Voi taivas

Aamukahvikävelyllä Los Cancajosissa näin tämän pienen värikkään kyltin. Näin, ihailin ja kävelin ohi. Toiseksi viimeisenä päivänä jalat vain vetivät kohti museota. Yhtään en arvannut, mihin päädyin.

Päädyin taivaalle, avaruuteen, opastajana museon upea opas, Francesca.

Hän kertoi tähdistä, planeetoista, galakseista, maailman synnystä - kaikesta. Museossa oli pieniä soppeja, joissa keskityttiin aina johonkin aiheeseen perusteellisesti, kuvin ja erilaisin rakentein. Viimeisessä huoneessa sain valita kahdesta aikakapselista, jonka sisään sain mennä. Pää oli jo niin pyörällä, etten edes muista, kumman valitsin ja miksi! Huips sentään.

Plutolla voisi olla kevyt olo, sillä siellä painaisin vain 4,9 kiloa! Kävimme Francesca kanssa keskustelun, onko Pluto planeetta vai ei. Siitähän asiantuntijat ovat viime aikoina olleet eri mieltä. Me peukutimma Pluton puolesta. 

Laitan tämänkin tähän postauksen. Tosin en yhtään tiedä, toimiiko se... Ai miksi? No, kun en ole testannut - vielä.

Kiitos, Francesca, grazie. Spero che ci vediamo presto. Toivottavasti pääsen pian uudelleen, sillä museossa riittää ihmettelemistä moneksi kerraksi.

Museo korvasi osittain sen, ettei naapurin (astrofyysikko) lupaama vierailu hänen työpaikallaan Roque de Los Muchachosissa observatoriossa sääolosuhteiden takia toteutunut. Toisaalta, olisihan minulla ikäni puolesta pitänyt olla lääkärintodistus niin korkealle mennäkseni. No, seuraavalla kerralla. 

La Palmalla on mahdollista nähdä upea tähtitaivas ihan paljain silmin, koska valosaastetta on vähän. Ensimmäisellä matkallani saarelle makasin asuntomme katolla ja näin Linnunradan. Huikea näkymä. Englanniksi Milk way. Linnunrata sanana periytyy itämerensuomalaisten tarinaan heidän pyhän lintunsa, joutsenen matkaa taivaan yli Lintukotoon. Kun taas englannin kielinen sana periytyy kreikkalaiseen mytologiaan, Hera-jumalattaren maitoon.

Huimasti on tietämys maailman kaikkeudesta lisääntynyt. Eihän siitä ole kauan, kun maan uskottiin olevan lituska, ja kuinka maa on kaiken keskus. Inkvisition eteen joutui Galileo Galileikin, kun uskalsi sanoa, että maa kiertää aurinkoa eikä päin vastoin. Vaikea on käsittää kaikkea sitä, miten kaikki sai alkunsa n 13,5 miljardia vuotta sitten 

Ihan täpinöissäni olen nyt seurustellut tämän lehden ja Googlen kanssa. 

Museosta ostin tämän muistikirjan, johon olen alkanut suunnitella seuraavaa matkaa La Palmalle, minun saarelleni.

 

Kaikki hyvin, tutto bene, todo bien

 Olisihan se tylsää, jos kaikki sujuisi suit sait. Rättiväsyneenä kaaduin sänkyyn ja nukuin 18 tuntia, pari lyhyttä hetkeä välissä. 

Romppeiden purkamisen jätin suosiolla myöhemmäksi.

Keitin kalakeiton, ja maailma kirkastui kummasti. Mutta puhelin oli mennyt lakkoon. Ei avautunut millään. Toki hätänumeroon olisin voinut soittaa, mutta uskon heillä olevan tärkeämpääkin tehtävää, kun hälyttää DNA apuun.

Puhelinkauppaan lakkoilevan ja vanhan puhelimen kanssa. Sim-kortin muutto, ja uusin  takuureissulle. Pilvipalvelu ei kuitenkaan jaksanut siirtää kuvia, ja olin jo kauhuissani, että menetän kaikki ihanat lomakuvat. Turha pelko, kaikki tallella😀.

