Taksi ja poliisi

Taksi on mäkisessä Puertonssa oiva ja edullinen kulkuväline, ja niitä on saatavissa lähes joka kadunkulmassa. Parilla kolmella eurolla pääsee jo hyvän matkaa. Kuljettajat ovat ystävällisiä, ja enkkuespanjalla selviää hyvin paikasta a paikkaan b.

Mutta...

Mitä tapahtuu, kun tämä turisti pudottaa keskellä päivää huomaamattaan ja ihan selvin päin puhelimensa taksiin?

Shokkiinhan sitä menee. Tekee just niin kuin ei pitäisi. Pyörii ympyrää sekä pään sisäisesti että ihan käytännössä. 

Tännehän sitä pitäisi mennä, ihan tuohon nurkan taakse. Mutta mitä tekee hän! Lähtee harhailemaan ihan toiselle puolen kaupunkia, kohti policia nacionalea, jonka ohitse on joskus kulkenut.

Sisällä yritetään puolin ja toisin espanjaenkulla ymmärtää, mikä hätänä. Sitten minulle yritetään selittää, että minun pitää soittaa taksikeskukseen. Soittaa millä? Puhelinhan minulla on taksiin jäänyt.

Lopulta naispuolinen poliisi ymmärtää asian ja haluaa itse soittaa taksikeskukseen. Antaa minulle numeron, mihin soittaa myöhemmin iltapäivällä. 

Lähdin asunnolle päin kiemurrellen Puerton katuja. Jalat jo ihan muusina, mutta takseja ei näkynyt mailla ei halmeilla.

Yhtäkkiä tajusin, mitä olisi alun alkaen tehdä: mennä tuttuun, ihan nurkan takana olevaan paikkaan pyytämään apua tutuilta ihmisiltä. Robin Hood -ravintolaan.

Siellä tuttava soitti minun puhelimeeni, ja ihme tapahtui. Minun puhelimeeni vastasi juuri se kuljettaja, jonka taksiin olin puhelimeni pudottanut. Hän lupasi tuoda sen minulle kädestä käteen. Niin onnellinen en aikoihin ollut ollut.

Onneksi kaikki tapahtui jo tutuiksi tulleessa paikassa ja päiväsaikaan.

Tänä iltana on tämän maan odotetuin ilta, kolmen kuninkaan kulkue lahjoineen. Minä sain oman lahjani jo eilen, oman puhelimeni. Kiitos taksin ja poliisin.

Gracias policia nacionale en Puerto y gracias Eduardo, taxi driver .

Loppuu ja alkaa

Tänään loppuu telkkarin tuijottaminen. Olympialaisten päättäjäiset kruunaavat 16 päivän penkkiurheilijan viihdyttämisen. Nautin avajaisista, joten aion nauttia myös lopettamisesta. En yhtään tajunnut loukkaantua avajaisten mistään kohdasta, vaan tuijotin silmät soikeana koko neljän tunnin ajan, mitä kaikkea ranskalaiset meille tarjoilivat, enkä kyllä aio nytkään etsiä mitään arvosteltavaa, vaan nauttia ja nauttia.

Nautin myös eri lajeista. Mahdottoman taitavia urheilijoita. Eniten ihmettelin voimistelijoita. Minun mielilajini. Tietysti seurasin suomalaisten yrittämistä. Ei ihan onnistunut, mitä heiltä odotettiin, mutta he yrittivät parhaansa. Se riittää minulle.

Nyt jää sitten enemmän aikaa tattipolulle. Ensimmäinen vauvatatti on jo bongattu, mutta vain yksi. Kantarelleja ja mustatorvisieniä olen kyllä saanut ihan mukavasti, mutta nyt haluan keskittyä tatteihin, herkkutatteihin.

Nyt jää myös enemmän aikaa seurata maailman menoa. Siinä riittääkin ihmettelemistä. Vain yksi esimerkki tähän postaukseen. Puhelin! Miten ihmeessä siitä on tullut koulun kuumin puheenaihe? Minun vankka mielipiteeni on se, että se ei kuulu oppitunneille eikä välitunneillekaan,  ainakaan peruskoulussa. Taskuun tai reppuun ja äänettömälle. 

