Monenlaista kultaa

En koskaan ikinä milloinkaan ole nähnyt lakkoja niin paljon kuin tänä kesänä. Suot ovat nyt keltaisenaan. Viitenä aamuna olen parin tunnin jaksoissa kumarrellut selkä vääränä aarteiden puoleen. (Jonniin verran yli 10 litraa jo pakkasessa.) Tänä aamuna iski laiskamato. Sitä paitsi huusholli on pienessä kaaoksessa, kun en ole ehtinyt imuroita, pyyhkiä pölyjä, pestä pyykkiä... En edes laittaa ruokaa. Onneksi Keuruulla on loistava kiinalainen ruokapaikka, ABC - noutopöytä ja La Mel -pizzeria.En edes päiväkahvia ole kotona keitellyt, vaan istahtanut lepuuttamaan selkää ja silmiä tuonne Ellun rantakahvilaan.

Kaiken lisäksi minulla on parin viikon jakso kirppistä, johon täytyy viedä päivittäin lisää mm saapasmaasta roudaamiani käsitöitä. Tämä kesä on kuulema kirppistenkin kulta-aikaa - koronahiljaisuuden jälkeen, sanovat kirpparin ylläpitäjät.

Seuraavaksi on vuorossa sininen aika, sillä mustikat alkavat pikku hiljaa kypsyä. (Tämän kuvan sain systeriltäni eilen, kiitos.) Pelkäsin jo, että kesäkuun helteet ja kuivuus verottaisivat satoa, mutta kyllä mustikoita on, ja kun nyt ilmeisesti pahimmat helteet hellittävät ensi viikolla, pakkasen täyttäminen jatkuu. Muuten, miten on mahdollista, ettei hyttysiä tai paarmoja ole suolla ollut riesaksi asti niin kuin männeinä vuosina? Ei minulla niitä ikävä ole, ei ole.

Punainen aikakin jatkuu, mutta en enää niitä pakkaseen hamua. Tai olisi hankittava lisä pakastin. Toisaalta, marjatila kaipaa kipeästi itsepoimijoita, tai poimijoita yleensä. Tämän kuun alun sateet saivat marjat pullistumaan, ja maku on kerrassaan kielen nystyröitä hemmottelevaa. Sato on viime päivinä kypsynyt vauhdilla, eikä marjoja millään ehditä poimia, vaan nyt alkaa jo home iskeä. Enää haen vain jälkkärimarjoja.

Ah, tätä luonnon antimien tuottamaa onnea!

Seuraava keltainen luonnon kulta (kantarellit) pilkistelee jo. Mutta annetaan niiden vielä kasvaa, kaipaavat vettä.

Viime postauksessa mainitsin Montalbanon vanhan lääkärin. Hänen kuolemansa muistoa vietettiinkin viime sunnuntain jaksossa. Tässä Helenalle yksi erinomainen juutuupi katsottavaksi. Camilleri, Sironi ja Zingaretti! Vain Luca enää sarjaa livenä tekemässä. Huomen illalla taas nautitaan Punta Seccan alkumaisemista.

Toivotaan, että tänään Kimi pääsisi maailiin edes paaluajoissa, huomisesta puhumattakaan. Alfa Romeollakin on kultaa, ja onneksi talli sen ymmärtää.

Ps. Edelleen blogiani tutkitaan paljon, varsinkin usalaiset, kymmeniä katsoja joka päivä. Suosituin postaus näyttää nyt olevan Kesäkurpitsan kukan anatomia. Mikähän siinä oikein kiinnostaa, tai oikeaammin tulkittuna, mihinkähän sitä postausta käytetään? Pressan vaaleihinko? No, jos postaukseni voisi jotenkin auttaa vallan vaihdossa, siitä vaan!!!!