Viimeinen retki

Matkalla kohti viimeistä retkikohdetta, Piazza Armerinaa, sain kuvattua haalean vilauksen Etnasta. Kumpikaan, ei Piazza Armerina eikä Etna osu Montalbanon jalanjäljille (ainakaan vielä), mutta molemmat ovat tärkeä osa Sisiliaa. Koska matkamme alkoi lähestyä loppua, vain toiseen ehtisimme tutustua, ja me valitsimme Piazza Armerinan.

Piazza Armerina, roomalaisen ylhäisen perheen koti, rakennettiin 300-luvun alkupuolella. Aikojen saatossa se painui unholaan ja hautautui maamassojen alle, kunnes 1700-luvun puolessa välin löydettiin ensimmäiset aarteet, palasia mosaiikkilattioista (edit). Vuonna 1997 Piazza Armerinan museoalue julistettiin Unescon yhdeksi perintökohteeksi, mikä mahdollisti taloudellisesti alueen laajemmat restaurointityöt, ja joulukuussa 2012 upea kohde avattiin turisteille. Ehdoton tutustumiskohde kaikille Rooman historiasta kiinnostuneille. Pahoittelen kuvieni huonoa laatua. Googlaten löydätte tarkempia kuvia.

Museon tukirakenteet takaavat sen, etteivät sateet tai myrskyt pääse tuhoamaan historiallista aarretta. Toivottavasti maanjäristykset kiertävät alueen kaukaa ja toivottavasti Etna pitää vaarallisimmat purkauksensa sisuksissaan!

Paluumatkalla ajelimme Punta Seccaan merenrantatietä, läheltä Camarinaa. Tiellä ei ole lunta vaan hiekkakinoksia! Tämä rantaosuus on kuuluisa simpukoistaan. Niitä lähti mukaan matkalaukun täytteeksi, samoin kuin noita mustia laavakiviä.

Olimme ajelleet rannalla jo aikaisemminkin. Sillä kertaa ohitimme filmauryhmän, joka robottikameran avulla kuvasi kohtausta sarjaan, jota esitettäisiin Italian televisiossa tulevana keväänä. Ikävä kyllä sarjan nimi meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Montalbano se ei ollut...

Sen sijaan tämä tie rannalta kohti Punta Seccaa on yhdessä Montabano-tarinassa, mutta nyt minun täytyy tunnustaa, etten muista, missä! Opittavaa siis riittää.

Kotona Punta Seccassa. Olisikohan Montabano kotona?

Ensi keväänä kuvataan taas uusia sarjoja. Pitäisiköhän varata tuttu villa? Montalbano Zingaretti parkkeeraa kuulemma asuntoautonsa aina filmausten ajaksi villan makuuhuoneen ikkunan alle.

Siis tämän seinän taakse. Ikkuna on kuvasta vasemmalla, joten voisin vaikka vakoilla...

Seuraavassa postauksessa makustelen vielä koko matkaa. Tässä yksi herkkupala. Kuka tietää, mikä se on? Kaikkien vastanneiden kesken arvon yhden postikortin Punta Seccan maisemista.

Il castello di Donnafugata

Benvenuti. Donnafugatan linna, Ragusan maakunnassa, Sisiliassa on upea vierailukohde. Linnan rakennutti 1600-luvun puolessa välin paroni Corrado Arezzo DeSpuches venetsialais-barokkityyliin. Linnan omistaa tätä nykyä Ragusan maakunta ja sen restaurointityöt saatettiin loppuun 1982, minkä jälkeen osaa  huoneista voi ihailla ihan paikan päällä. Olen nyt muutaman kerran vieraillut siellä uudelleen tuon mainion virtuaalimahdollisuuden kautta ja ymmärrän oikein hyvin, miksi Luca Zingaretti alias Salvo Montalbano valitsi linnan hääpaikakseen. Samassa tilaisuudessa hänet ja vaimonsa nimitettiin Ragusan kunnia-asukkaaksi.

Linnaa on käytetty paljon eri elokuvien tekemiseen, ja esim kolmessa Montalbano-jaksossa linna on mafiapomo Sinagran koti. Näitä rappusia pitkin Montalbano nousee tapaamaan vanhusta, joka arvostaa suuresti komissaariota, vaikka onkin yleensä lain toisella puolen.

Tapaamiset on kuvattu tällä parvekkeella, lukuisten turvamiesten silmien alla.

Linnan puistossa on mm kivestä rakennettu labyrintti, jonne minua ei saanut eksymään, joten...

... istahdin kiviselle divaanille odottelemaan ja ihastelemaan puutarhaa ja nuuhkimaan muhkeita rosmariini- ja laventeli-istutuksia...

... sekä lähellä olevan lammikon lotusta.

Jatkoimme matkaa Ragusa Iblaan. Siitä  sitten seuraavaksi.

Outo valoilmiò

On aika leikata oliivipuita. Alempi kuva on ikàvà kyllà turhan valottunut, mutta pariskunnan tyòskentelyà oli mukava seurata. Leikatut oksat kasataan kuivumaan, jotta niillà sitten voidaan làmmittàà takkaa. Oikein leikatut puut nàyttàvàt sateenvarjon rungolta, joiden keskustaan valo pààsee paremmin.

Tàtà puuta ei ole leikattu useampaan vuoteen. Ehkàpà koko puu on hylàtty.

Tàtà puuta on hoidettu varmaan jo sukupolvien ajan. Ei kuitenkaan ole seudun vanhin, sillà noin 10 kymmenen kilometrin pààssà linnuntietà tuonne luostarille pàin on Euroopan vanhin oliivipuu, jonka sanotaan olevan jopa 2000 vuotta vanha, ja tuottaa edelleen runsaasti oliiiveja.

Naapurilla on elàvià ruohonleikkureita pitàmàssà oliivipuiden alustat siisteina: 4 aikuista ja 4 pikkuista lammasta. pelkàsin jo, ettà kaikki olivat pààtyneet pààsiàispataan, mutta koska on satanut làhes pàivittàin, ne viihtyivàt enimmàkseen omassa mòkissààn.

Kevàt on myòhàssà. Sen huomaa myòs siità, ettà mimosapuu kukkii vielà, vaikka sen aika on naistenpàivàn seudulla, siis noin kuukausi sitten.

Laakeripuut kukkivat myòs. Puita on paljon kàvelylenkkien varrella. Niinpà joka kerran poimin muutamia lehtià taskuun.

Tàtà kasvia en tunne. Apua, Helena! Sità on villinà kaikki tienposket tàynnà.

Luca Zingaretti - Kommisario Montalbano? Ei, vaan pikkuveljensà Nicola, joka valittiin kevààllà Lazion seudun presidentiksi. Oikein onnistunut valinta - minun mielestàni. Salvo Montalbanon tapaan taas pian, sillà 15.04. alkaa neljà uutta jaksoa telkkarissa. Odotan kovasti.

Taivaalla nàkyy joku outo keltainen mollukka. On aika pestà pyykkià, ettà saa ne kuivaksi. Sen jàlkeen voikin sitten làhteà nauttimaan aamucappuccinosta ja maisemista Roberton baarin ulkoterassille. Mitàhàn pàivàn lehti kertoo tàmàn maan poliittisesta 'sirkuksesta'?

Huomenna ...