Kun äsken nousin cortado-kahvilan pöydästä, peffa tuntui kostealta. Ei, en minä housuihin ollut pissannut, vaan kaikkia tuoleja ei oltu saatu kuiviksi yöllisen sateen jälkeen. Kauan kaivattu sade raikasti ilman, ei siinä yksi märkä takapuoli mitään haitannut. Viime viikon tukala helle on takana, onneksi.
Sadekuuroja on luvassa lähiaikoina, sunnuntaina koko päiväksi. Sitten täytyy lähteä Suureen Puistoon luonnon heräämistä ihastelemaan.
Nyt kukkivat kaikenlaiset kiinanruusut. Ne ovat täällä suosittuja aitakasveja.
Viime lauantaina Suomi-kerholla oli tarjolla paellaa. Minulla oli kiljuva nälkä. Kun parin tunnin odottelun jälkeen sain annoksen eteeni, iskin antiin kuin hädässä. Mutta jo ensimmäinen haarukallinen sai kaipaamaan Keuruun MegaCafeen taikurikokki Petriä. Tämä eteeni tuotu paella oli suolatonta ja muutenkin mautonta. Lisäksi kana oli raakaa. Fiilis laski huimasti.
Viesti taisi mennä kerhon puheenjohtajattaren korviin, sillä hän kuulutti, että halukkaat saavat alennusta hinnasta, jos haluavat. No, suolapurkkeja ilmestyi pöytiin, mutta kanoja ei kypsytetty lisää mikrossa. Riisin ja vihannekset söin nälkääni.
Seuraavana päivänä hemmottelin itseäni sinisimpukoilla. Leipäpaloilla kaivelin viimeisenkin tilkan kupposen pohjalta.
Mangojako? Täällä samannäköiset myydään mangana, nimi paikalliselle lajikkeelle. Manga-aika ei ole nyt. Sen näkee hinnasta, mutta maku on aitoa, eri laista kuin Suomeen kaukaa lennätetyissä.
Kulman takana voi sitten kuntoilla, jos vain tämä papperoinen siitä hennoisi nousta pois.
... mm ohi Belairin, jolla on nykyisin lempinimi Suomaisten ikinuorten lomakoti, sillä siellä asuu paljon nimen mukaisia asukkaita, jotkut lyhyempiä aikoja, jotkut vakituisesti.
Telkku on minulle täälläkin mm kielten ope. Mutta että Sanna Marinko Espanjan telkussa. Mitäs tuumitte? Siitä lisää seuraavassa postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti