Suolaa, suolaa, enemmän suolasta

Teneriffalta La Palman Los Cancajosiin. Uudelta parvekkeelta näkyy Teide hyvin, jos sää sallii. Jos olisi oikein, oikein hyvä kaukoputki, niin Puerto näkyisi suoraan meren tuolla puolen. Lainaiskohan naapurissa asuva tähtitieteilijä omia vempaimiaan?

Saaren pääkaupunki Santa Cruz, häämöttää tuolla mutkan takana, siis ihan lähellä.

Puertosta motkotin liikenteen melusta. No, nyt olemme ihan lentokentän vieressä, ja lentokoneet nousevat ja laskeutuvat ihan päälakea hipoen. Se ei kuitenkaan riso oikeastaan ollenkaan, ihme kyllä,

vaan esim auringonnousun aikaan voi istua parvekkeelle ihailemaan lentokoneita vatsapuolelta.

Suolalla pelotellaan meitä ihmisiä. Kuitenkin sillä on hyvin keskeinen rooli kehomme toiminnan kannalta. Hermosto, lihakset, nestetasapaino jne, tarvitsee suolan sisältämiä aineita: esim magnesiumia, kalsiumia, kaliumia, mangaania, sinkkiä, rikkiä, rautaa, jodia, booria, seleeniä. Aikuinen tarvitsee n 5 g/ vuorokausi OIKEAA merisuolaa. 

Mistäkö tiedän? (Sitä en kyllä tiedä, miten sain tuon tekstin asettelun vinksalleen, mutta ei puututa nyt siihen!)

Autoilimme saaren eteläkärkeen Fuencalienten suola-altaille (Salinas),  luin kaikki esitteet ja haastattelin myös Googlea.

Siis pyykkipojalta toiselle. Tässä yhteydessä voin sanoa, että korkea paikan kammo oli matkaseurana koko ajan, kulkeehan tie korkealla vuoren rinteellä meren ollessa suoraan toisella puolen alhaalla. Siihen ei suolakaan auta. Kait.

Ylemmän kuvan otin itse, alempi kuva on Salinasin esitteestä. Salinas on toiminut vuodesta 1967, ja se on edelleen perheyritys. Tuossa alemmassa kuvassa on suolan valmistamisen kaikki eri vaiheet. Atlantin puhdasta merivettä pumpataan altaisiin ja annetaan auringon ja tuulen hoitaa hommansa. Jossain vaiheessa altaassa alkaa luonnon oma biosfääri toimia ja muuttaa osan suolan väriä. Kaikkein hienoin suola kiteytyy suolakerroksen pintaan, Flor de Sal.

Tänään täydensin suolavarastoa tuolla kylän Spar-marketissa, hinnat kun ovat ihan toiset kuin Salinasin turistikaupassa.  Tuo pienin, 100 gramman purkki maksoi 49 senttiä, ja siitäkin suurimman osan vie tuo purkin ulkonäkö, Teneguia-tuotemerkki. Arvokkain oli tuo Flor de Sal, n 5 e 120g. Huippukokit hehkuttavat suolankukka-suolan nimeen. Google voi kertoa halukkaille suolasta lisää. Mojoon, paikalliseen herkkuun, käytetään nimen omaan suolankukkaa. Ainakin pitäisi, uskoo ken tahtoo 

Teneguia on muuten lähellä oleva tulivuori, joka purkautui 1971. Viimeisin purkautunut tulivuori syksyyn 2021 asti. Sitten suuttui Cumbre Viejan vuorialue, jolloin syntyi uusi tulivuori, Tajogaite. Mutta se on seuraavan postauksen aihe.