Tallella Guimarin pyramidialue.

Tallella mahtava kokemus avaruudesta.

Tallella Los Llanos Aridanen upea etnografinen museo.

Tallella kuva lempisaaren, La Palman, Tazacorten rannasta. 

Ei mitään hätää. Paljon kuvia tulossa postauksiin.

Suolaa, suolaa, enemmän suolasta

Teneriffalta La Palman Los Cancajosiin. Uudelta parvekkeelta näkyy Teide hyvin, jos sää sallii. Jos olisi oikein, oikein hyvä kaukoputki, niin Puerto näkyisi suoraan meren tuolla puolen. Lainaiskohan naapurissa asuva tähtitieteilijä omia vempaimiaan?

Saaren pääkaupunki Santa Cruz, häämöttää tuolla mutkan takana, siis ihan lähellä.

Puertosta motkotin liikenteen melusta. No, nyt olemme ihan lentokentän vieressä, ja lentokoneet nousevat ja laskeutuvat ihan päälakea hipoen. Se ei kuitenkaan riso oikeastaan ollenkaan, ihme kyllä,

vaan esim auringonnousun aikaan voi istua parvekkeelle ihailemaan lentokoneita vatsapuolelta.

Suolalla pelotellaan meitä ihmisiä. Kuitenkin sillä on hyvin keskeinen rooli kehomme toiminnan kannalta. Hermosto, lihakset, nestetasapaino jne, tarvitsee suolan sisältämiä aineita: esim magnesiumia, kalsiumia, kaliumia, mangaania, sinkkiä, rikkiä, rautaa, jodia, booria, seleeniä. Aikuinen tarvitsee n 5 g/ vuorokausi OIKEAA merisuolaa. 

Mistäkö tiedän? (Sitä en kyllä tiedä, miten sain tuon tekstin asettelun vinksalleen, mutta ei puututa nyt siihen!)

Autoilimme saaren eteläkärkeen Fuencalienten suola-altaille (Salinas),  luin kaikki esitteet ja haastattelin myös Googlea.

Siis pyykkipojalta toiselle. Tässä yhteydessä voin sanoa, että korkea paikan kammo oli matkaseurana koko ajan, kulkeehan tie korkealla vuoren rinteellä meren ollessa suoraan toisella puolen alhaalla. Siihen ei suolakaan auta. Kait.

Ylemmän kuvan otin itse, alempi kuva on Salinasin esitteestä. Salinas on toiminut vuodesta 1967, ja se on edelleen perheyritys. Tuossa alemmassa kuvassa on suolan valmistamisen kaikki eri vaiheet. Atlantin puhdasta merivettä pumpataan altaisiin ja annetaan auringon ja tuulen hoitaa hommansa. Jossain vaiheessa altaassa alkaa luonnon oma biosfääri toimia ja muuttaa osan suolan väriä. Kaikkein hienoin suola kiteytyy suolakerroksen pintaan, Flor de Sal.

Tänään täydensin suolavarastoa tuolla kylän Spar-marketissa, hinnat kun ovat ihan toiset kuin Salinasin turistikaupassa.  Tuo pienin, 100 gramman purkki maksoi 49 senttiä, ja siitäkin suurimman osan vie tuo purkin ulkonäkö, Teneguia-tuotemerkki. Arvokkain oli tuo Flor de Sal, n 5 e 120g. Huippukokit hehkuttavat suolankukka-suolan nimeen. Google voi kertoa halukkaille suolasta lisää. Mojoon, paikalliseen herkkuun, käytetään nimen omaan suolankukkaa. Ainakin pitäisi, uskoo ken tahtoo 

Teneguia on muuten lähellä oleva tulivuori, joka purkautui 1971. Viimeisin purkautunut tulivuori syksyyn 2021 asti. Sitten suuttui Cumbre Viejan vuorialue, jolloin syntyi uusi tulivuori, Tajogaite. Mutta se on seuraavan postauksen aihe.