Terävyyttä

Terävä tyyppi, kainaloista ainakin. Minun rakas saunatakki sen osoittaa. Hankin takin esihistoriallisena aikana Tallinan torilta. Puhdasta pellavaa. Mutta nyt alkaa takki osin tippua päältä. Vyö kului jo loppuun. Ei siis kestä enää kulutusta.

Eikä ainoastaan kainalot oireile, vaan jopa hartian seutu. Terävät hartiat siis. Vuosi sitten paikkasin yläselän, mutta nyt jo paikkauksen reunamat reikääntyy. Onneksi minulla on toinen pellavapyyhkeistä tekemäni saunatakki, joten tämä virolainen aarre voi vähän levätä ja odotella, jatkanko paikkailua vai en.

Vaatetus on muutenkin nyt retuperällä: samat vaatteet aina päällä. Joo, kyllä niitä pestäänkin, mutta ei ole mitään tarvetta kotona vaatteilla koreilla, eikä kyläilyjä suositella.

Terävyyttä olen nyt tarvinnut ihan tämän blogin kanssa. Joku sitkeä tyyppi lähestyi muutamalla kommentilla enkuksi. Mutta koska en ollenkaan innostunut hänen lähestymisestään, halusin poistaa kommentit. Se ei kuitenkaan onnistunut ensin ollenkaan, koska vanha systeemi kommentin poistoon oli häipynyt. Kokeilin kaikkia mahdollisia keinoja, kunnes huomasin, että sivupalkissa on hyvin helppo työkalu, ja hupsista, sinne avaruuden tuuliin kommentit häipyivät.

Niin häipyivät myös he kohti Floridaa. Bye!

Lidlin hävikkilaatikon viimeiset antimet puhdistin uunipannulle. Öljyä, suolaa ja timjamia ja taas oli herkkua salaattiin, pastan joukkoon tai vain ihan naposteluun. Viikon verran laatikollinen riitti. Kun tänään menin toivorikkaana aamulla kauppaan, kaikki laatikot oli jo viety. Onneksi tämän ajan herkkuja - veriappelsiineja - on taas tarjolla, ihan kohtuuhintaan.

 

 

Tämä nettimaailma löytää kyllä monenlaisia kytköksiä. Muutama postaus sitten viittasin Isä Matteoon ja Gubbioon. (Kuva kesäisestä Gubbiosta) Nyt olen saanut kännykkään uutisia milloin Gubbioon rakennetusta bensa-asemasta milloin jostain paikallisesta tärkeästä, minulle oudosta ihmisestä. Äsken telkussa kerrottiin, kuinka Google on nyt nimetty maailman vaarallisemmaksi yhtiöksi. Täytyypä perehtyä asiaan.

Timantteja

Tartufo bianco - valkoinen tryffeli.

Edellisen postaukseni jàttitryffeliin minulla ei kuunaan olisi ollut varaa, onhan sienen kilohinta useita tuhansia euroja!!! Oli messuilla pienempiàkin herkkupalleroita. Peukalon pààn kokoisesta sienestà olisi pitànyt pulittaa toista kymmentà euroa, joten jàtinpà ostamatta. Oliiviòljyn kerrotaan olevan luonnon antimien kultaa, mutta herkkujen timantti on tryffeli.  Sità Gubbiossa juhlitaan aina loka-marraskuun vaihteessa.

Tàytyi meidàn tutustua juhlan herkkuun edes lounaan yhteydessà. Bosone-ravintolan tryffelimenyytà tutkimaan.

Frittatina al tartufo - munakokkelia ja tryffelià - nam!

Tagliatellepastaa ja tryffelià. Nam, nam! jne jne jne...

Don Matteo oli kuulemma usein nàhty vieras tàssà(kin) ravintolassa, mutta ei siis enàà. Asiaa suri myòs meidàn erinomainen tarjoilija-nuorukaisemme. Neljàntoista vuoden aikana filmiryhmà oli tuonut eloa myòs tàhàn ravintolaan. Nyt monta pòytàà odotti ja odotti - turhaan.

Ruokaa sulattelimme kiertelemàllà messukatoksia. Maistiaisiakaan ei enàà oikein jaksanut makustella, mutta tàmà tryffelillà ryyditetty mortadella oli liian houkuttelevan nàkòistà ihan noin vain ohitettavaksi.

Totta kai messuilla oli paljon muutakin tarjolla kuin sienià. Tàmà karju vartio Norcian seudun antia, esimerkiksi kuuluissa prosciuttoa, lihaa.

Yhdessà katoksessa pikkuiset kàdet harjoittelivat oikeiden kokkien kanssa pastan tekoa. Pienestà se alkaa - saapasmaalaisten kulinaristien tie.

Gubbio tuli minulle tutuksi don Matteon mukana, joten tuntui kuin olisin kotikaduilla kulkenut. Jài kaipuu palata sinne takaisin - ihan yòkuntiin.

Arrivederci, Gubbio. Grazie e ci vediamo.

***
Oppiko Kimikin 'pelaamaan'...  Ihan vain vahingossa ajo loppui alkumetreille... Voe, voe!

Missà, missà ja mità

Gubbiossa, mutta missà, missà, missà on don Matteo?

Mità ihmettà tapahtuu Gubbion carabinierien pààmajan edustalla?

Missà ovat don Matteo ja carabinieri-ystàvànsà Cecchini? Eivàt ole pelaamassa shakkia piazzan baarin ulkokatoksessa?

Mistà ihmettà Gubbiosa on tapahtunut? Kyselin asiaa muutamalta vastaantulijalta. Ystàvàllistà hymyà: Non lo so (En tiedà). Kunnes sitten lòytyi henkilò, joka sanoi don Matteon muuttaneen Gubbiosta Spoletoon, muutaman kymmenen kilometrin pààhàn. Oli kuulemma tullut jokin casino (sekasotku) silloisen sindacon ja filmausryhmàn vàlillà. No, filmausryhmà muutti Spoletoon ja sindacosta tuli ex-sindaco. Ihan kuin suoraan elokuvista!

Casino sen kun vain jatkuu.. Spoletossa filmatun sarjan  Don Matteo 9 piti alkaa 24.10. (ihan minun ja YK:n kunniaksi), mutta casinosta tai toisesta Rai ei ensimmàistà jaksoa ole làhettànyt vielàkààn, eikà ainakaan netistà lòydy selitystà, miksi tai milloin ehkà làhetetààn??? Kukahan on seuraava ex?

Ei, ei lòytynyt eilen don Matteota Gubbiosta, mutta lòytyi jotain muuta. Mità? Mitàs te luulette?

***

Casino jatkuu myòs formuloissa. Kimikin poltti pàreensà Intiassa. Peli vain kovenee. Tànààn ja huomenna 'pelataan' Abu Dhabissa.

***
Jàlkikasvu arpoi parin postikortin saajaa. Tuttuja nimià: Anu ja Aimarii. Osoitteet minulla on, joten laitanpa poste italianan liikkeelle.

Torstai on toivoa tàynnà

Tiistai-iltana alkanut ja koko keskiviikon jatkunut 'sieni'sade heràtti torstaiaamuna hamsterin haaveilemaan. Aamupuuro ja -kahvi voimia antamaan ja Kaunottaren nokka tuonne noin. Voe mahoton!!! Kellankultaisia aarteita pilkisti siellà sun tààllà - tuolla noin. Ihan tarpeeksi - yhdellà kertaa. Onneksi Keurusseudulla ei kumpikaan viime aikaisista myrskyistà ollut teità katkonut. Juuri radion uutisissa kertoivat, ettà vielàkin noin 8000 taloutta ympàri Suomea on ilman sàhkòà. Ei niissà kodeissa laiteta sieniaarteita ruoaksi/sàilòòn.

Palkitsin itseni menemàllà Keuruun asemalle kahveille. Uusi Paula-tyttò saikin kaadella kahvia ahkerasti, sillà kansaa oli kuin pipoa. Aseman uusi elàmà kiinnosti monia keuruulaisia. Kosken pariskunta kertoi kaikille kiinnostuneille huoneisiin laitetuista esineistà.

Itseàni kiinnosti erityisesti tàmà vanha kahvipurkki. Minulla on samanlainen. Saman ikàinen kuin minà. Sen olen saanut àidiltàni.

Sitten jaksoinkin jo siivota sienet, keittàà osan niistà kokoon ja pakastettavaksi ja osasta tein vielà sienisàilykettà. Osan vein mummolle (siis àidilleni) ja lopusta tein uunipaistoksen. Sienià, tuorejuustoa, salottisipulia, sitruunaa, tillià, suolaa ja pippuria. Voihan herkku!

Eilen Kaunottaren nokka vei hieman toisaalle. Kyllàpà oli tie huonossa kunnossa. Rallit ja sateet olivat muotoilleet jyrkkien màkien pààlle nousevaa maantietà kurjaan suuntaan. Onneksi lòytyi lohdutukseksi mustikoita ja vattuja.

Tànààn on hamsterilla vapaapàivà, sillà làmpòmittari on nousemassa taas semmoisiin lukemiin, ettei metsààn ole nyt menemistà. Luvattu tànnekin yli 30 astetta. Elokuussa!!!

***

Torstain ja perjantain ystàvàni Don Matteo elelee tunnistettavissa maisemissa: Gubbiossa, Umbriassa. Hieman Perugiasta pohjoiseen. Kaupungin nettisivuilla sità mainostetaan mm Don Matteolla. Suosittelen sarjaa. Harmitonta tutustumista vuoristomajan naapurimaakuntaan.