Kevät keikkuen tulevi

Kevät keikkuen tulevi... Lähes koko maaliskuu oli aurinkoinen viesti tulevasta lämmöstä, mutta toissa päivänä ilmojen haltiat muistuttivat siitä, ettei vielä kannata laittaa talvitamineita varastoon. Myrsky taivutti oman pihankin puita vaakatasoon, ja monin paikoin isotkin puut katkesivat keskeltä poikki kuin tulitikut. Systeri laittoi kuvia omasta pihasta, jossa kotimetsureille oli hommia.

Olin jo riisunut kenkien apupohjat pois, mutta nyt ne on taas otettava käyttöön, jos haluan kävellä ulkona turvallisesti. 

Suomi on pitkä maa. Pohjoisessa on nyt pakkasta jopa 30 astetta, ja lounaisessa osassa maata kylvetään jo perunaa! Täällä keskellä keikutaan...

Nyt on ollut aikaa keikkua elokuvan ja kirjan välillä. Muistikuvani elokuvasta oli hyvin positiivinen, eikä se kuva nytkään ole haalistunut. Sen sijaan kirjan lukeminen on ollut haasteellista, enkä ole päässyt vielä lähellekään puolta väliä. Miksiköhän? Olisipa mukava, jos joku teistä kertoisi omasta lukukokemuksestaan. Tarina kirjana vai elokuvana?