Lakko, lakko, lakko

Kuva Los Llanos Aridanen erinomaisesta etniografisesta museosta. Siinä La Palman alkuasukas arkipuuhassaan.

Mitenkähän tämä benahoaralainen viestitti kavereilleen, mistä löytäisi parhaan kiviaineksen työkaluihin. 

Puhelimellako? Tuskinpa vain. Ei hänellä ollut tarvetta seurustella DNA:n kanssa siitä, miksi vajaan vuoden ikäinen puhelin meni lakkoon. 

Mitenkähän hän meni naapuriheimon luo vaihtamaan kuulumisia?

Autollako? Tuskinpa vain. Ei hänellä ollut huolia siitä, että talven 'hoidossa' ollut kaara meni lakkoon.

Mitenkähän hän neuvotteli heimon jäsenten kesken mahdolliset kiistakysymykset?

Painimallako? Ehkäpä. Tuskin he menivät lakkoon, jotta selviäisi, kuka seisoo vallan kaapin päällä. 

Puhelimella on sentään takuu voimassa ja autosta hoitopaikka lupasi huolehtia, mutta kuka hemmetti takoisi järkeä isojen poikien ja tyttöjen päähän, piilottaisi kaikki sakset ja leikkuulaudat. 

PS 3.4.24 jälkeen eilisen surullisen koulu ampumisen jälkeen: Voisiko isot tytöt ja pojat harkita omia päätöksiään niin, ettei lasten ja nuorten paha olo lisääntyisi. Sitä toivoivat äsken asiantuntijatkin. Oma mielipiteeni on lisäksi se, ettei poliisien lisääminen auta!

Romusta eheyteen

Ihan hajallaan! Minun autoni etuosa on ihan hajallaan. Ei, en ole ollut onnettomuudessa. Päinvastoin. Olen toivottavasti välttynyt siltä. Toyota kutsui autoni pieneen, mutta tärkeään ehostukseen. Piti vaihtaa air bagiin joku osa. Niin tärkeä että jopa katsastus olisi voinut hylätä autoni, jos en olisi noudattanut toistakaan kutsua.

Totta kait minä uskoin, ja niinpä autoni on taas ihan tutun näköinen. Taitavan ammattimiehen jäljiltä. Tosin mekaanikko sanoi, että jotkut autot on kutsuttu jopa kolme kertaa vaihtoon. Toivotaan, että tämä kerta riitti.

Korkattu on: Paljon onnea tuonne merten taakse. Onneksi järki voitti, vaikka edelleen Eräs tarrautuu vallan kahvaan. Yritin seurata monenlaisia dokumentteja ja ymmärtää, mistä oikein oli kysymys. Ymmärrän kyllä niitä Floridan suomalaissukusia unelmaansa eläviä Hänen kannattajia, sillä noin sata vuotta sitten Suomesta Amerikkaan muuttaneet sukulaiseni lähtivät hekin etsimään omaa unelmaansa. Ymmärrän kyllä esimerkiksi Floridaan Venezuelasta ja Kuubasta paenneita. Mutta rajansa kaikella. 

Amerikka on nyt romuna, ja täytyy vain toivoa, että Biden - Harris löytää rinnalleen viisaita ja ammattitaitoisia mekaanikkoja. Meidän presidenttimme piti äsken televisiossa upean puheen. Kyllä tämä tästä. Congratulations America!

Kukkia uudelle Kaunottarelle

Reilu viikko sitten nousi kuume, ihan mahdoton kuume. AUTOKUUME. Veli vaimonsa kanssa lähti potkimaan Keuruun autokauppojen autojen renkaita, sillä minähän katsoisin vain niiden värejä! Spostissa sitten tuli kuvia ja tietoja kolmesta masiinasta. Minä seuraavana aamuna katsomaan valittuja yksilöitä, ja yhden valitun auton koeajon jälkeen SE OLI SIINÄ. Kuvan uusi Kaunotar. Olen oikein tyytyväinen. Tietysti rahapussi hieman laiheni, mutta toiset harrastavat golfia, toiset purjeveneitä, toiset ... Ja pääsenhän minä ensi kesänä ja syksynä huristelemaan niille etäisemmille marja- ja sienipaikoille.

Tikusta asiaa

Vaihteeksi taas anatomiahommia. Kertokaapas minulle, mitä minä olen purkanut ihan alkutekijöihinsä. Minulle aikoinaan suositeltiin kirurgin ammattia. Kattia kanssa, enhän minä pysty edes katsomaan, kun minua rokotetaan, enkä pysty katsomaan raakoja kuvia, en lehdissä enkä telkussa/elokuvissa. En esimerkiksi ole pystynyt koskaan katsomaan Tuntematonta sotilasta alkua pitemmälle. Ja silti, tälläkin hetkellä sota on monen syyrialaisen arkea. Minä niin toivon, että Obama ja Putin löytävät rauhan tien. Mutta, mutta...

Minulle seikkailua on järjestänyt tämä kaunotar: toissapäivänä sanoi työehtosopimuksemme irti. Onneksi sammui tuohon ihan lähelle, kun olin kauppareissulle menossa. Mutta puhelin oli jäänyt kotiin, eikä auttanut muu kuin ottaa jalat alle ja kotiin puhelinta hakemaan. Useamman puhelun soittelin apua etsien, mutta apu käveli reippain askelin paikalle, ihan kutsumatta. Naapuri, joka soitti miehensä avuksi. Sitten kurvasi paikalle vielä Jarkko, ja niin Kaunotar siirrettiin pientareelle odottelemaan Noutajaa.

Minulla on - taas - oma teoriani tapahtuneesta: Kaunotar oikutteli, koska se tiesi, että Noutaja saapuu ennen kuin minä lähden saapasmaahan. Yksi autojen keräilijä oli nimittäin kuullut kyliltä, että olen luopussa autostani, ja soitti jo kesällä, että voiko hän ostaa Kaunottaren omiin kokoelmiinsa, onhan se todellinen harvinaisuus Suomessa. Asiasta sovittiin, ja minä sain jopa luvan huristella sillä kesän loppuun asti. Soitin Noutajalle, että nyt hän saisi temppuilijan milloin vain tuolta tien poskesta. Parin tunnin päästä paperit oli tehty. Tyytyväisyys oli molemmin puolinen. Mutta Kaunotar sen kuin mökötti!

Minä olen siirtynyt kulkemaan toisella kaunottarella, joka on kiltisti odotellut varastossa. Paitsi, että autorulijanssin jossain vaiheessa vasen polveni tykkäsi huonoa. Eilen vielä pyöräilin kylillä, mutta tänään olen pitänyt rokulipäivää, sillä enää on pari viikkoa aikaa saada polvi kuntoon. Pitäisi vielä polkea kasvimaalle loppusiivoukseen. Samalla tulee testattua, miten ensi kesänä matkanteko sujuisi polkien, vai onko edessä uuden auton osto.