maanantai 28. maaliskuuta 2022

Kevät keikkuen tulevi


Kevät keikkuen tulevi... Lähes koko maaliskuu oli aurinkoinen viesti tulevasta lämmöstä, mutta toissa päivänä ilmojen haltiat muistuttivat siitä, ettei vielä kannata laittaa talvitamineita varastoon. Myrsky taivutti oman pihankin puita vaakatasoon, ja monin paikoin isotkin puut katkesivat keskeltä poikki kuin tulitikut. Systeri laittoi kuvia omasta pihasta, jossa kotimetsureille oli hommia.


Olin jo riisunut kenkien apupohjat pois, mutta nyt ne on taas otettava käyttöön, jos haluan kävellä ulkona turvallisesti. 

Suomi on pitkä maa. Pohjoisessa on nyt pakkasta jopa 30 astetta, ja lounaisessa osassa maata kylvetään jo perunaa! Täällä keskellä keikutaan...



Nyt on ollut aikaa keikkua elokuvan ja kirjan välillä. Muistikuvani elokuvasta oli hyvin positiivinen, eikä se kuva nytkään ole haalistunut. Sen sijaan kirjan lukeminen on ollut haasteellista, enkä ole päässyt vielä lähellekään puolta väliä. Miksiköhän? Olisipa mukava, jos joku teistä kertoisi omasta lukukokemuksestaan. Tarina kirjana vai elokuvana? 

7 kommenttia:

  1. Ikäviä asioita myrskyssä puiden kaatumiset. Täällä ei isosti myrskynnyt, lunta tuli kyllä 10-20 sentin verran tuulen kasatessa sitä mielensä mukaan.
    Keväästä ei tietoa, vain kellonsiirto ja aurinkoiset päivät ja rapsakat pakkasyöt.
    Tarina lukien vai leffana, kysyt. MInä luen. Olen muutaman kerran pahasti pettynyt leffaan. Lukiessa muodostaa henkilöiden ulkonäöstäkin mieleisiään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Systeri pihassa keskeltä katkenneen ison kuusen latva oli rojahtanut osittain talon katon päälle. Oli kuulemma ollut pelottava romahdus.

      Toisaalta on hyvä, että takatalvi tuli nyt, eikä juhannuksena!

      Minun maailman hahmottamiseni on visuaalinen. Siksi esim tuo elokuva koskettaa minua enemmän kuin tuo kirja. Sinähän olet sanataituri, eli kirja on sinun tapasi kokea.

      Poista
  2. Suuret myrskyt ovat kyllä kurjia kun aiheuttavat paljon vahinkoa. Täällä meillä oli ihana takatalvi(koska tykkään viileästä) mutta nyt loppui viileä kausi (nyyh) ja tällä viikolla on jo helteitä.
    Olen nähnyt kirjoja myös elokuvan muodossa, mieluummin luen ensin kirjan ja sitten katson millainen elokuva siitä on saatu aikaiseksi.
    Kaunista uutta viikkoa Lissu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkusysteri asuu taas Tel Avivissa, ja hän on kertonut teidän säästämme. Hän on ihan jäätymässä, vaikka Suomessa käykin talvella avannossa lähes joka päivä.

      Tuossa Aimariinin kommenttiin vastatessani pohdin omaa mieltymystäni ensin elokuvaan.

      Hyvää alkanutta viikkoa, Jael.

      Poista
    2. Hyvästä kirjasta voi tehdä surkean elokuvan ja huonosta hyvän. Hitchcock taas teki jännittävästä novellista tai lyhyestä ideasta kokonaisia elokuvia (Linnut -Daphne dú Maurier).

      Ottaisin haasteen vastaan ja lukisin tuon kirjan ja vertaisin elokuvaan, mutta nyt ei onnistu käytännön syistä.

      Toisinaan olen huomannut, että suomennos voi tökkiä, toisaalta aikoinaan luin John Irvingin kirjoja suomeksi, enkä ole uskaltanut lukea niitä alkuperäiskielellä, etten pettyisi, pidin niin paljon suomennoksista. Ja ikä vaikuttaa, nuorena sitä samaistui eri hahmoihin ja kun lukee saman kirjan tai katsoo elokuvan uudestaan vuosikymmenien jälkeen, onkin ihan eri näkökulma asioihin (tätä en olisi nuorena uskonut, hah).
      helena

      Poista
    3. En lukenut kirjaa loppuun, koska en löytänyt siitä elokuvaa, josta pidän paljon. Kirjan kieli oli 'luovaa', eikä sen suomentaminen ollut varmaan ollut yksinkertaista. Luin kirjan aikoinaan enkuksi, enkä muista, mitä siitä silloin ajattelin. Mutta elokuva on mahtava. Sen näkeminen oikealta laajakankaalta olisi elämys.

      Poista
  3. Mekin saatiin takatalvi tälle viikolle, mutta lunta ei sentään ole täällä. Eikä myrskyä. Muutama viikko oli upeat säät, aurinko paistoi joka päivä, 13-15 astetta lämmintä ja kirsikkapuut alkoivat aukaista kukkiaan.

    Minä en lue romaaneja juuri ollenkaan, vain ani harvoja je nekin ovat yleensä elämänkertoja. Nyt viimeksi luin Tahir Shahin kirjan 'Kalififens hus', missä hän kertoo kuinka hän (vaimo ja kaksi pientä lasta) uuskorjautti kauan tyhjänä seisoneen talokompleksin,entisen kalifin talon Casablankassa. Kirja kertoo paljon marokkolaisesta kulttuurista ja marokkolaisten luonteesta.

    Luen melkein vai tietokirjallisuutta ja TV:stä seuraan vain uutisia ja englantilaisia lyhytsarjoja. Englantilaiset lyhytsarjat on filmattu usein Italiassa ja ne kertoo siltä jalta kun eglantilaset muuttivat Torcanaan suurin joukoin. Parhaillaan seuraan 'Hotel Portofino' sarjaa. Netflixistä niitä löytyy paljon lisää. Montalbanokain on siellä vaikka millä mitalla. Italialaiset elokuvatkin ovat mieleisiä.

    En ymmärrä lainkaan miksi olisi luettava kirja ja sitten vielä katsottava siitä tehty filmikin, tai päinvastoin. Nehän ovat ikään kuin kaksi eri asiaa. Joten ei ihme jos ärsyttää...

    VastaaPoista