Seurasin pikkuisen kolmasluokkalaisen itkuista läksyjen tekemistä. Ope oli antanut tehtäväksi etsiä netistä tietoja biologiseen tehtävään. Voi herran pieksut! Neuvoin vanhempia puuttumaan asiaan, ja selvisi, ettei ope ollut tajunnut, mitä kolmasluokkalaiselta voi odottaa ja mitä ei. Hymy palasi pikku hiljaa pikkuisen kasvoille, ja leikki kelpasi jälkeen.

PS Olympialaisten päättäjäiset jälkeisenä aamuna :

Olympia-aatteen mukaan Tärkeintä ei ole voitto vaan osanotto! Mutta tuntuu siltä, että liikuntapomon (Vapaavuori) ja muidenkin 'asiantuntijoiden' mukaan Tärkeintä ei ole osanotto vaan voitto!

Lakko, lakko, lakko

Kuva Los Llanos Aridanen erinomaisesta etniografisesta museosta. Siinä La Palman alkuasukas arkipuuhassaan.

Mitenkähän tämä benahoaralainen viestitti kavereilleen, mistä löytäisi parhaan kiviaineksen työkaluihin. 

Puhelimellako? Tuskinpa vain. Ei hänellä ollut tarvetta seurustella DNA:n kanssa siitä, miksi vajaan vuoden ikäinen puhelin meni lakkoon. 

Mitenkähän hän meni naapuriheimon luo vaihtamaan kuulumisia?

Autollako? Tuskinpa vain. Ei hänellä ollut huolia siitä, että talven 'hoidossa' ollut kaara meni lakkoon.

Mitenkähän hän neuvotteli heimon jäsenten kesken mahdolliset kiistakysymykset?

Painimallako? Ehkäpä. Tuskin he menivät lakkoon, jotta selviäisi, kuka seisoo vallan kaapin päällä. 

Puhelimella on sentään takuu voimassa ja autosta hoitopaikka lupasi huolehtia, mutta kuka hemmetti takoisi järkeä isojen poikien ja tyttöjen päähän, piilottaisi kaikki sakset ja leikkuulaudat. 

PS 3.4.24 jälkeen eilisen surullisen koulu ampumisen jälkeen: Voisiko isot tytöt ja pojat harkita omia päätöksiään niin, ettei lasten ja nuorten paha olo lisääntyisi. Sitä toivoivat äsken asiantuntijatkin. Oma mielipiteeni on lisäksi se, ettei poliisien lisääminen auta!

Kaikki hyvin, tutto bene, todo bien

 Olisihan se tylsää, jos kaikki sujuisi suit sait. Rättiväsyneenä kaaduin sänkyyn ja nukuin 18 tuntia, pari lyhyttä hetkeä välissä. 

Romppeiden purkamisen jätin suosiolla myöhemmäksi.

Keitin kalakeiton, ja maailma kirkastui kummasti. Mutta puhelin oli mennyt lakkoon. Ei avautunut millään. Toki hätänumeroon olisin voinut soittaa, mutta uskon heillä olevan tärkeämpääkin tehtävää, kun hälyttää DNA apuun.

Puhelinkauppaan lakkoilevan ja vanhan puhelimen kanssa. Sim-kortin muutto, ja uusin  takuureissulle. Pilvipalvelu ei kuitenkaan jaksanut siirtää kuvia, ja olin jo kauhuissani, että menetän kaikki ihanat lomakuvat. Turha pelko, kaikki tallella😀.

Tallella Guimarin pyramidialue.

Tallella mahtava kokemus avaruudesta.

Tallella Los Llanos Aridanen upea etnografinen museo.

Tallella kuva lempisaaren, La Palman, Tazacorten rannasta. 

Ei mitään hätää. Paljon kuvia tulossa postauksiin.

