Piiiitkä pitkäperjantai

 

Pitkäperjantain piti olla viikon lämpimin päivä. Olin monta päivää haaveillut meneväni nauttimaan päiväkahvit Ellun (siipirataslaiva Elias Lönnrotin) rannan tutussa Irman rantakahvilassa. Pöydät ja tuolit odottivatkin ulkopuolella, mutta jestas, että oli kylmä. Ei ristin sielua. Minä olin ainoa, ja minunkin piti nauttia kahvini kahvilan sisäpuolella.

Tunnelma toisaalta sopi hyvin aamuuni, sillä kun olin aamulla ottanut pakastimesta marjoja puuroon, marjat olivat jo lähes sulana. Vilkaisin äkkiä jääkaapin sisällä olevaa lämpömittaria. Se näytti +22! 

Jääkaappipakastimeni oli kaput! Rikki! Ilmankos se oli äännellyt torstaiaamuna omituisesti. En vain silloin tajunnut sen varoittavan minua. Aika monta kieltä kyllä osaan, mutta jääkaappipakastimen kieltä en osaa.

Onneksi minulla on pieni varapakastin, ja onneksi olin laittanut sen päälle jo alkuviikosta, koska olin suunnitellut sulattaa varsinaisen apparaatin. Onneksi olin jo siirtänyt osan pakasteista pikkuiseen, joten kauhean suurta vahinkoa ei rikkimenemisestä tullut. 

Oikeastaan kiitin onnea, ettei laite ollut rikkoutunut paria kuukautta aikaisemmin, jolloin itse olin vielä Teneriffalla. Tai ettei se rikkoutunut kuukauden päästä, jolloin taas olen 'matkoilla'. Silloin ei uuden laitteen ostaminen olisi riittänyt, vaan koko lattia olisi pitänyt uusia, koska sulaneet mustikat olisivat kaivautuneet laminaattilautojen alle ja kupristaneet ne uuteen muotoon.

Lauantaina klo 10.00 astuin Veikon Koneeseen, ja parin tunnin päästä uusi kone jäähdytti itseään ottaakseen kamaa sisuksiinsa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kevät etenee nyt huimin askelin. Tuomen kukintosilmuissa näkyy kukkatertut, pajun kissat pörhistelevät hedepuvuissaan ja leskenlehtien kukat antavat väriä muuten ankeaan maahan. 

Peipot ja erilaiset rastaat ilmoittelevat pesimisreviireistään.

Lehdessä kyllä luki, että kovin on aikaisessa kevään tulo. Eihän tule takatalvea, eihän!

Tervetuloa lämpö

Vihdoinkin lämmintä! Pihan valkovuokot ilahduttavat, ja ainakin tämän viikkoa on mahdollisuus nauttia auringosta. Toivottavasti.

On aika...

...  nousevan kuun aikaan täyttää tyhjät veskipaperirullat mullalla ja piilottaa siemeniä multaan. Hernettä, papua, pinaattia, hajuher että ja kahden sortin krassia. Parvekkeella odottelee jo orvokkeja, pelargonia, parvekehortensia ja ruusupurkki. Värimaailma on vaaleaa ja sinistä. Yöpakkasia ei nyt ole luvassa, joten enää ei tartte kuskata kasveja sisään ulos sisään ...

Ei, en minä ovia lukitse, vaan kaupunki laittoi uimakopin kesäksi säppiin! Nyt sitten mennään tuohon rantaan aamu-/saunatakkisillaan.

Toivotaan vaan, ettei vesi enää kauheasti nouse, ettei tartte astua rappusilta suoraan laineisiin.

Kävelin äsken kylille, ja näin kuinka hauet etsivät kutupaikkaa ihan tien kupeessa.

Naapurin leikkimökki on kohta veden saartama, siis saarimökki!

Pari yötä sitten aurinkomyrsky loi taivaalle upeaa loimua ja maahan kunnon tuulen. Pihan puut taipuivat uskomattomiin kulmiin. Luonto on ihmeellinen.

Kevät keikkuu ...

