Mitä tyhjän metsän tilalle

Tästä kuvasta tykkään. Viime kesänä kuvasin samaa koivua, ja nyt sen pahkat ovat vallanneet koko puun. Oikeaa luonnon ympäristötaidetta.

Menin siis metsään, koska viime vuotinen saalistuspäiväkirjani kertoi siellä olevan nyt mustikoita ja kantarelleja, eikä mittarikaan näyttänyt kuin nippa nappa +20. Mukaan otin myös paljon parjatun termacellin. Siitä ei tällä reissulla kyllä ollut mitään hyötyä, koska iniseviä pistäviä tuntui olevan tsiljoonittain. Ei kyllä ollut viime kesän vertaisia mustikoitakaan, vaan semmoisia pieniä, kuivakoita ruttanoita siellä täällä. 

Eniten harmitti kuitenkin kantarellien tilanne: niitäkin oli, mutta ne olivat kuivia ja pieniä. Suurin ongelma oli kuitenkin se, että unohdin ottaa mukaan sieniveitsen! Lähteä nyt sienimetsään ilman työvälinettä. Kotiin tulin sitten korin kanssa, jossa oli ennemmän metsän roskia kuin hyviä sieniä. Pari annosta siivosin ja loput heitin roskiin. Kun keitin sieniä kokoon, ei niistä juuri nestettä irronnut. Täytyy nyt vain odotella sateita että metsään edes kannattaa mennä.

Metsässä on aina vaan hankalampi kulkea, koska myrskyt ovat kaataneet lisää puita ristiin ja rastiin. Entisiä maamerkkejä on nyt vaikeampi tunnistaa. Täytyy välillä oikein seisahtaa ja katsella ympärille, jotta muistaa, missä ne parhaat sienipaikat on - tai siis olisi, jos niitä olisi.

Koska saalistaminen on tänä kesänä jäänyt minimiin, ja koska on ollut semmoisia ilmoja, että ulkona liikkumienen muutenkin on jäänyt väliin, olen innostunut lukemaan tätä Lucinda Rileyn sarjaa. Ei muuten sovi pötköllään lukemiseen, sillä kirja painaa tuhottomasti. Sivuja kun on satoja per osa. Ensiksi sain kirjastosta Kuun sisaren ja tykkäsin. Tuossa nyt odottelee Helmen sisar.

Kirjojen lisäksi saan seuraa radiosta ja televisiosta, koronavirus kun taas on nostanut Keuruullakin päätään. Parhaillaan telkusta tulee tuntitolkulla eri kanavilta kyllä jotain suomenkielistä juttua, mutta enpä juuri ilman kuvaa ymmärtäisi, mistä on kyse. Tokion kisathan siellä. Tuo purjehduskieli on minulle hepreaa, eikä skeittilautailuselostus sekään aukea ilman kuvaa. Eikä aina sittenkään. Olympialaisten lajien kirjo on kyllä käsittämättömän suuri. Käsittämättömän valtava on myös kisojen budjetti, varsinkin kun katsomoihin ei turisteja rahapusseineen oteta. 

Kisojen lomassa jatkan konmarittamista. Pari viikkoa roudasin tavaraa kirppikselle. Olen myös jatkanut  kirjahyllyjeni tyhjentämistä: ensin vien kirjat kirppikselle, jossa omistaja valitse myyntiin haluamansa, loput vien kirjaston vaihtohyllylle, mistä kuka vaan saa ottaa itselleen mitä haluaa. Kierrättämistä parhaimmillaan. Parhaat palat jätän vielä omaan hyllyyn - toistaiseksi.