Ulkona elämisen antia

Marjastajan kavereita. Joutsenpari seurasi tarkasti, miten liikuin. Samalla lammella pesi muitakin vesilintuja. Tunnistin ainakin kääkättävän sorsaparin ja kovempi äänisen telkkäpariskunnan. Kunpikohan pari tuli liian lähelle toisen parin reviiriä? Muuten taivaallisen rauhallinen paikka kasvattaa pesueita, enkä usko lintujen oikeastaan pelänneen minua.

Lakka-aika on nyt Keuruun seuduilla lopuillaan, mutta kyllä niitä olen poiminutkin. Eilen huomasin myös sen, että liika on aina liikaa: en enää viitsinyt kyykkiä ihan jokainen lakan puoleen. Ihan niin kuin vaatekaupassa: Jos valikoimaa on pilvin pimein, minua alkaa ahdistaa, enkä halua edes katsella antia, sovittamisesta puhumattakaan.

Nyt alkaa sitten mustikka-aika. Eilen varpujen seassa liikahti siihen malliin, että aavistin seurani olevan kiemurtelevan kaverin, kyyn. Kyllä oli pieni pätkä. Silti kunnioitin sitä siirtymällä muualle, aikuiset varmaan jossain lähellä. Samoilla mättäillä olen nähnyt pikkuisia sammakonpoikia ja sisiliskoja. Nuoriso ottaa ensimmäisiä kontakteja kotiensa ulkopuolella.

Kesän ensimmäinen kunnon ukkonen. Join päiväkahvini sataman kahvilassa ihaillen pilvien vyörymistä lähemmäksi, mutta sitten äkkiä kotiin ihailemaan näytelmää parvekkeelta aurinkotuolissa makoillen. Pari kertaa jyrähdys seurasi salamaa melkein välittömästi, mutta koko myräkkä oli nopeasti ohi.

Pitkästä, pitkästä aikaa jotain uutta omasta keittiöstä. Inspiksen sain telkkarista, en vain muista mistä ohjelmasta. Kokonaisesta kukkakaalista koversin kantaan kolon, jotta kaali kypsyisi nopeammin. Sitten voitelin kaalin grilliketsuppi Srirachalla (Lidl) ja tein kaalille hupun voi-korppujauhoseoksesta. Mukaan vuokaan minitomaatteja ja paistos uuniin noin tunniksi 200 asteeseen. Namskis, namskis. Jäähtyneenäkin maukasta. Seuraavalla kerralla laitan kuitenkin tuota ketsuppia hieman enemmän, ja ehkä kiehautan kaalin ensin vedessä puolikypsäksi.

Korona-viruksen olemassa olosta ei täällä Keuruulla juuri tiedä mitään. Asian muistaa ainoastaan kaupoissa turvavälien käytöstä. Tiedotusvälineet kertovat kuitenkin viruksen vaikeuttavan ulkomailla monien elämää. Minua suututtaa muutaman vallan pallille juuttuneen miehen (!!!!) kykenemättömyys hoitaa asiaa. Toivotaan, ettemme talven kynnyksellä kuule liikaa toisen aallon loiskeista. Jos voisin äänestää yhden läntisen maan vaaleissa, äänestäisin vaikka kuinka monta kertaa. Niistä vaaleista ei muutenkaan oikein tiedä, miten ja mistä niihin vaikutetaan. Ugh! Olen puhunut.

Eilen oli Suomen telkkarissa sitten viimeinen Montalbano, ja siellä teksteissä sitten oli se, mistä jo aikaisemmin mainitsin: Sironin kanssa ohjaajaksi oli merkitty Zingaretti, eli Sironin kuoltua työtä jatkoi Zingaretti. Tunsi varmaan kaiken paremmin kuin kukaan muu ulkopuolinen. Kuva on Punta Seccasta. Kuvassa  tuo majakka peittää sopivasti meidän majapaikkamme parvekkeen. Että se matka Montalbanon jalanjäljille oli mahtava. Tänä iltana Italian Rai 1 näyttää Nuoren Montalbanon seikkailuja. Mitenkähän saisi Italian telkkarin näkymään täältä, omasta nojatuolistani?