Jouluinen arvonta

Eikòs olekin upea tàmà minun jouluinen kaunistus! Ostin sen pari viikkoa ennen joulua ja arvelin sen avaavan kukkansa jouluksi. Aattoiltana avautui ensimmàinen neljàstà nupusta ja joulupàivànà toinen. Kolmas ja neljàs nupuista ovat raollaan... Tàmà on vasta ensimmàinen kukkavarsi. Toinen odottaa ... Loppiaiseksi?

Nyt sitten siihen teidàn arvailuunne: Missà Lissu vietti joulun 2005? Mità Lissu osti Lissulle lahjaksi jouluna 2009: telkkarin, puhelimen vai ilmankostuttimen?

Joulu 2005. Hmmm... Làmmintà, oikeastaan kuumaa. Hiekkarantaa ja turkoosin vàristà vettà. Mangoja 'omasta' puusta. Jouluseimi viidakossa. Lisàà ensi jouluna!!!

Entàs se Lissun lahja? Olin suunnitellut telkkarin ostoa ihan vakavissani, mutta kun kotiuduin Keuruulle itsenàisyyspàivàn alla, postin joukossa oli TAAS kirje iilimatoystàvàltà, viestintàvirastolta. SE kysyi taas kaksi kysymystà: Onko teillà televisio? (EI, sanoin ààneen!) Onko teillà televisiolupa? (EI tietenkààn, sanoin jo kovempaa!!) Sitten taas pitkà litania siità, mità seuraa, jos telkkutarkastaja tulee ja lòytàà meiltà vastaanottimen. Liitteenà oli vielà televisiomaksulappu.

Kun vuosia sitten telkkarini meni rikki ja kun pààtin olla hankkimatta heti uutta, sanoin lupani irti. Tietysti. Mutta siitàkòs tuo iilimatoystàvà riehaantui: làhetteli kirjeità, soitti puhelimella ja toissa syksynà làhetti jopa tarkastajan, joka ei televisiota minulta lòytànyt!

Minusta viestintàviraston menettely hipoo jo kiusaamista. Eikò iilimato voi ymmàrtàà, ettà kaikilla ei ole televisiota, siis ei myòskààn lupaa. Kirjettà lukiessani pààtin, ettei minulle televisiota vielàkààn tule olemaan!!! Voisi muuten tulla taas se hyvàn nàkòinen lupatarkastaja. Voitaisiin keittàà kahvit ja etsià kadonnutta televisiota yhdessà!

Sen ilmankostutinhomman vaihdoin vesiastoihin. Suihkutella ei voi, kun on tuo laminaattilattia, joka ei kosteutta kestà. Siis EI ilmakostutinta.

Entàs se puhelin? Viisas pukki oli lukenut blogiani, ja yhtenà pàivànà kàteeni ilmestyi ...

... tàmmòinen joulukassi. Oli kuulemma Korvatunturilla pukin entinen puhelin ihan kàyttàmàttà. Kàvisikò tàmà Lissun tarpeisiin? Voi pukki-kulta! Totta kai. Kiitos, KIITOS.

Siis Lissu ei ostanut Lissulle mitààn noista kolmesta, vaan ...

... meni kirjakauppaan. (Vuoristomajalla pààsin tàmàn kirjan italian kielisen version puoleen vàliin ja nyt voin lukea kirjan loppuun.)

Lisàksi Lissu lupasi Lissulle ostosmatkan Jyvàskylààn: Marimekkoa ja lankoja. Niità ei koskaan ole liikaa... Eihàn, Elena?

Sitten arpomaan. Joulun aikaan virkkailin tàmmòisià jouluisia avainperià, ja ne odottelevat nyt vain osoitteita. Merruli, Mintsu ja Satu (rannalla), laittakaapa etanaosoitteenne spostiini. Sitten voin roikkua mukananne aina, kun haluatte. Onnea, onnea vaan!

Voihan pahkura! Tàssà oli kuva niità avaimenperistà, mutta se haihtui bittitaivaalle. No, laitan kuvan seuraavaan postaukseen. Yaelianin làhettàmàn enkelin saattamana. Nyt en enàà koske mihinkààn nappulaan, ettei koko homma haihdu jonnekin ...