Ne tulivat. Joutsenet. Tässä lahden poukamassa näimme pari kevättä sitten kymmeniä joutsenia välitankilla kohti pohjoisempia pesimäpaikkojaan. Kovasti ihmetytti se, etteivät linnut kinastelleet, sillä pesimäalueellaan ne eivät muita lintuja suvaitse. 

Keuruullakin pesii paljon joutsenia, kaikki omissa oloissaan. Niitä on mukava seurailla. 

Muitakin vesilintuja on ilmestynyt uimakavereikseni. Tosin ne antavat minun pulahtaa avantoon, tai veteen, koska avantoa ei kohta enää ole. Aurinko ja sateet sulattavat jäät.

Ei ole enää paljon luntakaan. Kevät tulla tupsahti yhtäkkiä. Ensi viikolle kyllä luvattiin lumisateita. No, kevät keikkuen tulevi.

Kevät keikkuen tulevi

Kevät keikkuen tulevi... Lähes koko maaliskuu oli aurinkoinen viesti tulevasta lämmöstä, mutta toissa päivänä ilmojen haltiat muistuttivat siitä, ettei vielä kannata laittaa talvitamineita varastoon. Myrsky taivutti oman pihankin puita vaakatasoon, ja monin paikoin isotkin puut katkesivat keskeltä poikki kuin tulitikut. Systeri laittoi kuvia omasta pihasta, jossa kotimetsureille oli hommia.

Olin jo riisunut kenkien apupohjat pois, mutta nyt ne on taas otettava käyttöön, jos haluan kävellä ulkona turvallisesti. 

Suomi on pitkä maa. Pohjoisessa on nyt pakkasta jopa 30 astetta, ja lounaisessa osassa maata kylvetään jo perunaa! Täällä keskellä keikutaan...

Nyt on ollut aikaa keikkua elokuvan ja kirjan välillä. Muistikuvani elokuvasta oli hyvin positiivinen, eikä se kuva nytkään ole haalistunut. Sen sijaan kirjan lukeminen on ollut haasteellista, enkä ole päässyt vielä lähellekään puolta väliä. Miksiköhän? Olisipa mukava, jos joku teistä kertoisi omasta lukukokemuksestaan. Tarina kirjana vai elokuvana? 

Kevättä rinnassa

Protea, kaupan kukkatarjonnasta. Tämä muhkea kasvi tuli minulle tutuksi Kanarian saarten La Palmalla. Varttunut pariskunta möi oman puutarhansa (?) tuotteita. Ihastuin heti.

Ruusut ovat tietysti kukkien kaunottaria. Olen huomannut, että Lidlin ruusut kestävät ja kestävät ja kestävät... Huomaan puutarhurigeenieni kevään tulon myötä piristyneen. Parvekkeelle ostin eilen jo pikkusisia orvokkeja. (Olivat vielä ujoja, siis ei kuvaa.)

Kirppisgeeni nostaa myös päätään. Viime heinäkuussa tienasin sievoisen summan Villikan kirppiksellä. Ilmeisesti ei mitään minulle tosi tärkeää tavaraa, koska en edes muista, mitä kaikkea meni kaupaksi. Nyt löysin kamojeni keskeltä jotain arvokastakin: tuossa etualalla ole Timo Sarpanevan lasisen kynttiläjalan. Nyt mietin, laitanko sen tämän kesän kirppispöydälleni!

Sarpanevan hopeiset kynttiläjalat pysyvät edelleen itselläni. Puhdistin ne, upeita.  Myös tuo Björn Weckströmin Kanerva -maljakko pysyy minulla. Aarteita!

Nämä kolme lasista kynttilänjalkaa ovat tuntemattomien käsien/tehtaiden tuotantoa. Osaako kukaan tunnistaa niitä?

Eka annostus on nyt torstaina saatu. Pfeizeria. Minkäänlaisia oireita ei ole kuulunut. Toisen piikin saan paperin mukaan heinäkuun alussa, siis 12 viikon  kuluttua. Ihan lentolippua en vielä ole tilannut, mutta suunnitelmia on jo laadittu!!!

