Joulun alusviikkoa

Tämmöistä oli vielä pari päivää sitten ...

... ja tämmöistä on tänään! Ja vettä ripottelee...

Sää ei kuitenkaan ole estänyt joka päiväistä terveyspulahdusta avantoon. Ostin jopa hanskat ja kengät. Ei enää palele sormia, eikä vanhat villasukat tartu pakkasella jääkokkareihin. Polvet kiittävät luonnon kortisonihoidosta. Monta päivää on kulunut jo ilman kipuja.

Lissun kokeilukeittiössä kokeilin mini-porchettaa, saapasmaalaisten - varsinkin Lazion seudun - kinkkuherkkua, jota saa ympäri vuoden, varsinkin markkinakojuista.

Ostin Saparomäen liha-autolta sian sivua ja palan talouskyljystä. Ensin ripottelin läskille porchettan mausteet: rosmariinia, valkosipulia, peperoncinoa ja suolaa. Ja koska tykkään kovasti timjamista, lisäsin sitäkin, plus salviaa poistamaan lihan rasvan makua. Sitten laitoin päälle talouskyljyksen ja rullasin koko homman tiukaksi rullaksi ja sidoin pötkylän  langalla. Paistoin uunissa kinkun tapaan, jäähdytin ja voi että, oli namskista. Ja ihan samanmakuista kuin saapasmaassa saamani oikea porchetta. Mutta koska en halunnut ihan kolesterolipommia popsia, poistin enimmän läskin pois. Voisin seuraavaksi kokeilla talouskyljyksen tilalla vaikka poroa tai hirveä.

Ostin kaupasta punaisen amarylliksen, mutta kotimatkalla kukkavana oli katkennut. Onneksi mukulasta on nousemassa toinen tilalle. Laitan teille tämän viime jouluisen kaunottaren toivottamaan rauhaa näille lopuille päiville ennen joulua.

Jouluinen arvonta

Eikòs olekin upea tàmà minun jouluinen kaunistus! Ostin sen pari viikkoa ennen joulua ja arvelin sen avaavan kukkansa jouluksi. Aattoiltana avautui ensimmàinen neljàstà nupusta ja joulupàivànà toinen. Kolmas ja neljàs nupuista ovat raollaan... Tàmà on vasta ensimmàinen kukkavarsi. Toinen odottaa ... Loppiaiseksi?

Nyt sitten siihen teidàn arvailuunne: Missà Lissu vietti joulun 2005? Mità Lissu osti Lissulle lahjaksi jouluna 2009: telkkarin, puhelimen vai ilmankostuttimen?

Joulu 2005. Hmmm... Làmmintà, oikeastaan kuumaa. Hiekkarantaa ja turkoosin vàristà vettà. Mangoja 'omasta' puusta. Jouluseimi viidakossa. Lisàà ensi jouluna!!!

Entàs se Lissun lahja? Olin suunnitellut telkkarin ostoa ihan vakavissani, mutta kun kotiuduin Keuruulle itsenàisyyspàivàn alla, postin joukossa oli TAAS kirje iilimatoystàvàltà, viestintàvirastolta. SE kysyi taas kaksi kysymystà: Onko teillà televisio? (EI, sanoin ààneen!) Onko teillà televisiolupa? (EI tietenkààn, sanoin jo kovempaa!!) Sitten taas pitkà litania siità, mità seuraa, jos telkkutarkastaja tulee ja lòytàà meiltà vastaanottimen. Liitteenà oli vielà televisiomaksulappu.

Kun vuosia sitten telkkarini meni rikki ja kun pààtin olla hankkimatta heti uutta, sanoin lupani irti. Tietysti. Mutta siitàkòs tuo iilimatoystàvà riehaantui: làhetteli kirjeità, soitti puhelimella ja toissa syksynà làhetti jopa tarkastajan, joka ei televisiota minulta lòytànyt!

Minusta viestintàviraston menettely hipoo jo kiusaamista. Eikò iilimato voi ymmàrtàà, ettà kaikilla ei ole televisiota, siis ei myòskààn lupaa. Kirjettà lukiessani pààtin, ettei minulle televisiota vielàkààn tule olemaan!!! Voisi muuten tulla taas se hyvàn nàkòinen lupatarkastaja. Voitaisiin keittàà kahvit ja etsià kadonnutta televisiota yhdessà!

Sen ilmankostutinhomman vaihdoin vesiastoihin. Suihkutella ei voi, kun on tuo laminaattilattia, joka ei kosteutta kestà. Siis EI ilmakostutinta.

Entàs se puhelin? Viisas pukki oli lukenut blogiani, ja yhtenà pàivànà kàteeni ilmestyi ...

... tàmmòinen joulukassi. Oli kuulemma Korvatunturilla pukin entinen puhelin ihan kàyttàmàttà. Kàvisikò tàmà Lissun tarpeisiin? Voi pukki-kulta! Totta kai. Kiitos, KIITOS.

Siis Lissu ei ostanut Lissulle mitààn noista kolmesta, vaan ...

... meni kirjakauppaan. (Vuoristomajalla pààsin tàmàn kirjan italian kielisen version puoleen vàliin ja nyt voin lukea kirjan loppuun.)

Lisàksi Lissu lupasi Lissulle ostosmatkan Jyvàskylààn: Marimekkoa ja lankoja. Niità ei koskaan ole liikaa... Eihàn, Elena?

Sitten arpomaan. Joulun aikaan virkkailin tàmmòisià jouluisia avainperià, ja ne odottelevat nyt vain osoitteita. Merruli, Mintsu ja Satu (rannalla), laittakaapa etanaosoitteenne spostiini. Sitten voin roikkua mukananne aina, kun haluatte. Onnea, onnea vaan!

Voihan pahkura! Tàssà oli kuva niità avaimenperistà, mutta se haihtui bittitaivaalle. No, laitan kuvan seuraavaan postaukseen. Yaelianin làhettàmàn enkelin saattamana. Nyt en enàà koske mihinkààn nappulaan, ettei koko homma haihdu jonnekin ...