Joulun alusviikkoa

Tämmöistä oli vielä pari päivää sitten ...

... ja tämmöistä on tänään! Ja vettä ripottelee...

Sää ei kuitenkaan ole estänyt joka päiväistä terveyspulahdusta avantoon. Ostin jopa hanskat ja kengät. Ei enää palele sormia, eikä vanhat villasukat tartu pakkasella jääkokkareihin. Polvet kiittävät luonnon kortisonihoidosta. Monta päivää on kulunut jo ilman kipuja.

Lissun kokeilukeittiössä kokeilin mini-porchettaa, saapasmaalaisten - varsinkin Lazion seudun - kinkkuherkkua, jota saa ympäri vuoden, varsinkin markkinakojuista.

Ostin Saparomäen liha-autolta sian sivua ja palan talouskyljystä. Ensin ripottelin läskille porchettan mausteet: rosmariinia, valkosipulia, peperoncinoa ja suolaa. Ja koska tykkään kovasti timjamista, lisäsin sitäkin, plus salviaa poistamaan lihan rasvan makua. Sitten laitoin päälle talouskyljyksen ja rullasin koko homman tiukaksi rullaksi ja sidoin pötkylän  langalla. Paistoin uunissa kinkun tapaan, jäähdytin ja voi että, oli namskista. Ja ihan samanmakuista kuin saapasmaassa saamani oikea porchetta. Mutta koska en halunnut ihan kolesterolipommia popsia, poistin enimmän läskin pois. Voisin seuraavaksi kokeilla talouskyljyksen tilalla vaikka poroa tai hirveä.

Ostin kaupasta punaisen amarylliksen, mutta kotimatkalla kukkavana oli katkennut. Onneksi mukulasta on nousemassa toinen tilalle. Laitan teille tämän viime jouluisen kaunottaren toivottamaan rauhaa näille lopuille päiville ennen joulua.

Nam!

Molto buono! sanoopi hàn maiskutellessaan porchetta-rosetta -leipàà. Siis vartaassa paistettua villisikaa ja leipàà Poggio Mirteton markkinoilla. Alkuasukkaat pyòrittàvàt sormella poskeaan herkun merkiksi. Soile on muuten oppinut paitsi nàità maan tapoja myòs italian kieltà niin, ettà Pakkahuoneella on kohta oma kielen tulkki. Sitten joskus, kun Air Baltic hànet siivilleen saa. Ja kas kummaa, kirppisvillitys iski hàneenkin tààllàkin. Niistà aarteista hàn varmaan sitten kertoo teille omassa blogissaan. Joskus...

Eilinen pàivà (lauantai) huristeltiin Ison Veden ààreen. Matkalla pysàhdyttiin Lago di Bracchianoon tervehtimààn tuttuja joutsenia...

... ja katsastamaan sorsien perheen pienimpià. Suloisia karvapalloja.

Hàn se siellà etsii aarteita. Vakiorannalla. Etruskien jalanjàljillà. Vesi oli kuulemma làmpimàmpàà kuin Oulun seudulla KESALLA. Mutta uikkareita ei kaivettu sentààn esille.

Tàssà osa minun aarteistani. Tuo oikean puoleinen dinosauruksen luu làhtee Ouluun Soilen lòytàmàn dinosauruksen hampaan kanssa!!! Plus kaikkien simpukoitten yms sellaisten kanssa.

Hànkinkò tuli Soilea auttamaan? No, ei sentààn. Vakipaikkamme kioskin hoitaja tuli valmistelemaan kesàsesonkia sihtaamalla rantahiekkaa puhtaaksi. Totesi vain, ettà kunpa marraskuu tulisi nopeasti! Hòh!

***

Voipi olla, ettà Soile jàà vielà tànne. Minà tykkàisin. Laitettaisiin uutta ilmettà tàhàn minun blogiini. Lisàksi hàn voisi ommella suuremman kàsveskan, kun tuota kkotiin vietàvàà nàkòjààn karttuu... Tànààn làhdetàà Ison Kylàn Porta Portese -kirppikselle. JESS!!!