Tohtorila on avautunut. Rokotuksen jälkeen istuin retkikahvilla ja seurustelin telkän kanssa. Oli vain niin innossaan sukeltelemaan kalojen perässä, etten kuvaan saanut. Kuvaan sain kyllä tuota jäiden sulamisveden päällä lilluvaa mönjää, joten jätin veteen pulahtamisen toiseen kertaan. Komeat päivät ovat sulattaneet nyt melkein kaikki lumet ja jäät. Kevät etenee kovaa vauhtia.

***

Keräys Francon hoitoon on edennyt hienosti: Tänään on koossa 76 034 euroa. Tuli keskustelua saapasmaan ja Suomen terveydenhoiton eroista. Meillähän maksamme kiltisti veroja, jotta terveydenhuolto yhteiskunnan toimesta toimii. Saapasmaassakin kerätään veroja, mutta hyvin monelle valtion verojen kiertäminen on lähes urheilua, joten suku, ystävät ja se pahamaineinen mafia korvaavat usein sen, mitä verovarojen vähyys aiheuttaa. Minä olen mielelläni veronmaksaja. Silti ihailen saapasmaan perinteitä, paitsi en mafiaa. Asioilla on aina puolensa ja puolensa.

Keuruu - Australia - Malta

Nykyisin NÄEN enemmän, kiitos kameran. Tämä kuva opetti jotain, mitä en koskaan koulussa itse oppinut tai opettanut. Elävät kasvit sulattavat lämmöllään lunta ympäriltään. Heureka. Vai kuvittelenko minä? Ai niin. Eilen ratkenneen valokuvan OIKEA kohde oli yhden rivitalon ulkovarastot. Niin kuin lähes kaikki suomalaiset tietävät. Nowadays when I am out with my camera, I see more than before. This picture is a kind of nature lesson to me: the living plants are smelting the snow around them. Heureka. Or am I just imaging? And in the real picture of Ice fishing competition you can see a row house here in Keuruu. Kun äitini näki tämän kassini, hän antoi minulle edellisessä postauksessani olleen australialaisen liinan ja vaaleat katushortsinsa. Toiveena laukku hänelle. When my mom saw this bag of mine, she gave me the Australian cloth (see 29th, March) and her street shorts. She wished to have a bag, too.

Tässä tulos toiselta puolen...

Here is one side of it...

... ja tässä toiselta puolen. Liina oli tehty Kiinassa, suunnittelija australialainen. Nimi on tuossa valkoisessa suikaleessa.

... and the other side. The cloth was made in China, the designer was an Australian. Her name is in the white stripe.

Muuttolinnun vietti on alkanut nostaa päätään. Kun lento on vasta neljän viikon päästä, voin aina katsella vanhoja valokuvia, vaikkapa Maltalta. Sain sikäläiseltä ystävältäni emailin, jossa hän kertoi, että tuuli on siirtynyt etelään (siis sirokko Saharasta) ja että lämpö lähenee iltapäivällä + 30 astetta. Tässä hotellissa asun aina saarella ollessani - Duncan guest house, Marsaxlokk (sirokkosatama, minun suomennokseni). Ja nimenomaan tuossa ravintolan yläpuolella olevassa huoneessa, koska...

Like a bird of passage I have started to long far far away. But because my flight will be in the end of April, I can always look at the pictures, for example from Malta. I just got an email from my friend living there, and she said that it is blowing from south now (the sirocco from Sahara) and the temperature may be in the afternoon almost + 30 degrees Celsius. In Malta, I always stay at this Duncan guest house in Marsaxlokk, and I have to have the room just above the restaurant, because...

... huoneesta on tallaiset maisemat. Kuva otettu keskipäivällä vastavaloon. Tämän viikon kuvat tulevat olemaan Maltalta. (Syystä tai toisesta en löydä ensimmäisen matkani kuvia. Saiskohan jostain apua?) Malta on pienen pieni, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen saari.

... this is what you see from the balcony. This picture was taken at noon against the light. So this week I will take you to Malta, a small and worth-of-visit island.