja kyllä kannatti! Melkein samoin jaloin poimin neljä litraa puolikoita, eikä hirveitä otuksia tarvinnut listiä. Mukavaa oli huomata, että puolukka aikoi tuottaa toisenkin sadon, mutta taitaa olla myöhäistä.

Viime postauksessa kerroin, että olen pitänyt marja- ja sienipäiväkirjaa.Siihen olen merkinnyt päivämäärän ja saamani saaliit. Esim. 06.09. viime vuonna sain 6 kpl (herkku)tatteja ja sisennyksessä on tämän vuoden puolukat ja kantarellit samalta päivältä. Viime vuonna tähän aikaan tattiaika oli vielä ihan vauhdissaan, mutta tänä vuonna ei muutamaan viikkoon ole löytynyt enää tatin tattia. Puolukoita  viime vuonna sain yhteensä vain vajaan litran, nyt jo noin 20 litraa. Eivät ole vuodet veljeksiä. 

Seuraavana silmissä kiiltelee karpalomättäät. Lakka-aikaan löysin uuden suon lämpäreen valkoisenaan raakoja karpaloita. Olisivatkohan ne jo kypsiä?

Arkisin on taas italian opiskelua. Isä Matteo ratkoo juttuja Spoleton maisemissa, ihan lähellä saapamaan kotia. Milloinkahan saa taas pakkailla laukkuja ja lennellä pakoon syksyn kaamosta? Toivossa on hyvä elää.