Tikusta asiaa

Vaihteeksi taas anatomiahommia. Kertokaapas minulle, mitä minä olen purkanut ihan alkutekijöihinsä. Minulle aikoinaan suositeltiin kirurgin ammattia. Kattia kanssa, enhän minä pysty edes katsomaan, kun minua rokotetaan, enkä pysty katsomaan raakoja kuvia, en lehdissä enkä telkussa/elokuvissa. En esimerkiksi ole pystynyt koskaan katsomaan Tuntematonta sotilasta alkua pitemmälle. Ja silti, tälläkin hetkellä sota on monen syyrialaisen arkea. Minä niin toivon, että Obama ja Putin löytävät rauhan tien. Mutta, mutta...

Minulle seikkailua on järjestänyt tämä kaunotar: toissapäivänä sanoi työehtosopimuksemme irti. Onneksi sammui tuohon ihan lähelle, kun olin kauppareissulle menossa. Mutta puhelin oli jäänyt kotiin, eikä auttanut muu kuin ottaa jalat alle ja kotiin puhelinta hakemaan. Useamman puhelun soittelin apua etsien, mutta apu käveli reippain askelin paikalle, ihan kutsumatta. Naapuri, joka soitti miehensä avuksi. Sitten kurvasi paikalle vielä Jarkko, ja niin Kaunotar siirrettiin pientareelle odottelemaan Noutajaa.

Minulla on - taas - oma teoriani tapahtuneesta: Kaunotar oikutteli, koska se tiesi, että Noutaja saapuu ennen kuin minä lähden saapasmaahan. Yksi autojen keräilijä oli nimittäin kuullut kyliltä, että olen luopussa autostani, ja soitti jo kesällä, että voiko hän ostaa Kaunottaren omiin kokoelmiinsa, onhan se todellinen harvinaisuus Suomessa. Asiasta sovittiin, ja minä sain jopa luvan huristella sillä kesän loppuun asti. Soitin Noutajalle, että nyt hän saisi temppuilijan milloin vain tuolta tien poskesta. Parin tunnin päästä paperit oli tehty. Tyytyväisyys oli molemmin puolinen. Mutta Kaunotar sen kuin mökötti!

Minä olen siirtynyt kulkemaan toisella kaunottarella, joka on kiltisti odotellut varastossa. Paitsi, että autorulijanssin jossain vaiheessa vasen polveni tykkäsi huonoa. Eilen vielä pyöräilin kylillä, mutta tänään olen pitänyt rokulipäivää, sillä enää on pari viikkoa aikaa saada polvi kuntoon. Pitäisi vielä polkea kasvimaalle loppusiivoukseen. Samalla tulee testattua, miten ensi kesänä matkanteko sujuisi polkien, vai onko edessä uuden auton osto.

Tapahtui nàinà pàivinà...

Arvaattekos, mikà tàmà on? Laitan yhdelle arvanneelle (oikein tai sinne pàin edes) postikortin seruraavasta kylàstà/kaupungista, joka on...

 ... Fiano Romano, Isà Camillon filmausmaisemissa. Nàistà pikku kylistà harvoin lòytàà postikortteja, koska eivàt nàmà ns turistirysià ole, mutta Fianosta lòysin jopa kolmenlaisia.

No, mitàs tàssà sitten tapahtuu? Kaksi poliisia on sulkenut koko kadun!  Koulun pààttymisaika. Koulubussit noutavat lapsia, joten liikenne on seis, kunnes kaikki on turvallisesti busseissa ja bussit làhteneet sinne sun tànne! Tààllàhàn eivàt lapset muuten saa yksin kulkea koulumatkoja. Jos he eivàt kulje busseilla, (iso)vanhemmat kuljettavat heità. Ihan hyvà niin, sillà onhan tàmà liikennekulttuuri tààllà vàhàn erilaista kuin Suomessa.

Kotimatkalla kàvimme Civitella San Paolossa. Ei, me emme menneet pelaamaan noitten kuvan miesten kanssa korttia, vaan kàvimme juomassa kahvia ja mehua. Sità kahvia, jota minikupissa on vajaa ruokalusikallinen, mutta joka on niin vahvaa, ettà silmàt pysyvàt muutaman tunnin apposen auki.

Vanhan kaupunginosan sisàpihalla oli nàità, aikoinaan roomalaisilta unohtuneita marmorikappaleita. Olisi kelvannut minulle, mutta olivat turhan painavia.

Sen sijaan noita ylempià rappusia pitkin kiipeàminen voisi nostattaa hien pintaan. Ei sovellu ikàihmisille.

Kylàssà kuitenkin asuu paljon vanhuksia, joille liikkuminen saattaa olla toisen ihmisen avun varassa. Tàytyyhàn kavereita pààstà tapaamaan.

Missàhàn muuten muinaisina esiaikoina kylàn vàki kàvi tarpeillaan? No, nyt voi istahtaa ihan 'ulkovessaan', sillà nàità vessaulokkeita on rakennettu sinne sun tànne, jos sisàtiloihin ei ole mahtunut.

Tapahtui nàinà pàivinà, ettà Roomasta kàvi kàsky, ettà koko maa oli henkikirjoille laitettava (tapahtuu joka 10. vuosi). Nyt siis minàkin kuulun Rooman valtakuntaan, kun satun oleilemaan tàssà lukaalissa, vaikkapa vain vieraana. Minun ei tarvinnut paljastaa edes kansallisuuttani, mutta jàlkikasvulta kysyttiin kaikenlaista. On siinà jollain ollut hommia kehitellà nuo kyselylomakkeet, ja monta tarvitaan niità sitten joskus yhteenvetàmààn.

Tàssà yhteydessà tekisi mieli sanoa monta rumaa sanaa Mr B:sta, mutta en viitsi nostattaa verenpainettani. Milloinkahan tàmàn maan sirkus lopettaa nàytàntònsà?

Arvailua

Làppàri on edelleen bittitohtorilla. Joten mennààn ilman kuvia. Minusta on tullut elàintarhan omistaja. Mutta minkàlaisia elàimià? Taas olisi pari postikorttia jaossa kaikkien arvaajien kesken. Sàà on ollut edelleen tuulinen. Se taas tuo esille tàmàn maan rakennustaidon: ilmanvaihto on taattu ilman koneitakin. Keskiviikkona pitàisi hieman helpottaa. Jos vertaa viime vuoden lokakuuta, ero on làmpòasteissa làhes 20 astetta. Eikà silloin ollut tàmmòisià tuulia. Se siità kuvitelmasta, ettà Italia on KESAlomamaa. Lomamaa kyllàkin, mutta ei KESAmaa. Eilen oltiin sitten làmmittelemàssà. Viterbon termeillà. Siis kylpylàn ulkoilma-altaissa, johon maan sisàltà tulee kuumaa mineraalivettà. Pari kolme tuntia kun siellà lilluttiin, olikin jo raukean làmmin olo. Nyt làhdetààn ostamaan minulle uudet rillit. Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille.