Viimeinen retki

Matkalla kohti viimeistä retkikohdetta, Piazza Armerinaa, sain kuvattua haalean vilauksen Etnasta. Kumpikaan, ei Piazza Armerina eikä Etna osu Montalbanon jalanjäljille (ainakaan vielä), mutta molemmat ovat tärkeä osa Sisiliaa. Koska matkamme alkoi lähestyä loppua, vain toiseen ehtisimme tutustua, ja me valitsimme Piazza Armerinan.

Piazza Armerina, roomalaisen ylhäisen perheen koti, rakennettiin 300-luvun alkupuolella. Aikojen saatossa se painui unholaan ja hautautui maamassojen alle, kunnes 1700-luvun puolessa välin löydettiin ensimmäiset aarteet, palasia mosaiikkilattioista (edit). Vuonna 1997 Piazza Armerinan museoalue julistettiin Unescon yhdeksi perintökohteeksi, mikä mahdollisti taloudellisesti alueen laajemmat restaurointityöt, ja joulukuussa 2012 upea kohde avattiin turisteille. Ehdoton tutustumiskohde kaikille Rooman historiasta kiinnostuneille. Pahoittelen kuvieni huonoa laatua. Googlaten löydätte tarkempia kuvia.

Museon tukirakenteet takaavat sen, etteivät sateet tai myrskyt pääse tuhoamaan historiallista aarretta. Toivottavasti maanjäristykset kiertävät alueen kaukaa ja toivottavasti Etna pitää vaarallisimmat purkauksensa sisuksissaan!

Paluumatkalla ajelimme Punta Seccaan merenrantatietä, läheltä Camarinaa. Tiellä ei ole lunta vaan hiekkakinoksia! Tämä rantaosuus on kuuluisa simpukoistaan. Niitä lähti mukaan matkalaukun täytteeksi, samoin kuin noita mustia laavakiviä.

Olimme ajelleet rannalla jo aikaisemminkin. Sillä kertaa ohitimme filmauryhmän, joka robottikameran avulla kuvasi kohtausta sarjaan, jota esitettäisiin Italian televisiossa tulevana keväänä. Ikävä kyllä sarjan nimi meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Montalbano se ei ollut...

Sen sijaan tämä tie rannalta kohti Punta Seccaa on yhdessä Montabano-tarinassa, mutta nyt minun täytyy tunnustaa, etten muista, missä! Opittavaa siis riittää.

Kotona Punta Seccassa. Olisikohan Montabano kotona?

Ensi keväänä kuvataan taas uusia sarjoja. Pitäisiköhän varata tuttu villa? Montalbano Zingaretti parkkeeraa kuulemma asuntoautonsa aina filmausten ajaksi villan makuuhuoneen ikkunan alle.

Siis tämän seinän taakse. Ikkuna on kuvasta vasemmalla, joten voisin vaikka vakoilla...

Seuraavassa postauksessa makustelen vielä koko matkaa. Tässä yksi herkkupala. Kuka tietää, mikä se on? Kaikkien vastanneiden kesken arvon yhden postikortin Punta Seccan maisemista.

Loma lopuillaan

Viimeinen - toistaiseksi - aamu simpukkarannalla. Mukava, nuori naissotilas Maltan laivastosta oli tekemàssà valokuvaprojektiaan. Hàn kysyi kohteliaasti, saisiko minusta ottaa kuvan (onneksi takaa pàin), jonka hàn liittàisi tehtàviinsà. Vastavetona minà otin sitten hànestà kuvan, ja kerroin sen mahdollisesti tulevan blogiini. Meillà oli oikein mukava juttutuokio. 

Sitten aamupalalle nàiden pelureiden joukkoon. Duncanille kerran pari viikossa saapuu linjurillinen bingolaisia eri puolelta Maltaa. Aikaisemmilla kerroilla kuulin pelinjohtajan sanovan numerot ensin maltaksi ja sitten englanniksi. Nyt numerot luetellaan vain englanniksi. Englantihan on toinen virallinen kieli ja esimerkiksi koulukirjat ovat paljolti englanniksi. Maltan kieli onkin sitten minulle ihan hebreaa. Sen perustana on arabia, ja mausteet ovat englannista, italiasta ja ranskasta. Myòs italiaa hyvin monet ainakin ymmàrtàvàt, siis sisilialaisella aksentilla.

Tuskin sentààn nàiden luolien ensimmàisten asukkaitten ihan làhisukulaisia, vaikka he olivat Maltalle Sisiliasta tulleetkin silloista maakannasta pitkin. Ghar Dalamin luola on ihan làhellà Marsaxlokkia. Tàllà kertaa en siellà vieraillut livenà, sillà juutuin you tuben antiin. Oli mielenkiintoista kàydà làpi myòs joidenkin strippien kommentteja esimerkiksi siità, mità ghar dalam on kàànnettynà vaikka enkuksi. Yksi proffa kertoi sen tarkoittavan Pimeàà luolaa, yksi vastasi sen tarkoittavan Elefanttiluolaa. Sanojen alkuperàstà kun kiistellààn edelleen. Niin tai nàin, luolan museo on vaikuttava. Siellà on mini-elàinten luita, esimerkiksi postikortissa nàkyvàn elefantin. Ihmeellistà tàmà nykyinen virtuaalimatkailu: Istuu vain omassa nojatuolissa ja nàpyttelee làppàrià!

Lisàà nojatuolisurffailua postikorttien avulla:
- Tarxien Temples, 5000 vuotta vanhaa esihistoriaa. Unescon maailman perintòlistalla
- Mnajra Temples, 4800 vuotta vanhaa esihistoriaa
- Hypogeum, esihistoriaa maan alla kolmesssa kerroksessa. Sieltà on peràisin mm The sleeping lady -patsas.

Aikoinaan ei ainakaan minun historian kirjoissani mainittu sanaakaan Maltasta, vaikka sen vanhimmat ihmisen rakentamat kiviset muistot ovat 2000 vuotta vanhempia kuin esimerkiksi Egyptin pyramidit.

Vallettassa on erinomainen arkeologinen museo, jossa olen viettànyt useamman ahaa -hetken. Kaikille historiasta kiinnostuneille Maltalla on paljon kerrottavaa.

Historia tekee nàlkàiseksi. Muistin Michaelin lupauksen kunnon kalasta. Siispà Riitan kalakauppaan.

Valitsimme pagellaa, tuoretta ja paikallista.

Michael yllàtti tàysin istumalla nauttimaan erinomaisesta ruoasta minun kanssani. Kalaani hàn oli taiteillut tomaatista sanan Lisa. Ja kuin pisteenà i:n pààllà pòytààn oli tuotu myòs kukka. Vasta illalla tajusin, ettà oli Liisan pàivà (19.11.), mità Michael tuskin tiesi. Mukava, ja ennen kaikkea maukas nimpparipàivà.

Viikko Maltalla hupsahti nopeasti. Paluulennolle halusin ikkunapaikan, sillà halusin nàhdà edes vilauksen Etnasta. Siellàhàn se - pilvien keskellà lumihuippuisena.

Nàissà maisemissa vielà viikko. (Kuva tànà aamuna klo 7.15) Sittenpà taitaakin olla lunta enemmànkin luvassa!

Ihan olin jo unohtaa nàyttàà teille nàmà kuvat. Simpukkarannalta voi seurata, kuin suuret rahtilaivat tuovat naapurikylàn vapaasatamaan konteittain tavaraa halvan tyòn maista jaettavaksi Euroopan  markkinoille. Sieltà ne Maltalla 'kàsin tehdyt tuotteetkin' ovat peràisin. Ikàvà kyllà.

Lissu Titityy

Sain Marialta Mammanuunista haasteen kertoa oman blogini nimen synnystà. Siispà... Olen syntynyt Tiaisen perheeseen, joten Titityy ilman muuta. Blogia tehdessà alkuhankaluutena oli se, ettà Jyvàskylàssà on lankaliike Titityy, josta en tiennyt mitààn, koska semmoista nimeà ei bloggeri tuntenut. Vielà kerran: EN MYY LANKOJA, enkà villoja enkà muutakaan tarviketta. En ole Lanka-Titityy. Blogini ylàkuvassa on osa isàni maalaamasta postikortista, ja siinà nàkyy myòs hànen nimmarinsa. Myòs kàyntikortissani on tuo tintti, samasta kortista. (Kiitos taas kerran kortin tekijàlle, Seija-systerin toiselle jàlkikasvulle!) Lissuksi minua sanoo sisarusten jàlkikasvu, joten siinàpà se: Lissu Titityy. *** Bloggeri on pari pàivàà nyt temppuillut oikein kunnolla. Esim edellisen postauksen viimeiset kommentit (Merruli ja minà) ovat lennelleet jonnekin. Sain Merrulilta onnittelut voitettuani hànen arpajaissaan ihania juttuja. Minà laitoin kiitokset pikkuiselle onnettarelle, tulevalle eskarilaiselle. On tainnut blogistanian piuhat olla sekaisin... ... Sen sijaan piuhat eivàt olleet sekaisin Milanon La Scalassa, kun Susanna Màlkki meni, johti ja voitti. Oopperatalo sai uuden valtiattaren vaaleasta suomalaisesta. Brava!!!

Tuulet ovat tuivertaneet viime aikoina niin, ettà freesiat piti nostaa turvaan. Vasemmalla on yksi minun tàmàn hetkisistà aseista òtòkkàjahdissa: sitronellakynttilà. Nyt joka huoneessa on vaikka mità, mutta eihàn ulkona voi moista varustelua olla, joten sinne tàytyy varustautua voiteilla ja geeleillà sekà antihistamiinilla. On tàmàkin, mutta taas kerran, onpahan pààskysten pojilla ruokaa!

Nàità aarteita vartioin tarkoin. Laitoin kourallisen viime kesàn krassisadosta multaan, ja luulenpa, ettà ne kaikki itivàt. Nyt vain toivon niiden sààstyvàn perhosten munimiselta. Pààskyt: lennelkàà vaan parvekkeen làhettyvillà. (Pààskyjà on muuten tààllà kahta sorttia: haarapààskyjà ja ràystàspààskyjà. Tuntuvat asustavan kumpikin laji omissa làhiòissààn naapuritalojen kattohirsien alla!)

Melooneja, kirsikoita, aprikooseja... Ei ihan vielà, sillà nàmà ovat Espanjasta. Minà jaksan odottaa paikallisia. Parin viikon pààstà. Ihanaa. Vielà tyydyn mansikoihin. Jos lòydàn niità pienià ja makoisia.

Nàmàkin ovat espanjalaisia. Katsokaa hintaa - 45 e kilo! Toisaalta, samaan hintaan saa sienissà asustavia pikkuisia, valkoisia proteiiniasukkeja. Hui kauhistus. Minà jaksan odottaa, ettà noin kolmen kuukauden kuluttua voin itse (toivottavasti) valita kotimetsistà omat herkkuni.

***

Saapasmaalaiset odottelivat 11.05. Roomaan ennustettua maanjàristystà, jonka piti tuhota Ikuinen Suuri Kylà. Ei tullut. Sen sijaan tuli Etnan purkaus, joka pysàytti pàivàksi làheisen Catanian lentokentàn liikenteen. Sen sijaan tuli Espanjan tuhoisa maanjàristys. Maan sisus elàà Vàlimeren tàllà reunalla. Turvallista viikonloppua, missà sitten asustelettekin.